Blogit

Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Tuotot ovat niin huonoja, että sääliksi käy sijoitusjohtajaa

Blogit Nurkanvaltaaja 7.11.2011 07:31
Kustaa Hulkko
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

piirros eurostaEi käy kateeksi sijoitusjohtajia. Ajatellaan esimerkiksi työeläkeyhtiöiden sijoituksista vastaavia ammattilaisia.

Tammi-syyskuussa Eläke-Fennian sijoitukset tuottivat parhaiten. Niiden arvo laski vain 3,5 prosenttia.

Kaikilla muillakin suurilla eläkelaitoksilla sijoitustuotto oli negatiivinen. Varman luku oli – 4,2 prosenttia, Eläke-Tapiolan – 4,8, Ilmarisen ja Eteran – 5,2, Kevan ja Valtion eläkerahaston (VER) – 5,9 ja Veritaksen – 7,0 prosenttia.

Eläkesijoittajat selittivät lukuja finanssikriisillä, joka kärjistyi loppukesän ja alkusyksyn aikana.

”Samalla globaalit suhdanneodotukset ovat heikentyneet. Käänne parempaan edellyttää näköpiirissä olevia toimia kriisin ratkaisemiseksi”, kommentoi VER:n toimitusjohtaja Timo Löyttyniemi.

Asiantuntijat pitävät mahdollisena sitä, että sijoitusmarkkinoilla on tapahtunut historiallinen muutos. Helsingin Sanomat valisti äsken lukijoitaan, että Suomen työeläkejärjestelmä varautuu sijoitustuottojen laskuun. Viime aikoina eläkejärjestelmän kestävyyslaskelmissa tulevaksi reaalituotoksi on arvioitu neljä prosenttia, mutta nyt tuotto-oletus on tarkoitus laskea 3,5 prosenttiin.

Se ei johdu siitä, että Suomen eläkejärjestelmä olisi epäonnistunut sijoitustoiminnassaan, vaan sijoittajan – myös piensäästäjän – ympäristön muuttumisesta.

Talletuksista tai joukkolainoista ei tahdo saada kunnon korkotuottoa, tai jos saa, on syytä epäillä asianomaisen pankin tai lainan liikkeeseen laskijan vakavaraisuutta.

Suomessa – varsinkin pääkaupunkiseudulla – oma asunto on keskimäärin osoittautunut hyväksi sijoituskohteeksi, mutta trendin jatkumisen puolesta ei varmaan kannata lyödä isoja vetoja.

Hurjaa heilahtelua

1980- ja 1990-luvulla sijoittaja helposti kaksinkertaisti panoksensa hajauttamalla rahansa maailman osakemarkkinoille. Viime aikoina osakkeiden volatiliteetti eli kurssiheilahtelu on noussut hurjiin lukemiin. Kriisivuonna 2008 niiden arvo putosi 40 prosenttia.

The Economist -lehden mukaan kulta on ollut paras sijoituskohde sen jälkeen, kun finanssikriisi alkoi vuonna 2007. Valitettavasti senkin hinta heiluu rajusti. 1980-luvun huippuhinnoista kullan arvo putosi murto-osaan, kunnes uusi nousu alkoi neljä vuotta sitten.

Kansainvälinen hajauttaminenkaan ei auta, jos kaikki pörssit romahtavat yhtä aikaa, kuten yhdentyneessä maailmantaloudessa herkästi tapahtuu. Jos taantuma uusiutuu Yhdysvalloissa ja Euroopassa, se iskee heti myös Aasiaan, jossa nykyisin syntyy valtaosa globaalista kasvusta.

Sijoituksen vähimmäistavoite on se, että se säilyttää arvonsa. Suomalainen pankkitalletus on tässä mielessä turvallinen vaihtoehto 100 000 euroon asti.

’Valtionobligaatio’ oli ennen ’riskittömän sijoituksen’ synonyymi. Nyt on alettu epäillä jopa parhaiden AAA-valtioiden luottokelpoisuutta. Luottoriskin lisäksi valtionbondeihin liittyy myös talouspoliittinen riski: inflaatio voi syödä niiden arvon.

Jos toisaalta panee rahansa jonkin varakkaan tai fiksua talouspolitiikkaa harjoittavan maan kuten Norjan tai Ruotsin bondeihin, ottaa samalla valuuttakurssiriskin, jota ainakin piensijoittajan on syytä aina kavahtaa.

Ehkäpä nyt onkin syytä pitää rahansa käteisenä ja toivoa, että kohta koittaa ostojen aika.

Tai sitten voi ottaa kylmästi sen kannan, että on paras keskittyä henkisiin arvoihin ja unohtaa aarteiden kokoaminen maan päälle.

Kuvitus Janne Tervamäki

Nurkanvaltaaja -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.