Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Toisinajattelua finanssikriisistä

Kustaa Hulkko
Blogit Nurkanvaltaaja 26.8.2009 15:21

”Rosvot kiinni” ei ole kovin nerokas lause, kun maailmantalous joutuu kriisiin. Olisi fiksumpaa miettiä ajan kanssa, mistä kriisi johtuu.

Hyvä lukija! Tähän tekstiin sisältyy pieni tietokilpailu. Kysymys kuuluu: kuka on ajattelija, jonka ajatuksia selostan alla omin sanoin. Vastaus löytyy tekstin lopusta. Sen voin sanoa, että tehtävä ei ole mahdoton. Hänen ajatuksiaan on ennenkin esitelty Suomen tiedotusvälineissä.

Ja tähän tapaan hänen ajatuksensa kulkee – hivenen vastavirtaan.

Finanssikriisin keskellä maailma kysyy vihoissaan: kenen syy tämä jättimäinen katastrofi on.

Kansalaiset ovat kärsimättömiä. Myös poliitikot haluavat nopeita ratkaisuja, koska miljoonat silmäparit vahtivat heitä. Kuitenkin olisi hyvä ottaa kunnon aikalisä sen miettimiseksi, mitä pitää tehdä.

Blame game: johtajat konnia

Tähän mennessä keskustelu on paljolti rajoittunut siihen, että etsitään syyllisiä. Kysymyksessä on ”blame game”, syyllistämispeli, jossa konnia ovat ennen kaikkea CEO:t, yritysjohtajat. Harvemmin mietitään sitä, oliko vikaa myös rahoitusjärjestelmässä. Sanalla sanoen: analyysi on jäänyt vajaaksi.

Normaalijärkiseltä ihmiseltä auto-onnettomuuden erittely käy paljon sujuvammin. Ei tarvitse olla asiantuntija, jotta ymmärtäisi, että kolari voi olla a) kuljettajan syytä, mutta b) vika saattoi olla myös autossa tai c) molemmissa.

Sama idea pätee myös meneillään olevaan suureen taloudelliseen katastrofiin. Vika voi olla johtajissa tai rahoitusjärjestelmässä (ja sen osajärjestelmissä) tai molemmissa.

Nyt on muotia vaatia transparenssia, läpinäkyvyyttä. Vaaditaan että rahoitus- ja sijoitusinstrumenttien pitää olla läpinäkyviä, pankkien pitää olla läpinäkyviä. Kuvitellaan, että läpinäkyvyyden ja avoimuuden puute oli ongelmien tärkeä syy, koska kriisi liittyi siihen, että oli myyty outoja arvopapereita, strukturoituja ja paketoituja johdannaisia ym.

Kuitenkin jos kaikesta tehdään transparenttia ja halutaan taata kaikki tieto heti kaikille, luottamus vähenee maailmasta. Silloin nimittäin markkinaosapuolet alkavat epäillä toisiaan, niin kuin käytetyn auton ostaja epäilee myyjää. Ei aina mutta usein.

Rahoitusmarkkinoiden likvidisyys – siis että tavara käy kaupaksi – perustuu kuitenkin muuhun kuin tietoon. 20 euron seteli on huippulikvidi maksuväline juuri siksi, että kukaan ei tiedä toista paremmin, mikä sen todellinen arvo on. Luottamuksen pitää perustua johonkin muuhun, sillä luottamusta pitää tietysti olla ainakin siihen, että seteli ei ole väärennetty.

Huippuseminaari Helsingissä

Tänään järjestettiin Helsingissä seminaari johtajuuden ja hallinnon innovaatioista. Tilaisuuteen oli saatu koolle huippunimiä Jorma Ollilasta (Nokia ja Shell) John ”Megatrendi” Naisbittiin, Mikko Kososesta (Sitra) John ”Sarjainnovaattori” Kaoon ja Yves. L. Dozista (Insead) Esko Ahoon (Nokia) asti. Tapahtuman järjestivät Helsingin kauppakorkeakoulun tiedon ja innovaatioiden tutkimuskeskus CKIR ja Sitra.

Mutta kuka on omaperäinen henkilö, jonka ajatuksiin yllä oleva teksti perustuu? Hän on MIT:n professori Bengt Holmström, joka luennoi seminaarissa globaalien rahoitusmarkkinoiden haasteista.

PS. Väärinkäsitysten välttämiseksi: tarkoitus ei ole vaatia, että finanssirikolliset pitää päästää vapaaksi. Totta kai heitä pitää rangaista.

Kustaa Hulkko

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Keskustelu

En oikein ymmärtänyt autokauppiasta ja 20 euron seteliä käsittelevien kappaleiden logiikkaa. Vai oliko juttu jotain sarkasmia? Käytettyjen autojen kauppiasiin ei juuri informaatioasymmetrian takia luoteta. Jos ostajalla olisi yhtä hyvä tietämys autojen yleisestä hintatasosta, tiettyjen merkkien keskimääräisistä vikaantumisväleistä ja sisäpiiritietoa juuri kyseisen auton historiasta, ei tarvitsisi edes kysyä voiko autokauppiaaseen luottaa. Ja mitä 20 euron seteliin tulee niin kyllä suurin osa ihmisistä tietää montako olutta tai perunakiloa sillä huomenna saa ja kyllä se likviditeetti aika pitkäti tähän tietoon perustuu (+tietty olemassa oleviin maksujärjestelmiin, kaupan kassalla harvemmin hyväksytään siivua kultaharkosta).

Oudot arvopaperit ovat ongelmallisia siksi että ostaja ei tiedä niistä mitään, mutta luottaa myyjään. Näissä subprime-papereissa saattoi olla niin, että edes myyjä ei tarkalleen tiennyt mitä ne ovat.

Näitä luetaan juuri nyt