Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Tiet ja junaradat tarvitsevat miljardien investointeja

Juha Jaakkola
Blogit Nurkanvaltaaja 25.7.2011 06:30

SKAvoin, oikeudenmukainen ja rohkea Suomi. Näin juhlavasti Jyrki Kataisen hallitus otsikoi toimintasuunnitelmansa. Suomen vientiteollisuutta hallituksen juhlapuhe ei lämmitä. Se haluaa konkreettisia toimia kilpailukykynsä kohentamiseksi.

Teollisuuden toivelistan kärkipäässä ovat tehokas raide- ja maantieliikenne sekä nopeat yhteydet Suomen satamien ja teollisuuslaitosten välillä. Suomi on saari ja Euroopan pussinperä, josta on pitkä ja hidas matka varsinkin Aasian markkinoille. Tätä maantieteellistä tosiasiaa eivät Suomen hallitukset ole ottaneet vakavasti.

Yleisellä tasolla Kataisen hallitus kyllä korostaa ohjelmassaan, että teollisuuden kilpailukyky ja kansantalous tarvitsevat kasvaakseen tehokasta liikennepolitiikkaa. Sitä tarvitaan myös kestävään kehitykseen ja ihmisten arjen sujuvuuteen.

Tehokas liikennepolitiikka tarkoittaa ennen muuta miljardien eurojen rata- ja tieinvestointeja. Ne pitäisi tehdä samaan aikaan kun hallitus leikkaa, säästää ja saneeraa kansalaisille suoraan suunnattuja palveluja.

Näyttää siltä, että hallituksella riittää tähän rohkeutta ainakin kautensa alussa. Ohjelmassa nimittäin todetaan, että jo vireillä olevat suuret liikennehankkeet viedään sentään loppuun.

Tämä toivottavasti tarkoittaa muun muassa sitä, että Oulun ja Seinäjoen välinen rataosuus rakennetaan ja kunnostetaan niin, että tavara- ja matkustajaliikenne mahtuvat kulkemaan sillä sujuvasti.

Nyt vientiteollisuuden tuotteita kuljettavat tavarajunat odottelevat pääsyään satamiin, ja parinsadan kilometrin tuntinopeuteen yltävät henkilöjunat matelevat Seinäjoelta pohjoiseen puolella teholla.

Hallitus lupaa myös saattaa loppuun Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta kulkevan Kehäradan ja Turusta Vaalimaalle kulkevan E-18-tien rakentamisen.

Siihen hallituksen liikenteeseen liittyvät konkreettiset lupaukset loppuvatkin. Helsingin ratapihan ohjausjärjestelmä ja Helsingin keskustan maan alta koukkaava Pisara-rata jäävät suunnitteluasteelle.

Myös Pohjois- ja Itä-Suomen kasvavan kaivannaisteollisuuden kuljetustarpeet jäävät hallitusohjelmassa vähälle huomiolle. Esimerkiksi Ruotsin ja Norjan satamiin tai Venäjälle suuntautuvista väylähankkeista ei ohjelmassa ole mitään mainintoja.

Hallitus lupaa kuitenkin perustaa ”laaja-alaisen strategisen ministerityöryhmän”, joka antaa eduskunnalle liikennepoliittisen selonteon. Siinä hallitus aikoo esittää yli vaalikauden ulottuvat liikennepoliittiset tavoitteensa. Se myös lupaa ”selvittää” ulkomaankaupan logistiikan pullonkaulat ja kehittämistarpeet. Hallitus aikoo myös esittää selonteossaan liikennepolitiikan keskipitkän aikavälin hankkeet ja varata niille rahoituksen.

On hämmästyttävää, ettei Suomella todellakaan ole tällaista hankeluetteloa. Sen vuoksi Suomen liikennepolitiikka on ollut esimerkiksi Norjaan ja Ruotsiin verrattuna poukkoilevaa ja lyhytnäköistä. Naapurimailla on sitä paitsi suorat ja jäättömät yhteydet maailman merille. Suomen riittämättömät investoinnit liikenneväyliin kasvattavat Ruotsin ja Norjan luontaista kilpailuetua.

Paljon vartijana

Vasemmistoliiton nuori ja kokematon kansanedustaja Merja Kyllönen on pantu liikenneministerinä paljon vartijaksi. Hänen tehtävänsä on vaativampi mutta näkymättömämpi kuin vasemmistoliiton puheenjohtajalla Paavo Arhinmäellä, urheilua ja kulttuuria tukevalla ”pipopää tennariministerillä”.

Kiivaimmin Kataisen kuuden hallituspuolueen ohjelmaa on arvosteltu siitä, että se on rakennettu toiveajattelun varaan. Se ei esimerkiksi ota huomioon euroalueen syvenevää kriisiä, eikä Yhdysvaltain velkaongelmia.

”Ohjelma on kirjoitettu kuin muuta maailmaa ei olisikaan”, valtiovarainministeriön korkein virkamies Raimo Sailas arvosteli viime viikolla hallitusta.

Kuvitus Janne Tervamäki.

Juha Jaakkola

Keskustelu

Suomen liikennepolitiikka on viimeiset vuodet olleet todellakin poukkoilevaa ja ailahtelevaa. On menty laidasta laitaan. Edes Keskustapuolue ei ole kyennyt puolustamaan maaseudulla olevan äänestäjäkuntansa etua. Nyt nähdään tämän politiikan tulokset: rapautuvat maantiet ja happanevat kiskot. Taitaa olla liian myöhäistä kunnostaa infraa – onko tosiasiassa enää varaa. On edullisempaa siirtää maakuntien teollisuus ja asutus Uudellemaalle sekä ajaa alas maa- ja metsätaloustuotanto.

Tiepolitiikassa tärkeintä olisi, että suunnittelua ohjaisi ihmisten tarpeet, ei ihmisten tarpeiden ohjailu.

Mitä hyötyä on moottoritiestä ilman liittymää? Mitä hyötyä on kantatiestä kunnalle, jolla ei ole varaa tehdä ali- ja ylikulkuja? Teiden rakentamisen kustannukset pitäisi jyvittää niin, etteivät tien varren pienet kunnat joudu maksamaan kokoonsa nähden ylisuuria maksuja.

Eero kommentoit asiaa. Pitää olla turvallisia liittymiä teissä. Teiden ylläpito vain maksaa suunnattomasti etenkin talvisin ja routavaurioisin keväisin siinä kuin ratojenkin osalta. Nykyhallitus on oikeassa, että raha pitää saada liikkumaan niin hankekohtaisesti kuin kuluttajapohjaltakin. Valtiovarainministeriön virkamiehet ovat aina perinteisesti olleet talousnäkymien MUSTAAJIA eli aatosvirtasia ja epäileviä aatuja.

Vireä talous vaatii ennakkoluulotonta yritystoimintaa riskeinkin, joissa tarvitaan verovarojakin pehmentäjinä epäonnistujoille. Spekulointi maailmantalouden epävakaisuudella on kuoreensa vetäytyvää kilpikonnataloutta hitaana tyhjäkäyntinä, mikä jos mikä voi johtaa lamaan kaikilla sektoreilla.

Näitä luetaan juuri nyt