Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Talouskriisin purkamisen keinot vähissä – edessä monta laihaa vuotta

Teppo Tiilikainen
Blogit Nurkanvaltaaja 9.1.2012 07:31

symbolikuva eurostaUusi vuosi alkoi ankeissa tunnelmissa. Luottamus talouskehitykseen horjuu, osakemarkkinat ovat alamaissa ja työttömyys kasvaa. Edessä on monta laihaa vuotta.

Mutta onko loputtomalla pessimismillä perusteita? Maailmankauppa kasvaa edelleen, ja sekä Aasian että Yhdysvaltain tilanne on selvästi valoisampi kuin muutama vuosi sitten. Kiinan kasvuvauhti hidastuu 8-9 prosenttiin, mutta Kiina on yhä maailmantalouden veturi. Myös Saksan vienti vetää, vaikka talouskasvu heikkeneekin.

Synkistely johtuu eurokriisistä, joka painaa euroaluetta kohti taantumaa. Euromaiden vanhoja velkoja lankeaa alkuvuodesta maksettavaksi 230 miljardia euroa, ja jopa 70 prosenttia euroalueen valtionlainoista luokitellaan heikkolaatuisiksi.

Epäluottamus kohdistuu nyt Kreikan, Irlannin ja Portugalin lisäksi Italiaan, Espanjaan, Ranskaan ja Belgiaan. Hallitukset joutuvat kiristämään finanssipolitiikkaansa. Velkakriisi ei anna mahdollisuuksia elvytykseen kuten 2008. Se leikkaa väistämättä talouskasvua.

Liittokansleri Angela Merkel ja presidentti Nicolas Sarkozy yrittävät rakentaa tiukan talouskurin avulla Eurooppaan uutta talouspoliittista liittoa, ”vakauden ja kasvun unionia”, mutta markkinoiden silmissä se näyttää toistaiseksi pikemminkin epävakauden ja pysähtyneisyyden liitolta.

Tutkijat ja poliitikot huutavat Euroopan keskuspankkia apuun. EKP on ostanut kriisivaltioiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta ja tarjoaa pankeille halpaa lainaa. Muita keinoja ei ole. EKP:lla ei ole samanlaisia valtuuksia kuin Yhdysvaltain keskuspankilla.

Euroopan ja Yhdysvaltain rahoitusmarkkinoilla on muitakin eroja. Yhdysvalloissa 80 prosenttia yritysten rahoituksesta tulee joukkovelkakirjamarkkinoilta, kun Euroopassa suurin osa yrityksistä hakee lainaa pankeista.

Iskeekö taantuma?

EU:n pankkivalvoja EBA arvioi, että pankit tarvitsisivat yli sata miljardia euroa uutta pääomaa kestääkseen kriisimaista tulevat tappiot. Suomalaisia pankkeja pidetään varsin vakavaraisina, mutta luottolama uhkaa niitäkin. Suomalaisessa pankkijärjestelmässä on omia varoja vain 25 miljardia euroa.

Sitä paitsi Suomessa toimivat pankit ovat pääosin ulkomaisessa omistuksessa. Ne ovat erittäin riippuvaisia kansainvälisistä rahoitusmarkkinoista.

Suomen talouskasvun ennustetaan putoavan tänä vuonna nollan pintaan tai niukasti miinukselle. Tilanne ei ole kuitenkaan yhtä synkkä kuin finanssikriisin pyörteissä 2008, jolloin bruttokansantuote romahti kahdeksan prosenttia.

Paikallisten osuuspankkien POP Pankki ennustaa, että Suomesta katoaa tänä vuonna 30 000 työpaikkaa. Supistukset kohdistuvat voimakkaimmin teollisuudesta riippuvaisiin maakuntiin kuten Satakuntaan, Kymenlaaksoon ja Etelä-Savoon.

Taantuman uhka heijastui markkinoille jo viime vuonna. Perinteisten teollisuusyritysten kuten Metson, Outokummun ja Rautaruukin osakekurssit putosivat kymmeniä prosentteja.

Nokia julkisti ensimmäisen Windows-puhelimensa, mutta yhtiön osakkeen arvo romahti silti yli 50 prosenttia alle neljään euroon.

Huippuvuonna 2000 Nokian osakkeesta maksettiin yli 63 euroa.

Hallitus on hankalassa tilanteessa. Elvytykseen ei ole varaa Suomessakaan. Valtio velkaantuu kovaa vauhtia, ja valtiovarainministeriössä valmistellaan parhaillaan uusia leikkauksia ja veronkorotuksia, joista pitäisi päättää keväällä. Muuten julkinen velka ylittää hallituskauden lopussa kirkkaasti Merkelin ja Sarkozyn talousliiton rajapyykin eli 60 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Kuvitus Janne Tervamäki

Teppo Tiilikainen

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Tilanne ei tosiaan ole yhtä synkkä kuin 2008, vaan synkempi kuin koskaan ennen rauhan aikana. Tulossa on ennen näkemättömän pitkä ja syvä, maailman laajuinen talouslama, jonka loppumisesta ei voi antaa mitään ennustetta edes.

Suomessa on hyviä vientiyrityksiä. mutta niiden volyymi ei riitä elättämään pöhötautista julkista sektoria ja 5,5 miljoonaista väestöä, josta vain puolet on työssä.
Valtio velkaantuu hurjaa vauhtia ja yhdessä vähitellen realisoituvien euroalueen vastuiden kanssa Suomi joutuu ennen pitkää eurokriisialueiden listalle Ranskan ja Belgian jatkoksi.
Maan hallitus ja media näyttävät olevan ”maskissa”.

Ja Virallinen Totuus estää sanomasta finanssikriisin ja sen pitkittymisen syytä: pakkopaidan lailla kiristävä yhteisvaluutta €uro, jonka toimimiselle yht’aikaisesti markkinitalouden kanssa ei yksinkertaisesti ole eväitä. Mitä pidemmälle kriisiä työnnetään eteenpäin EKPn hätärahoituksella, sen kauemmaksi markkinataloudesta kohti brezneviläistä suunnitelmatalous-stagnaatiota EU ajautuu.
Jo nyt on tilattu jätti-inflaatio ja €uron arvon romahtaminen, kaikki uhrataan ideologian; tiukasti yhtenäisen Euroopan Yhdysvaltojen, nimessä.

Alvia on pakko nostaa 27:ään prossaan, tuloveroja kauttaaltaan 10 prossaa sekä monta muuta maksua. Nämä Jutat, Paavot ym. uskaltavatko tehdä kovia ratkaisuja vaiko säikkyvätkö äänestäjiä peläten ettei kolmen viuoden päästä pääse hallitukseen. Parasta olisi hallituksen kaatua ja tilalle tehdä Sailaksen, Korkmanin ym. virkamieshallitus, joka panisi tuulemaan.

Poliitikkojen vastuuttomuus, arkuus, osaamattomuus näkyy siinä, etteivät he vapaila palstoilla pohdi, mitä pitäisi tehdä. Ei uskalleta tai älli ei pelaa, mutta ikäviin asioihin on löydyttävä ratkaisut. Nämä hyvät ihmiset ovat kieltäneet, ettei etnisyyden perusteella saa syntyä tuhmia ajatksia eri kansoista. Vanhastaan kreikkalaisia on pidetty epärehellisinä vanhana kauppakansansa. Nyt on ilmennyt. että tekovammaisia on mielin määrin. armeijaa ei ole supistettu ja asetilauksia tehty Saksaan. Kansalaiset turhautuvat poliitikkojen arkailuun. Suomi ajetaan poliitikkonen lapsellisuuden takia perikatoon.

Kriisin ratkaiseminen on teknisesti itse asiassa yksinkertaista; EKP antaa vakuudet euromaiden maksukyvystä. Korot laskevat kaikissa jäsenmaissa, kurjistusohjelmat lientyvät ja talous nytkähtää käyntiin. Inflaation tulisi nousta jonkin verran, mikä helpottaisi velkojen hoitoa. Samalla kriisimailla olisi mahdolisuus saada kilpailukykynsä takaisin, mikä pienen inflaation oloissa on käytännössä mahdotonta. Noidenkin toimien jälkeen tulisi suunnitella pitkän tähtäimen euroliitto uusiksi (tiputtaa osa maista pois tai sitten liittovaltiollistaa). Nyt kriisi on poliittinen kriisi, jossa kiristetään jäsenmaita tekemään uudistuksia, jotka ovat ideologisia (eläkeikä ei aiheuttanut kriisiä esimerkiksi).

Suomella on kykyä selviytyä vaikeasta tilanteesta, mutta se edellyttää vastuuntuntoa myös rikkailta. Niin kauan kuin rikkaita ei uskalleta tai haluta mukaan esimerkin vuoksi kustannuksia jakamaan, jatkuu persumainen kapinaliike joka rapauttaa yhteiskuntaamme. Politikkojen on myös annettava esikerkkiä. Suomalaisia johdetaan edestä

Euroopan oikeisto on iät ja ajat halunnut tuhota ay-liikkeen ihmisistä välittämättä. Vanha Suomen pankin johtajakin taisi männä viikon tv-ohjelmassa kehuskella kuinka Suomessa 90-luvun alussa ei välitetty muusta kuin 2 %:n inflaatiotavoitteesta, vaikka työttömiä oli liki 20 %. Ikään kuin inflaatio olisi ollut Suomen suurin ongelma tai ikään kuin inflaatio olisi edes ollut mikään todellinen ongelma tuolloin (ok, autojen hinnat nousivat, mutta autojen verotusta alennettiin). Kyse on talousjargonin takana loppujen lopuksi vain siitä, mitkä ovat ihmisten arvot.

Kävin kuuntelemassa Uppsalan yliopiston professori Kjell Aleklettin luennon öljyvarantojen hiipumisesta ja sen vaikutuksesta maailmantaloudelle. Talouskasvua yritetään pönkittää keinotekoisesti, vaikka pitäisi puutta kovin toimin itse ydinasiaan, öljyriippuvuuteen. Paraikaa kokemallemme talouskurjimukselle ei Aleklettin mukaan ole näkyvissä käännettä ennen kuin saamme vähennettyä yhteiskuntamme riippuvuutta öljystä.

Koko tarina taustoineen blogissa: http://viestitin.blogspot.com/2011/09/miten-selviamme-oljyhuipusta.html

Näitä luetaan juuri nyt