Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Talouskriisi: auttaisiko avaruusbiljoona?

Jarmo Raivio
Blogit Nurkanvaltaaja 10.4.2009 14:18

Vielä muutama vuosi sitten taloustoimittamisessa pärjäsi varsin pitkälle joonilla ja jaardeilla, miljoonilla ja miljardeilla.

Biljoonalle eli tuhannelle miljardille löysivät käyttöä lähinnä tähdistä ja avaruudesta kirjoittavat tiedetoimittajat.

Nyt tilanne on muuttunut, talouskriisiä ratkottaessa käypäiset summat liikkuvat tuhansissa miljardeissa, eli biljoonissa. Tai kymmenissä biljoonissa. Kun maailmantaloutta kokoonnutaan miehissä pelastamaan, varsinaisten päätösten lisäksi olennaista onkin se, että julkisuudessa päästään kehumaan mukavan pyöreällä luvulla.

Vaikka se ei sitten ihan olisikaan totta.

Suuret luvut alkavat olla ongelma paitsi maailmantalouden kestokyvylle, myös siitä kirjoittaville toimittajille. Miljoona on viimeinen luku, joka pysyy jotenkin tavallisen ihmisen käsityskyvyn rajoissa. Suuri ansio tästä kuuluu tietenkin lotolle.

No, kyllähän suomalaisen keskimääräistä keskipalkkaa nauttiva tienaa miljoonan vähän alle 28 vuodessa (Tiedän, laskelma on erittäin karkea, ei saa nauraa). Tosin verottaja ottaa omansa, joten taitaisi jäädä tavalliselta tallaajalta se ensimmäinenkin joona tienaamatta, vaikka kuinka venyttäisi työuraansa.

Miljardi sitten irtoaakin jo täysin ihmisten kokemuspiiristä. Saati sitten se biljoona.

Itse yritin uudessa Suomen Kuvalehdessä (SK 15-16/2009) hahmottaa kymmenien miljardien summia muuttamalla niitä sadan euron seteleistä kasatuiksi pinoiksi. Juttu käsitteli valtionvelkaa, jota otetaan nyt hartiavoimin taantuman torjumiseksi.

Toinen vaihtoehto on muuttaa luvut ajaksi. Arvaa, kuinka pitkä aika on miljoona sekuntia? No entäs sitten miljardi sekuntia?

Niin, miljoona sekuntia on alle 12 päivää, miljardi sekuntia melkein 32 vuotta. Biljoona sekuntia onkin sitten kai 3200 vuotta (Korjannette, jos olen mennyt sekaisin suurissa numeroissa).

Toimittajat tuntuvat edelleen vierastavan biljoonaa, ehkä osittain siksi, että se kuulostaa Aku Ankan sivuilta reväistyiltä. Niin kuin se onkin.

No, voi hyvin olla, että biljoonat tulevat lähikuukausina entistä tutummiksi talousuutisten harrastajille. Ehkä suuret luvut alkavat pian löytää tiensä myös arkipuheeseen. Meidän isä on biljoona kertaa vahvempi kuin teidän isä.

Jarmo Raivio

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö.

Keskustelu

Kieltämättä isot luvut tuppaavat olemaan jo aivan liian isoja lukuja. Ne eivät todellakaan kerro sellaisenaan yhtään mitään tavalliselle palkansaajalle. (Mietitäänpä vaikka Mikael Liliuksen kuukausieläkettä, joka lehtitietojen mukaan on yli 70000 euroa. Jos mies nauttii sitä vaikkapa kymmenen vuoden ajan, niin aika monta Suomen Kuvalehden vuosikertaa sillä summalla tilaisi verojenkin jälkeen ko. ajalla…)
Koska rahanmäärää ei pysty mitenkään käsittämään, suuria määriä kannattaa todellakin yrittää avata jollain konkreettisella tavalla, esim. pinoina, matkoina, tilana tai aikana. Tai sitten luopua konkreettisuudesta ja keksiä määrälle uusia lukuja, kuten Aku Ankassa.
Luin muuten äsken vanhan ankkatarinan, jossa kirjanpitäjä kuvasi Roope Ankan mittaamatonta omaisuutta näin: ”multippelikriljoona yhdeksän uskomatiljoonaa kuusisataakaksikymmentäkolme euroa ja kuusikymmentäkaksi senttiä”.
Voi olla, että tuollainenkin joskus oikeasti siirtyy puhekieleen. Kun valtiovarainministeri tiedottaa, että valtionvelkamme on jo ”yhdeksän uskomatiljoonaa”, tiedämme kaikki, että se on uskomattoman paljon ja jotain tarttis tehdä.
Totuus löytyy myös vallan suunnalta: kun suuret luvut puhuvat, pienet ihmiset vaikenevat, ottavat nöyrästi vastaan kaiken pahan ja tekevät sen, mitä herrat käskevät. Vai kuvitteleeko kukaan, että ahneuden/velan aika voisi synnyttää vastavoimia, esimerkiksi vallankumousta?

Julkisuudessa ei kehuta vain mukavan pyöreällä luvulla vaan myös sopivan suurella luvulla.
Kapitalismin ongelmat tuntuvat nykyään olevan valtaisat ja niiden ratkaisuun käyvät vain valtaisat summat.
Isojen lukujen laki on syrjäyttänyt markkinatalouden lain, joka vielä ennen vanhaan kuului jotensakin niin, että markkinat kyllä korjaavat virheet.
Obama ainakin on biljoona kertaa parempi presidentti kuin Bush. Tosin jos Bush oli nolla, niin eipä juuri kertolaskusta kovin hyvää tuloa tule.

Näitä luetaan juuri nyt