Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Taas menee liian hyvin – kansan kriisitietoisuus hukassa

Juha Jaakkola
Blogit Nurkanvaltaaja 21.5.2010 09:30

Tuomet kukkivat, terassit, puistot ja rannat täyttyvät. Suomi on taas toivoa täynnä. Myös yrityksillä menee hämmästyttävän hyvin kun ottaa huomioon, että Suomen vienti romahti viime vuonna neljänneksen ja kansantuote kahdeksan prosenttia.

Vuoden ensimmäisellä kolmanneksella pörssiyhtiöt kohensivat tuloksiaan roimasti ja niiden suhdanneodotukset nousivat pimeän kuilun pohjalta päivänvaloon. Heikentyvä euro antaa nyt potkua vientiteollisuudelle. Jos Euroopan rahoitusjärjestelmä ei joudu kaaokseen, mikään ei voi estää sitä, että yhtiöiden liikevaihto ja voitto kasvavat tänä- ja ensi vuonna kohisten.

Ero 1990-luvun alun lamaan on huikea. Tuona traumaattisena aikana, jolloin kevään ylioppilaat syntyivät, pörssiyhtiöt olivat todella ahtaalla. Kolme vuotta, 1991-1993, ne tekivät yhteenlaskettuna miljarditolkulla tappioita. Viime ja tänä vuonna pörssiyhtiöiden tulos on jopa parempi kuin vuosina 2001-2003, jolloin maailma vain veti hiukan henkeä hurjimman tietotekniikkakiihkon jälkeen.

Osinkoja pörssiyhtiöiden omistajat eivät 1990-luvun lamavuosina saaneet kuin nimeksi. Tänä keväänä niitä on maksettu enemmän kuin sinivalkoisen Nokia-innostuksen parhaina päivinä viime vuosituhannen vaihteessa.

Yritykset ovat siis jälleen hyvässä vedossa. Näinkö helposti tästä lamasta selvittiin? Näissä alkavan kesän tunnelmissa on vaikea saada kansa uskomaan, että Suomi on kuilun partaalla. Että suomalaiset syövät enemmän kuin tienaavat, mutta panevat silti rahaa ps-tilille. Että tällä menolla julkisen talouden vajeet ja velat vievät meidät perikatoon.

Kansalaisten ”kriisitietoisuus” on nyt hukassa. Ei tullut tarpeeksi lujaa turpaan. Työttömyyskään ei kasvanut kuin puoleen siitä, mitä se oli pari vuosikymmentä sitten. On siinä poliitikoilla ja yritysjohtajilla selittämistä, kun pitäisi saada kansa uskomaan, että suomalaisten rahassa mitattavasta hyvinvoinnista pitäisi leikata noin kuukauden palkkaa vastaava siivu pois.

Pitää selittää, että julkisen talouden vajeet ja velat ovat eri asia kuin yritysten voitot ja osingot. Suuret pörssiyhtiöt kun ovat yhä vähemmän riippuvaisia Suomesta. Niiden liiketoiminta voi kukoistaa Kiinassa tai Etelä-Amerikassa samaan aikaan kun tehtaat ja tehtaiden alihankkijat kutistuvat Suomessa.

Maailmanlaajuisesti toimivien yritysten johto voi kysyä: He tarvitsevat meitä, mutta tarvitsemmeko me heitä? Oli vastaus mikä tahansa, Suomen julkisen talouden vajeet ja velat on hoidettava tavalla tai toisella.

Pörssiyhtiöt toipuvat hyvää vauhtia, vienti taas ei. Lue lisää aiheesta Suomen Kuvalehden numerosta 20/2010, joka ilmestyy 21.toukokuuta. Lähin myyntipiste löytyy täältä.

Juha Jaakkola

Keskustelu

Niin-niin. Tavallisen pulliaisen on vaikea ymmärtää, miksi palkan pitäisi pysyä ennallaan ja verojen nousta, vaikka firmojen voitot sen kun kasvavat. Mihin ne rahat menevät?
Kunnissa ja kuntien luottamuselimissä toimivat eivät kyllä pääse unohtamaan kriisitietouttaan, verotulot laskevat ja palveluja pitäisi lisätä ja kehittää. ja valtio antaa uusia ohjeita ja määräyksiä, mutta ei rahaa.

Näitä luetaan juuri nyt