Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Syntyykö innovaatioita, jos niillä rikastuminen ei ole sallittua eikä kunniakasta?

Paul Lillrank
Blogit Nurkanvaltaaja 19.12.2011 07:30

Tuottavuutta parantavia innovaatioita ei synny, jos kukaan ei niistä hyödy.

SK

Kiinan paluumatka maailman huipulle alkoi vuonna 1978. Deng Xiao Ping kertoi silloin kansalle, että rikastuminen on kunniakasta. Yrittämisellä ja innovaatioilla tienaaminen on toivottavaa ja ihailtavaa. Joitain vuosia myöhemmin Intiassa Manmohan Singh julisti, että rikastuminen on sallittua. Liiketoiminnan esteitä purettiin.

Deng ja Singh toistivat kaavan, joka noin kolmesataa vuotta aikaisemmin käynnisti teollisen kumouksen. Eurooppa nousi takapajulasta maailman huipulle.

Ilman kunniakkaan rikastumisen mahdollisuutta ei synny innovaatioita. Tiede ei muutu teknologiaksi ilman, että joku näkee siinä ansainnan mahdollisuuden. Harva ottaa yrittäjäriskin, jos onnistuessa joutuu häpeään.

Innovaatio ei ole mikä tahansa luovuuden purskahdus, vaan sen täytyy täyttää kolme ehtoa. Sillä pitää olla uutuusarvoa. Sen pitää olla tuotteistettava ja toistettava. Innovaation tulee olla hyödyllinen niin kehittäjälleen kuin käyttäjälleen. Markkinoilla tämä tarkoittaa kaupallista onnistumista; julkisella puolella, että ihmiset kansalaisina hyötyvät enemmän kuin veronmaksajina häviävät.

Innovaatioita tarvitaan jatkuvasti, koska saman toistaminen johtaa hintakilpailun kautta taantumiseen. Kulutustasoa voi ylläpitää lainaamalla, kunnes velkakriisi tekee siitä lopun. Julkisen talouden tasapainottaminen edellyttää innovaatioita hyvinvointipalveluissa, koska tarpeet kasvavat, työvoima käy niukaksi ja huoltosuhde vaikeaksi.

Mutta syntyykö innovaatioita jos niillä rikastuminen ei ole sallittua eikä kunniakasta?

Miksi vaivautua?

Viranomaiset ja hyväntekijät eivät tavoittele voittoa. Julkiset palvelutuottajat ottavat käyttöön muualla kehitettyjä innovaatioita, mutta ovat nihkeitä kehittämään omia organisaatioitaan. Siksi tuottavuuskehitys on pitkään ollut nolla tai negatiivinen; enemmällä on aikaansaatu vähemmän.

Tuottavuutta edistäviä innovaatioita ei synny, jos kuvitellaan että tuottavuus on vakio; aina tarvitaan sama määrä henkilökuntaa per potilasmäärä. Jos tämä suhde säädetään lakiin, kielletään samalla ihmisten voimaannuttamiseen perustuvat innovaatiot.

Innovaatiot eivät leviä ilman edunsaajaa, joka olisi valmis niistä maksamaan. Julkisesti rahoitetussa toiminnassa ei ole maksavia asiakkaita, joiden valintojen perusteella innovaation tuoma asiakashyöty voitaisiin todeta. Jos ihmisten tarpeisiin paremmin vastaavasta innovaatiosta saa kunniakkaasti nostaa vain virkapalkkaa, miksi vaivautua?

Markkinaehtoisessa toiminnassa innovaatiot leviävät, koska tilikauden ylijäämistä maksetaan tulokseen ja kasvun perustuvia bonuksia. Julkisissa organisaatioissa ylijäämillä hankitaan kaikenlaista tarpeetonta, ettei seuraavan vuoden budjettia leikattaisi.

Silloin kun rikastuminen ei vielä ollut kunniakasta eikä sallittua, keskimääräinen kulutustaso oli nykyrahassa kaksi euroa päivä ja eliniän odote alle neljäkymmentä vuotta. Sitä mukaa kun innovaatioita vaikeutetaan ja niillä rikastumista paheksutaan, alkaa paluumatka esiteolliseen köyhyyteen.

Kuvitus Janne Tervamäki.

Paul Lillrank

Keskustelu

Yliopiston hallintouudistus on saanut aikaan sen, että meiltä opettajakunnalta on sallittua, akateemisen tutkimuksen ja opetuksen lisäksi, vaatia uutta liiketoimintaa synnyttäviä innovaatioita. Tuskailua siitä, miksi tutkimus ei johda keksintöihin, on käyty ministereitä myöten esittämässä.

Turvallista on vetää kurssit samaan tapaan kuin aiempina vuosia ja tuottaa tutkimuksen tuloksena kasvava pino paperia. Innovaatioiden kehittäminen, puhumattakaan niiden kaupallistamisesta, on kertaluokkia riskialttiimpaa. Varsinkin kun innovaatioihin panostamisesta on riski joutua rangaistuksi, perusmäärärahojen pienentymisenä, kun opinnäytetöitä ja julkaisuja tulee vähemmän.

En tiedä Kiinan innovaatioista, vaan tiedän kyllä kopioimisen taidosta. Panostammeko me innovointiin ja muut kopioivat ideamme ilmaiseksi?

Alustaja on täysin oikeassa. Innovaatiotoiminnan esteitä on paljon. Keskeisinä esteinä ovat erilaiset uskonnot. Ne kaikki vastustavat maallista hyvää. Niitä ovat jumalauskontojen lisäksi vihreet ja erilaiset itäiset ja läntiset vasemmistolaiset fasistiset poliittiset uskonnot. Köyhää, ennakkoluuloista, ajatteluun tottumatonta, laiskaa, kateellista, kehittymätöntä, sivistymätöntä, uskovaista ja muista riippuvaista on helppo hallita.

Innovaatiossa on kaksi päätä, toinen pää on tää: ellei saada aikaan takaisinkytkentää tutkimukseen, innovaatio jää kalliiksi ja lyhytaikaiseksi koristeeksi. Takaisinkytkentää säätelee sitäkin raha. Tarvitaan kokonaisten tutkijakollegioiden tai johtoryhmien hyväksyntä kalliiden innovaatioiden hyödyntämiseksi. Yksittäisen tutkijan tiellä on siis paljon esteitä: rahanpuute, kateus, epäluulo, kilpailu. Yksinäiselle tutkijalle kalliiden innovaatioiden, esim. softan, hankkiminen on aivan ylivoimaista. Homma pitäisi saada kunnolla pyörimään.

Ei ole kovin kummoinen innovaatio sanoa julkisen sektorin olevan vailla kannustinta tehdä innovaatioita. Uskokaa tai älkää, innovaatiot eivät katso organisaation nimeä, vaan kannustimia. Kannustimet taas vaativat innovaatiota, muutakin kuin hokea pahaa julkista sektoria. Eipä silti, minäkin haluan halata yksityistä sektoria, se on niin…innovatiivista.

Ah ja voi, Lillrank ja talouden näkymättömän käden (todistetusta) olemattomuudesta johtuva ahdistus.

Ei objektivismi toimi, vaikka kuinka koittaisi todistaa.
Laizzes faire, pois pois pois.

Positiiviset vapaudet ovat kehittyvän, turvallisen ja innovatiivisen yhteiskunnan perusta.

Julkisten palvelujen ei tulekaan tuottaa mitään. Niillä aloilla töissä olevien maksamat verorahat ovat aivan tarpeeksi. Jos ei riitä , niin sitten aivan kaikki kilpailutukseen ja yksityiseksi, aloittaen armeijasta ja poliisista. Lukukausimaksut 25 000 euroon, niin alkaa valikoitua yliopistoihin niitä lahjakkaita innovaattoreita, tosiaan.

Täällä taas raakalaisteknokraatit kokoontuvat Lillrankin johdolla ja vaativat ”kohtuuttoman suureksi paisuneen ja raskaan, byrokratian vaivaaman julkisen sektorin” (valtio 153 000, kunnat 500 000) alasajoa. Se huutava vähemmistö, joka tuottaa edes jotain on vain 1 774 000 henkeä.
Siellä kai ne joutavat ”lisäarvoa” tuottavat mobiili-innovaatiotkin tehdään. Kunhan ensin yliopiston (julkinen) opiskelija- ja tutkijaväki (julkisia) on niiden perussovellukset suunnitelleet ja laskeneet.

Kaikki pitäisi olla kaupan. Vertaus esiteolliseen Eurooppaan tai Kiinaan on täysin järjetön ja kestämätön historian valossa. Paitsi siltä osin, että nämä raakalaiset haluaisivat hyödyntää toisten 18-tuntisia työpäiviä ja lapsityövoimaa ja kerätä itse voitot. Tätä ei pyhitä edes sekään, että olisivat ihan itse keksineet hiilikaivoksen tai jonkun kehruu-Jennyn ja niiden tuotteiden kaupallistuksen, nämä innovaattorit.

Tästä ei enää puuttunut kuin se ihmeellinen itkeminen, että muu Suomi tulisi irrottaa Uudestamaasta, koska bkt:n perusteella pääkaupunkiseudun väki on nettomaksaja ja ”käytännössä maksaa koko Pohjois-Suomen (Hämeenlinnan pohjoispuolella olevan Suomen) elämisen täysin ja kokonaan”.

Innovaattori saa keskimäärin 2% innovaation tuotosta. Loppu menee rahoittajille, ns businesenkeleille ja muille spekulanteille.

Humaani luonnontieteilijä kirjoitti: ”Julkisten palvelujen ei tulekaan tuottaa mitään. Niillä aloilla töissä olevien maksamat verorahat ovat aivan tarpeeksi.” Siis mitä ihmettä? Eiväthän julkisen sektorin työntekijät maksa yhtä ainutta sentin senttiä veroja! Yksityisen sektorin tuottavan työn tekijäthän maksavat myös julkisen sektorin työntekijöiden verot, aivan kuten maksavat heidän palkkansakin. Toistan: virkamiehet eivät maksa veroja.

Kyllä vain julkisten palveluiden tulee tuottaa jotain, nimittäin palveluita, jotka oikeuttavat niihin käytetyt verorahat. Kuka tahansa julkiselle sektorilla työskennellyt (kuten minä) tietää kyllä millasta lorvimista ja tehottomuutta siellä on (ei tietysti aina ja kaikkialla).

”Kuka tahansa julkiselle sektorilla työskennellyt (kuten minä) tietää kyllä millasta lorvimista ja tehottomuutta siellä on (ei tietysti aina ja kaikkialla).”
Yksityisellä sektorilla lorvaillaan täysin samassa hengessä. Tiedän, koska työskentelen yksityisellä sektorilla. Itse asiassa yliopistossa työskennellessäni tutkijat puskivat keskimäärin kovemmin hommia kuin yksityisellä puolella. Ei siitä työntekijästä tule parempaa kun se siirtyy yksityiselle, tai huonompaa kun se tekee hommia julkisella puolella…

Lillrank kirjoitti näin: ”Julkisissa organisaatioissa ylijäämillä hankitaan kaikenlaista tarpeetonta, ettei seuraavan vuoden budjettia leikattaisi”. Tuo edellämainittu esimerkki on minulle tuttu välittömästä lähipiiristä, jossa on tuttuja julkisen sektorin töissä. Budjetin ylijäämällä hankitaan digikameroita ja muuta kallista kapinetta, koska on sisäänkirjoitettu koodi ettei saavutettu budjetti saa pienentyä.

Kuntaliitosten seuraus on viiden vuoden ylimenojakso, jolloin yhtään kunnanjohtajaa ei saa irtisanoa, vaan hänelle löytyy viideksi vuodeksi kunnanjohtajan palkalla kehitystehtäviä. Toki sama koskee muitakin kuntien työntekijöitä. Paljonko kuntaliitos säästää? Millä aikavälillä?

Tällaiset toimintatavat ovat absurdeja ja oma (yrittäjän) moraali on koetuksella, kun näitä uutisia lueskelee. Mitä humaanin luonnontieteilijän kommenttiin tulee, olen yrittäjänä kaupallistanut noita ”joutavia” mobiili-innovaatioita muutaman kymmenen miljoonan veroeuron edestä, eikä niiden innovaatioita ole tehty yliopistossa. Toki yliopistokoulutuksen saaneita ihmisiä on ollut niitä kehittämässä.

Suomen pöhöttyneen julkisen sektorin summittainen puolustaminen vain vetoamalla tunteellisesti hyvähampaisiin lapsiin ja ilmaiseen yliopistoon on tosiasioiden kieltämistä.

Sen voi kehittaa jotta pomon roolittomuus tulee paivanvaloon.

Suomalaiset yliopistot ja laitokset tuottavat ns.tutkijoita jotka tutkivat jo keksittyjä asioita. Nuoret miehet edustavat innovaatioita koska heillä on sekaisin lapsen mieli ja aikuisen järki.

Näitä luetaan juuri nyt