Suomen valtion pitäisi ostaa Saab! Ja Nokiaa?

Suomen valtion pitäisi ostaa Saab, vaati alkuviikosta Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Antti Pesonen.

Ajatus on hätkähdyttävä, mutta pohditaanpa sitä tarkemmin.

Ainakin valtio voisi ostaa Saabin. Ruotsalaistehtaan nykyisellä omistajalla General Motorsilla tuskin olisi mitään ajatusta vastaan. GM on vakavasti harkinnut Saabin myymistä esimerkiksi hollantilaiselle Spykerille.

Se on yhtiö, josta tiedetään neljä asiaa:

• Spyker valmisti viime vuonna yhteensä 43 autoa.

• Spykerin päärahoittaja on venäläinen Convers Group -pankki.

• Conversin pääomistaja on Aleksander Antonov.

• Aleksander Antonovia ammuttiin viime huhtikuussa seitsemän kertaa Moskovassa.

Eli todennäköisesti GM:n herrat olisivat helpottuneita, jos valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies (kok) viilettäisi paikalle mukanaan sinivalkoinen kassi seteleitä ja ilmoittaisi ostavansa Saabin.

Kovin viisas kauppa se tuskin olisi. Saabilla on hieno historia mutta vuodet GM:n kyljessä ovat tehneet yhtiölle huonoa. Lopullisesti merkin menestyksen on tärvellyt vuoden kestänyt lopetetaan/ei lopeteta-veivaaminen.

Pesosen Saab-ehdotuksen taustalla on kannatettava idea, Suomen pitäisi yrittää päästä orastavan sähköautobuumin kyytin. Mutta ei siihen Saabia tarvita, oikeastaan me suomalaisethan omistamme jo autotehtaaan. Tai osan tehdasta, Uudenkaupungin Valmet Automotive on Metson tytäryhtiö ja valtio omistaa siivun Metsosta. Eli ehkä Saab kannattaa unohtaa.

Mutta muutkin kuin Itsenäisyyspuolue haluavat valtion lähtevän ostoksille.

Rahoituksen professori Vesa Puttonen ehdotti Helsingin Sanomien haastattelussa, että valtio voisi ostaa 5-10 prosentin osuuden Nokiasta. Puttosen mukaan teleyhtiö on Suomelle niin tärkeä, että meillä pitäisi olla päätösvaltaa yhtiössä.’

Yhteensä suomalaiset omistavat nykyään 12 prosenttia yhtiöstä, eli lähes kaksinkertaistaisi suomalaisen Nokia-omistuksen.

Nokia-ostos olisi huomattavasti kalliimpi kuin Saab-kauppa. Eilisillä pörssikursseilla Nokiasta saisi kymmenen prosentin omistuksen 3,3 miljardilla eurolla.

Summa on hieman pienempi kuin Ulkoministeriön ja liikenneministeriön ensi vuoden budjetit yhteensä. Osakepotti maksaisi runsaat 620 euroa per kansalainen.

Kymmenen prosentin omistusosuus tekisi valtiosta Nokian suuromistajan. Yhtiön vuosikertomuksen mukaan sen suurimmalla kotimaisella omistajalla Svenska Literaturrsälskapetilla on 0,37 prosentin omistusosuus yhtiöstä. Kymmenen prosentiin Nokia-potti lähes kaksinkertaistaisi suomalaisomistuksen yhtiössä.

Millaista valtaa valtio sitten miljardeillaan saisi?

Kuvitellaan esimerkiksi, että Nokia ilmoittaisi lopettavansa puhelinten kokoamisen Suomessa. Tämä ei vaadi kovin hyvää mielikuvitusta, nykyään puhelimia valmistetaan enää Salossa.

Lakkauttamisesta syntyisi valtava huuto, valtio-omistajaa vaadittaisiin heti käyttämään valtaansa päätöksen perumiseen.

Omistuksista vastaava ministeri toteaisi, että sorry, valtio ei voi pelastaa salolaisten työpaikkoja, se rikkoisi osakkaiden yhdenvertaisuusperiaatetta. Ministeri perustelisi asiaa tarkemmin Helsingin Sanomissa julkaistavalla kirjoituksella.

On itse asiassa hyvin todennäköistä, että Nokia-kohun yltyessä joku toimittaja haastattelisi professori Puttosta, joka toteaisi ministerin olevan oikeassa. Valtio voi vaikuttaa kymmenen prosentin omistuksellaan yhtiökokouksessa, kun yhtiölle valitaan hallitusta.

Syntyisi suuri itku ja hammasten kiristys: miksi oi miksi käytimme kolme miljardia Nokian ostamiseen, kun rahalla ei näytä saavan valtaa vaikuttaa yhtiön päätöksiin.