Suomen kansainvälinen kilpailukyky on heikentynyt merkittävästi kymmenessä vuodessa

Kuvitus Janne Tervamäki.

Suomi paistatteli 2000-luvun taitteessa kärkisijoilla kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa. Genevessä toimiva Maailman talousfoorumi (WEF) nosti Suomen 2001 koko maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi. Seuraavana keväänä Suomi sijoittui arvostetun sveitsiläisen liikkeenjohdon koulutuslaitoksen IMD:n vertailussa toiseksi Yhdysvaltojen jälkeen.

Suomen vahvuuksia olivat vahvan talouskasvun lisäksi koulutus, tutkimus- ja tuotekehitys sekä laajalle levinnyt tietokoneen, internetin ja matkapuhelimen käyttö.

Suomen heikkoudet löytyivät korkeasta tuloverotuksesta sekä alhaisesta vuosittaisten työtuntien määrästä. Laadullisessa selvityksessä nousivat myös esille vähäinen kiinnostus ryhtyä yrittäjiksi ja jäykkä työmarkkinalainsäädäntö. Lisäksi suomalainen kulttuuri arvioitiin sulkeutuneeksi ulkomaisilta vaikutteilta.

Valtiovarainministeriö varoitteli jo tuolloin, että kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttää erityistä valppautta. Ministeriön asiantuntijat kehottivat karsimaan heikkouksia ja varmistamaan, että Suomen vahvuudet, kuten erinomainen koulutusjärjestelmä, säilyvät myös tulevaisuudessa.

Viime viikolla julkistettu IMD:n raportti osoittaa, että tässä ei ole onnistuttu. Suomi on pudonnut mittauksessa sijalle 20, vaikka koulutusjärjestelmä arvioidaan edelleen erinomaiseksi.

Suomen sijoitus oli huonoin sitten lamavuosien 1993-1994. Vielä kymmenen vuotta sitten Suomen takana olleet Ruotsi, Norja ja Tanska ovat ajaneet ohi, ja jopa kriisimaa Irlanti sijoittui paremmin kuin Suomi. Vertailun kärjessä olivat Yhdysvallat, Sveitsi ja Hongkong.

IMD mittaa 60 teollisuusmaan kilpailukykyä 130 tilastomuuttujan perusteella. Vertailussa tutkitaan taloudellista kehitystä, julkisen ja yksityisen sektorin tehokkuutta sekä infrastruktuuria. Tilastoaineiston lisäksi vertailussa käytetään yritysjohtajien esittämiä laadullisia arvioita.

Suomen sijoitusta heikentää ulkomaisten suorien sijoitusten vähäisyys. Syitä voi hakea myös itse indeksin rakenteesta: tällä kertaa IMD otti yhdeksi mittariksi pörssilistautumisten määrän, jossa Suomi löytyy listan hänniltä.

Suomen perusongelmat ovat paljolti samoja kuin 2000-luvun alussa, mutta tilanne on nyt paljon vaikeampi, sillä keskeiset vientialat, kuten elektroniikka- ja metsäteollisuus, ovat menettäneet asemansa.

Suomen vienti suuntautuu liikaa rikkaisiin teollisuusmaihin, joiden talous kasvaa hitaasti. Lisäksi yksikkötyökustannukset ovat nousseet nopeammin kuin tärkeissä vertailumaissa, Saksassa ja Ruotsissa.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan toimitusjohtajan Vesa Vihriälän mukaan Suomi ei pysty tällä hetkellä hyödyntämään vahvuuksiaan, koska työmarkkinat toimivat huonosti. Myös vitkuttelu eläkejärjestelmän ja julkisen palvelutuotannon uudistamisessa kasaavat ongelmia.

Vihriälä löytää kuitenkin myös lohdun sanoja - hänen mukaansa Suomen pitkän aikavälin kasvun edellytykset ovat kunnossa. Menestystä tukevat myös väestön korkea koulutustaso, toimiva infrastruktuuri, panostukset innovaatioihin sekä poliittinen vakaus.

Suomi sijoittui viime vuonna kolmanneksi kilpailevassa Maailman talousfoorumin mittauksessa. Siinä painotetaan enemmän haastatteluja ja Vihriälän mainitsemia pitkän aikavälin menestystekijöitä. Talousfoorumi julkistaa seuraavan mittauksensa syksyllä.

Lue Etlan Vesa Vihriälänja Mika Malirannan kirjoitus työn tuottavuudesta SK:n numerosta 23.