Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Suomen kaikille kaivoksille tehdään stressitestit: Mitä se tarkoittaa?

Markku Hurmeranta
Blogit Nurkanvaltaaja 7.1.2013 07:30

Kuvitus Janne Tervamäki.

Talvivaaran törttöilystä alkanut kaivoskeskustelu hallitsi otsikoita viime vuoden jälkipuoliskolla. Niin maan hallitusta kuin Talvivaaran suuromistajaa ja tuolloin vielä yhtiön hallituksen puheenjohtajana toiminutta Pekka Perääkin arvosteltiin alkuun puutteellisesta kriisiviestinnän osaamisesta.

Sittemmin Perä kuittasi arvostelun tulemalla julkisuuteen ja ryhtymällä uudestaan Talvivaaran toimitusjohtajaksi, jotta yhtiön aiheuttama sotku saataisiin siivottua.

Mutta hallitus pani vielä paremmaksi. Marraskuun tiedotustilaisuudessa pääministeri Jyrki Katainen (kok), ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr) ja tuolloin aivan tuore elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) tempaisivat nimittäin kaniinin hatusta ja ilmoittivat, että Suomen kaikille noin 50 kaivokselle tehdään stressitestit.

Sitä he eivät tosin kertoneet, mitä stressitestien tekeminen käytännössä tarkoittaa. Mutta mitäpä sitä hyvän idean julkistamista turhalla valmistelulla viivästyttämään.

Sittemmin asiasta on ehditty järjestää yksi virkamieskokous. Muuten testeistä on olemassa vain niiden virkamiesten stressi, jotka ounastelevat joutuvansa asian valmistelijoiksi.

Kaivosteollisuutta säädellään muun muassa lupamenettelyin, turvallisuusmääräyksin ja ympäristösäädöksin. Lisäksi suurilla kansainvälisillä kaivosyhtiöillä on omia Risk Standard -käytäntöjään, joista jotkut ovat varsin tiukkojakin, vaikka ala muuten on tässä suhteessa varsin huonossa huudossa.

Mutta varsinaisista kaivosteollisuuden stressitesteistä ei edes maailmalta oikein löydy esikuvia, joten Suomessa joudutaan sellaiset nyt kehittämään. Ehkäpä niistä syntyy peräti kansainvälinen standardi.

Käytännössä työ tehdään ympäristöministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteishankkeena, sillä kaikki nämä ministeriöt valvovat omalta osaltaan kaivosteollisuutta.

Mitään ihmelääkettä testaukseen kukaan tuskin kuvittelee keksittävän. Testikehikko löytyy varmaan osittain nykyisistä turvamääräyksistä ja standardeista. Esimerkiksi ISO 14001 -standardin ympäristönhallintajärjestelmä olisi auditointi-asiantuntijoiden mukaan kätevästi sovellettavissa kaivosteollisuuteen. Sitä varten vain olisi tehtävä oma sovellusohje.

Toivottavasti stressitesteillä luodaan järjestelmä, jolla edes nykyisten määräysten noudattamista valvotaan tehokkaasti. Vai olisiko stressitestit syytä tehdäkin Matti Vanhasen (kesk) hallituksen synnyttämille Ely-keskuksille tai oikeamminkin niille osoitetuille voimavaroille?

Herrat ministerit Niinistön johdolla olivat varmaan saaneet innoituksen kaivosteollisuuden stressitesteihin ydinvoimaloille ja pankeillekin tehdyistä vastaavanlaisista koeponnistuksista. Ja ideastahan ei voi muuta kuin onnitella. Stressitesti on mielleyhtymältään positiivinen ja turvallisuutta viestivä sanapari.

Täytyy vain toivoa, että kaivoksille tehtäville testeille ei kävisi samalla tavalla kuin ensimmäisille pankkien stressitesteille. Niissä kun haksahdettiin testaamaan vääränlaista stressiä.

Markku Hurmeranta

Keskustelu

Onhan tuo ongelmalle noin annettu julkisuus, tai testien tarve, myönteinen asia. Julkisuuden eli kansalaisten on vain muistettava se, vaadittava sitä todellisuutena. Lisäksi testien käytäntöjen ja normien on oltava julkisia, sellaisina tarkistettavia. Asian outo piirre kun oli juuri tuo vastuiden hajautus, mikä oikeutti mm. ministereiden ja keskushallinnon ”tietämättömyyden.”

Se kun näyttäisi osoittavan, että tuon virallisen tietämättömyyden aiempia sovellutuksia, lähinnä ja etenkin ns, Yya-asioissa, nähdään yhä poliittisena menestyksenä ja etevyytenä, kun ne olisi tullut tulkita vastuusta pakoiluna, virkavallan ja politiikan väärinkäyttönä.

”Stressitestit” Suomen (kaikille?) kaivoksille: Mitä se tarkoittaa?
Vastaus on helppo: Verorahojen tuhlausta huuhaa testeihin, jotta poliitikot voisivat paukuttaa henkseleitään ja todistella tarpeellisuuttaan.

Se on nimittäin niin, että nykyteollisuuden päällimmäisenä pyrkimyksenä (myös Suomessa) on tuottaa niin halvalla kuin se on mahdollista, ja rapatessa roiskuu aina. Kärsijöinä kaivosteollisuudessa on sitä ympäröivä luonto ja elimistö. Sen tietävät jo kaikki viisaat/oppineet ilman testejäkin, ja jokunen poliitikkokin saattaa olla tästä seikasta tietoinen.

Ei toimintaa silti sen takia lopeteta. Stressitestien tulosten turvin se vain todetaan sallittavaksi, turvalliseksi ja ennekaikkea tuotolliseksi toiminnaksi, ja raha jatkaa menoaan rahan luo. Ei siis kuitenkaan pieniltäkään osin Suomen kansalaisten kukkaroihin, vaan toimintaa rahoittavien ulkomaisten suuryhtiöiden osakkaiden pusseihin.

Näin on näreet.

Vihrea kiilusilmät jos pääsevät normeja luomaan, niin kaivostoiminta loppuu, kun keksitään erilaisia esteitä tyyliin, ettei kaivosalueella saa tallata vihreää kasvistoa.koska siinä on elämää ja se on osa laajempaa ravintokokonaisuutta. Hitlerin Adikin koki mielipahaa ruohon tallomisesta, joten samaa aatesuuntaahan ne edustavat.

Viimeiset uutiset Talvivaarasta näyttävät kertovan, että uraanipitoisuuden mittaukset on tehty vain pintavesistä. Selitys STUK:n mukaan on, että niitä tehdessä jää oli niin heikko, ettei sen päällä voitu kävellä syvänteiden ylle. Kyllä tuo selityskin on hieman heikko, ellei sitäkin pahempi.

Johan luonto Lehden toimittaja olisi kutsuttu ministerin ja kaivoksen johtajan haukuttavaksi, kun hän oli maininnut ”uraanin olemassaolon,” mikä olisi yritetty kieltää. Miksi kummassaa ulosvirtauksiin ei ole tehty syvänteitä merkittäviä mittauksia varten?

Jos joku STUK ei tiedä, miten mittauksia – merkittäviä mittauksia – tehdään, koko laitos tulee mitata. Mieluimminj heti ja poliisivoimin. Jutut näyttävät taas menevän primäärisen tyhmyyden rajojen yli!

Näitä luetaan juuri nyt