Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Sitra elvyttää talouspolitiikan johtamiskurssit

Markku Hurmeranta
Blogit Nurkanvaltaaja 26.11.2012 07:30

Kuva Janne Kainiemi.

Sitran talouspolitiikan johtamiskurssien teemana on tällä kertaa kestävä talous.

Moni muistaa vielä Sitran legendaariset talouspolitiikan johtamiskurssit. Maanpuolustuskurssien pikkuveljeksikin kutsutun kurssituksen Sitra lopetti liki 30 vuoden rupeaman jälkeen vuonna 2005. Kaikkiaan koulutukseen ehti osallistua lähes 2 000 kurssilaista.

Nyt talouspolitiikan johtamiskurssit ovat modernisoituna kokemassa ylösnousemuksen ihmeen. Teemaksi on valittu kestävä talous, ja kursseja valmistellaan ja testataan muodikkaasti joukkoistamista hyväksi käyttäen.

Kurssia työstämään on koottu noin 30 hengen Kestävän talouden foorumi, jonka jäseniä luonnehditaan poikkiyhteiskunnalliseksi joukoksi. Foorumi suunnittelee parhaillaan joulukuun puolessa välissä käynnistyvää pilottijaksoa. Ensimmäinen varsinainen Kestävän talouden johtamiskurssi starttaa ensi keväänä.

Kurssilla on tarkoitus opettaa yhteiskunnan päättäjille ja vaikuttajille, miten talouspolitiikkaa tehdään ja miten talouspolitiikan välineitä voidaan entistä paremmin hyödyntää kestävän talouden edistämiseksi. Kurssin lähtökohta Sitran mukaan on, ettei kestävä talous tarkoita vain taloudellista kestävyyttä, vaan se toteuttaa tasapainoisesti taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden tavoitteita.

Miten luodaan ja ylläpidetään hyvinvointi-Suomea?

Yksi kurssin arkkitehdeistä on Sitran vanhempana neuvonantaja toimiva Sixten Korkman. Kurssin esittelysivuilla hän toteaa, että ”koulutuksessa meitä ei sinällään kiinnosta, mitä pitäisi tehdä Kreikalle tai ensi vuoden budjetille, vaan meitä kiinnostaa se, miltä Suomi voisi näyttää viiden tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Miten luodaan ja ylläpidetään hyvinvointia ja mitä ympäristölle tapahtuu”.

Uusimmassa kolumnissaan Sitran saitilla hän jatkaa koulutusteeman pohdiskelua. Suhtautumisessaan yhteiskunnan taloudelliseen, ekologiseen ja sosiaaliseen kestävyyteen ihmiset jakaantuvat Korkmanin mukaan kahteen kategoriaan, hörhöihin ja jääriin.

”Hörhöt ja jäärät eivät sanottavammin käy dialogia keskenään. Edelliset suhtautuvat taloudelliseen analyysiin halveksuvasti, jälkimmäiset antavat sille painoa. Edelliset pitävät jälkimmäisiä moraalittomina, jälkimmäiset edellisiä tyhminä. Edelliset käyvät utopistisia keskusteluja omissa porukoissaan, jälkimmäiset haluavat vaikuttaa päätöksentekoon. Ehkä tätä dialogin puutetta on pidettävä valitettavana, sillä eri tulokulmat voivat parhaimmillaan täydentää toisiaan”, kirjoittaa Korkman.

Tätä vuoropuhelua Sitra nyt siis yrittää käynnistää Kestävän talouden johtamiskurssillaan. Ei ole ihan läpihuutojuttu, sillä bisneksessä ja talouspolitiikan keskiössä on tunnetusti edelleen paljon sellaista telaketjuhenkeä, jonka mukaan ainoastaan kova numerodata ratkaisee.

Toisaalta Sitran tuskin tarvitsee hirveästi pelätä Kestävän talouden johtamiskurssinsa floppaamista. Ainakaan sen ei tarvitse panna paljon paukkuja uuden kurssinsa tarpeellisuuden perustelemiseen tahi mainostamiseen, sillä sen puolen ovat ansiokkaasti hoitaneet niin kotimainen Talvivaara kuin eräät kestämättömästi velkaantuneet eurooppalaiset valtiontaloudetkin.

Markku Hurmeranta

Keskustelu

Sekä Talvivaaran että esimerkiksi Kreikan tilanne valkenee ihmisille käytännössä numeroihin perustuvan tiedon kautta. Millä muulla on merkitystä? Hörhöjen pahalla olollako?

Taitaapa olla tuo ”kestävä talous” samanlaista huuhaata kuin kokoomuksen vaalimainoksissa muutama vuosi sitten esiintynyt iskulause ”vastuullinen markkinatalous”.

Eli käytännössä lähinnä tyhjää sanahelinää, jolla ei ole oikeastaan mitään muuta tarkoitusta kuin hyväuskoisten hölmöjen höynäyttäminen.

Sitran huippuseminaari etsi männä vuonna ”Suomen elinvoiman lähdettä”. Huippuprojektiksi siivilöityi ”vesiosaaminen”. Sitä piti viedä mm. arabimaihin.

Ääneen ei sanottu, että ”lähde” näyttääkin löytyvän veroparatiiseista.

”Kestävä talous” on syntynyt samassa sylttytehtaassa kuin ”Suomen elinvoiman lähde” tai ”ylisukupolvinen perintö”

He, muutosta pelkäävät eläkeläiset Sixten Korkman ja Johnny Åkerholm med flera, ovat myös keksineet kasvattaa ajatustensa painoarvoa pyytämällä Tarja Halosen Kestävän Kehityksen Osakeyhtiön hallituksen puheenjohtajaksi.

Heitä tulkitsemaan tarvittaisiin kansankielistä älymystöä.

Pekka Himasen porukalle mietiskelykirjasesta maksettu 700 000 euroa osoittaa kuinka hyvin kaikkien totalitarismien slogan ”tarkoitus pyhittää keinot” tuntuu toteutuneen Suomessa siten kuin Platon hahmotteli antiikin kolmijakoisessa ihannevaltiossa: filosofit ajattelevat, sotilaat – ja Suomessa poliitikot! – hoitavat turvapalvelut ja rahvas tuottaa ruokaa.

Mutta mikä on tuo tarkoitus? Sehän on hakattu kiveen Suomenlinnan portin pieleen: Jälkimaailma seiso täällä omalla perustallasi äläkä luota vieraan apuun. Siihen pitää vaan lisätä mooseksen varoituksen sanat, että sillä tiellä tulee karhu vastaan, eli kuten Jyri Häkämies on historiaan jääneellä tavalla lausunut puolustusministerinä ollessaan ”Venäjä, Venäjä, Venäjä”

Näitä luetaan juuri nyt