Saksassa pelätään EKP:n avokätisen rahoituksen riskejä
Saksan keskuspankin pääjohtaja Jens Weidmann kiirehtii Euroopan keskuspankkia lopettamaan halpakorkoisten lainojen myöntämisen eurooppalaisille pankeille. Hän pelkää, että halpa raha innostaa pankkeja vääränlaiseen liiketoimintaan, mikä vain pahentaa euroalueen velkakriisiä. Samalla se heikentää euromaiden kiinnostusta rakenteellisiin talousuudistuksiin.
Weidmann on arvostellut jo jonkin aikaa EKP:n linjaa eurokriisissä. Hänen mielestään keskuspankin pitäisi palata tiukempiin vakuussääntöihin, jotka olivat käytössä ennen finanssikriisin alkua. Jos näin tehtäisiin, kreikkalaiset, portugalilaiset ja irlantilaiset pankit jäisivät käytännössä ilman rahoitusta.
EKP:n pääjohtaja Mario Draghi torjuu Weidmannin kritiikin – hänen mielestään EKP:n rahapolitiikka on ollut viime kuukausina ”kiistaton menestys”, koska Italian ja Espanjan korot on saatu laskuun. Hän korostaa, ettei EKP:n taseessa ole sen suurempia riskejä kuin Yhdysvaltain tai Britannian keskuspankeilla.
Mistä tässä nokittelussa on kyse? Molemmat miehet istuvat euroalueen rahapolitiikasta päättävässä EKP:n neuvostossa.
EKP:n linjariidat paljastuivat jo vuosi sitten, kun Saksan keskuspankin silloinen pääjohtaja Axel Weber erosi tehtävästään. Sen jälkeen EKP:n saksalainen pääekonomisti ja johtokunnan jäsen Jürgen Stark jätti paikkansa. Päätös tulkittiin protestiksi sille, että EKP ryhtyi ostamaan jälkimarkkinoilta Espanjan ja Italian valtionlainoja.
Tilanne EKP:n sisällä on sen verran vakava, että Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble katsoi viime viikolla parhaaksi puuttua peliin. Hän vakuutti, että EKP on tehnyt työnsä ”sataprosenttisesti” ja että Eurooppa on menossa oikeaan suuntaan.
EKP lainaa jäsenmaille euroja osana normaalia rahoitushuoltoa. Sen lisäksi EKP on tukenut ylivelkaantuneita kriisimaita ostamalla niiden velkapapereita jälkimarkkinoilta ja lainaamalla pankeille tuhat miljardia euroa kolmeksi vuodeksi yhden prosentin korolla.
Sinnin kritiikki
Myös asiantuntijat kiistelevät EKP:n roolista velkakriisissä. Saksassa varsinkin Ifo-instituutin johtaja, professori Hans-Werner Sinn arvostelee voimakkaasti keskuspankin politiikkaa (SK 24/2011). Suomessa Helsingin yliopiston kansantaloustieteen prosessori Vesa Kanniainen on samoilla linjoilla (SK 38/2011).
Sinn kiinnittää huomiota euromaiden sisäisten rahavirtojen epätasapainoon. Raha siirtyy keskuspankkien välillä niin sanotussa Target 2 -järjestelmässä, johon kätkeytyvät vinoumat voivat aiheuttaa Sinnin mukaan Saksalle lähes 550 miljardin euron tappiot.
EKP:n mielestä Target 2 -järjestelmään ei sisälly Sinnin esittämiä riskejä. Epätasapaino syntyy, kun sijoittajat hakevat turvaa siirtämällä rahojaan esimerkiksi Saksaan tai Suomeen. Suomen Pankin Target-saatavat olivat helmikuun lopussa noin 50 miljardia euroa.
Irlantilainen pankkiekonomisti Pat McArdle on tutkinut Sinnin väitteitä ja tullut siihen tulokseen, etteivät ne pidä paikkaansa. Hänen mielestään Sinnin neuvojen noudattaminen johtaisi vääjäämättä euroalueen hajoamiseen.
Ketä tässä pitäisi uskoa? Suomessa ainakin Finanssialan keskusliiton pääekonomisti Veli-Matti Mattila pitää EKP:n toimintaa järkevänä. Hänen mukaansa riskeistä varoittelevat saksalaiset eivät ole ole esittäneet vaihtoehtoa nykyiselle linjalle.
Professori Sinnin kohdalla Mattila viittaa Pat McArdlen arvioon. Tämän mielestä Sinn ei ymmärrä tai halua ymmärtää Target-järjestelmän toimintaa.