Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Ruotsi sai OECD:ltä sapiskaa suhteellisen köyhyyden kasvusta

Markku Hurmeranta
Blogit Nurkanvaltaaja 3.6.2013 06:30
Kuvitus Janne Tervamäki.

Ruotsin lähiömellakat puhkesivat muutama päivä sen jälkeen, kun OECD oli julkistanut raportin jäsenmaidensa tuloerojen muutoksista. Raportissa Ruotsi sai kylmää kyytiä. Suhteellinen köyhyys oli kansankodissa lisääntynyt vuodesta 1995 lähtien nopeimmin kaikkiin muihin OECD-maihin verrattuna.

Varsinaisesti Husbyn mellakoiden puhkeamisella ja OECD-raportin julkistamisajankohdalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. OECD-raportin paljastamalla todellisuudella sen sijaan on, joskaan kaikkea Husbyn vandalismia ei voi selittää syrjäytymisellä eikä maahanmuuttajataustaisten nuorten synkällä tulevaisuudenkuvalla.

Husbyhyn tultiin nimittäin kauempaakin mellakoimaan myös ihan pelkästä rikollisesta riehumisen riemusta, kuten ruotsalaismedia on muistanut kaiken empatiauutisoinnin keskellä myös kertoa.

Mutta kansankodin ihanteita OECD:n raportti ravisteli. Vuonna 1995 suhteellisen köyhyyden osuus oli Ruotsissa OECD:n jäsenmaiden pienin, mutta toukokuun puolivälissä julkistetussa vuoden 2010 tilastossa Ruotsi oli tipahtanut sijalle 14. On siinä Myrdalin, Erlanderin ja Palmen poliittisilla perillisillä kestämistä.

Suhteellinen köyhyys -käsitteen käyttämistä OECD-tutkimuksessa on aika ajoin kritisoitu. Monien asiantuntijoiden mukaan raportti kuvaa ennemminkin vain tutkittujen maiden tuloerotilannetta.

Suhteellisesti köyhäksi määritellään se osa kansasta, jonka tulot ovat alle puolet maan mediaaniansioista.
Ruotsissa suhteellisesti köyhien osuus vuonna 2010 oli 9,1 prosenttia, kun vastaava luku vuonna 1995 oli vain 3,7 prosenttia. Suhteellinen köyhyys on siis tutkimuskauden aikana reilusti yli kaksinkertaistunut.

Suomi pärjäsi tässä mittelössä paremmin kuin jääkiekossa. Suomessa suhteellisesti köyhien osuus vuoden 2010 tilastossa oli 7,3 prosenttia (4,1 prosenttia vuonna 1995).

Suurin suhteellinen köyhyys OECD-maista on Israelissa (20,9 %). Kasvunopeudessa se ei kuitenkaan pärjää Ruotsille, sillä Israelin lähtötaso oli jo 1995 korkea, 13,8 prosenttia.

Ruotsin asemaa hyvinvointivaltiona OECD-raportissa kuvattu kielteinen kehitys ei tietystikään vielä mitenkään romuta. Suhteellisesti köyhänkin kansanosan asema on Ruotsissa sosiaaliturvamekanismien ansiosta monin tavoin turvattu.

Valtaosa ruotsalaisista on saanut nauttia tulotasonsa parantumisesta. Rikkain kymmenesosa vielä selkeästi enemmän kuin muut. Tuloerojen kasvu onkin kansankotia tällä hetkellä suuresti puhuttava asia, ja Husbyn mellakat pitävät sen tapetilla vielä pitkään.

Vaikka Husbyn lähiö onkin maahanmuuttotaustainen, täytyy muistaa, että suuri osa kaduilla riehuvista nuorista on jo ties monennenko polven ruotsalaisia.

Syyksi mellakoitsijoiden protestointiin on tarjottu nuorisotyöttömyyttä, joka Ruotsissa on Pohjoismaiden korkein. Taloudellisilla tekijöillä ei kuitenkaan voi selittää kaikkea, sillä kaduilla riehuu jopa 14-15 -vuotiaita, jotka eivät ole vielä työelämässä Ruotsin parhaimmissakaan lähiöissä.

Maahanmuuttotaustaiseen nuorisoon korostetusti kohdistuvaan työttömyyteen Ruotsin on kuitenkin pakko pystyä puuttumaan. Keinoksi ei taida riittää se, että Husbyssä tarjotaan kaikille nuorille kesätyöpaikka kolmeksi viikoksi.

Markku Hurmeranta

Keskustelu

”On siinä Myrdalin, Erlanderin ja Palmen poliittisilla perillisillä kestämistä.”

Tavallaan. Myrdalin, Erlanderin ja Palmen poliittiset perilliset on kuitenkin äänestetty pois vallasta. Siitä tämä libertaarinen vallankumoukseen kuuluva suhteellisen köyhyyden järjestelmällinen kasvattaminen johtuukin.

Köytännössä OECD arvostelee nyt sitä, että vaurastunut keskiluokka on saanut paremmat edellytykset kustantaa hyvinvointivaltiosirkusta. Jonkun sekin täytyy maksaa, ja on kai lähinnä positiivinen signaali, että tuloerot ovat kasvaneet.

Kun tuloerot kapenevat, se tarkoittaa köytännössä sitä, että keskiluokan tulot pienenevät ja oikeiden köyhien määrä kasvaa. Kun tuloerot kasvavat, se tarkoittaa Ruotsin kaltaisessa tulonjakoyhteiskunnassa sitä, että yhteiskunnan rahoitus on hyvällä mallilla.

Erikoista, että OECD siitä moittisi.

Talouden kasvu lisää aina tuloerojen kasvua, sitä ei vain kukaan uskalla sanoa ääneen.

Tuloerojen kasvu myös näyttää lisäävän talouden kasvua, siitäkään ei uskalleta ääneen puhua.

Siellä missä vallitsee täysi tasa-arvo eivät kasva edes rikkaruohot. (Vähän ontuva vertaus).

Näitä luetaan juuri nyt