Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Raju keskuspankkiiri: Rahabyrokraateista tuli talouskasvun takuumiehiä

Jarmo Raivio
Blogit Nurkanvaltaaja 22.12.2012 14:00
Kuvitus Janne Tervamäki.

Keskuspankeista tai keskuspankkimiehistä ei perinteisesti ole ollut toimintaelokuvien aiheeksi.

Perusharmaiden rahabyrokraattien tehtävänä on ollut lähinnä varmistaa, ettei taloudella mene liian hyvin. Liian räyhäkäs kasvu johtaa yleensä hintojen nousuun. Inflaation pitäminen kurissa on ollut keskuspankkien tärkein tehtävä, joten kuumenevaa talouskasvua on hillitty nostamalla rahan hintaa eli korkoa. Kasvun hiipuessa ja inflaatiovaaran väistyessä korkoja on laskettu.

Nyt tilanne on muuttunut.

Muutamassa vuodessa keskuspankkiireista Euroopassa ja Yhdysvalloissa on tullut jonkinlaisia varovaisesti pukeutuvia taloussupersankareita. Heidän tehtäväkseen on annettu talouden korjaaminen kun valtiot eivät enää siihen pysty. Urakassa on otettu käyttöön keinoja, jotka olisivat vielä 1990-luvulla saaneet perusvarovaisen Bundesbankin tai Suomen Pankin rahavirkamiehen pyörtymään järkytyksestä.

Yhdysvalloissa keskuspankki Fed on neljässä vuodessa käyttänyt noin 2 000 miljardia dollaria finanssikriisin jälkien siivoamiseen. Euroopassa EKP on ryhtynyt kriisimaiden velanoton kummisedäksi. Se on ilmoittanut käyttävänsä tarvittaessa rajoittamattoman määrän euroja ongelmamaiden valtionvelkojen ostamiseen, jos niiden korot uhkaavat nousta liian korkeiksi.

Japanissa taas keskuspankki ostaa velkapaperien lisäksi myös osakkeita yrittäessään puhaltaa henkeä jo pitkään hitaasta kasvusta kärsineeseen talouteen.

Kaikki nämä poikkeustoimet perustuvat keskuspankkien ”rahanappiin”, eli kykyyn luoda talouteen uutta rahaa muutamalla napin painalluksella.

Yhdysvaltain keskuspankin Fedin pääjohtaja Ben Bernanke ilmoitti viime viikolla, että pankki aikoo pitää korot nollassa niin kauan kuin työttömyys pysyy yli 6,5 prosentissa ja hintojen nousuvauhti alle 2,5 prosentissa.

Äkkiseltään lausunto ei vaikuta maailmoja ravistelevan rajulta, ei edes keskuspankkiasteikolla.

Korot ovat Yhdysvalloissa olleet käytännössä nollassa jo neljä vuotta, ja Fed on aiemminkin ilmoittanut, ettei koronnostoja ole tiedossa ainakaan ennen vuotta 2014. Rahan on syytäkin olla halpaa, koska talous ei finanssikriisin jäljiltä ole vieläkään lähtenyt kunnolla kasvuun ja työttömyys pysyy korkealla.

Koronnostojen sitominen työttömyyden alenemiseen on kuitenkin suuri muutos. Perinteisesti työttömyys ei ole ollut korkealla keskuspankkien huolenaiheiden listalla. Nyt Fed ilmoitti ryhtyvänsä työllisyyden kohenemisen takuumieheksi ja kertoi myös tarkan rajan, jonka alle se haluaa työttömyyden painaa.

Myös tämä selkeys on uutta. Fedin edellinen johtaja Alan Greenspan oli erikoistunut vihjailemaan pankin aikeista niin sumein sanakääntein, että pääjohtajan puheita ymmärtämään tarvittiin puoliammattimaisia tulkitsijoita.

Bernanke ilmoitti myös, että Fed ostaa markkinoilta velkapapereita 85 miljardilla dollarilla eli noin 65 miljardilla eurolla joka kuukausi kunnes työttömyys laskee alle 6,5 prosentin. Keskuspankki luo ostoihin käytettävät rahat, eli käytännössä pankki yrittää saada talouskasvua kiihtymään kaatamalla Yhdysvaltain talouteen valtavia määriä uutta rahaa.

Suomessa kansanedustajat käsittelevät eduskunnassa parhaillaan valtion ensi vuoden budjettia, jonka loppusumma on noin 54 miljardia euroa. Fed siis lupaa pumpata talouteen reilusti yli Suomen budjetin verran uutta rahaa joka kuukausi kunnes työttömyys saadaan alenemaan.

Jarmo Raivio

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö.

Keskustelu

Hieno havainto toimittajalta. Keskuspankkiirit käyttävät sumeilematta poliittista valtaa. Kenen mandaatilla? Tietenkin poliitikkojen. He ovat muuttuneet arkajaloiksi jahkailijoiksi, jotka vaalien pelossa eivät uskalla käyttää heille uskomaamme valtaa. Kansanedustajat ovat kumileimasimia, jotka pankkiirien pelossa ja ryhmäkurin alla painavat vihreää nappia keinottelulle.

Kasinomiesten valta uhkaa käydä kalliiksi. Korkeilla panoksilla pelaaminen toisten varoilla on riskialtista peliä.

Pääkeskuspankkiirit ovat entisiä huippupoliitikkoja, jotka tekevät tarvittaessa likaisen työn.

Kieltämättä ihan hyvä oivallus toimittajalta. Sen verran laittaisin kuitenkin jäitä hattuun, etten menisi noita keskuspankkimiehiä ihan taloussupersankareiksi kehumaan. Nuo heidän käyttämänsä konstithan ovat lähinnä erilaisia purkka- ja rautalankavirityksiä, eivät mitään todellista ja kestävää ongelmien korjaamista. Niinpä joku supersankaria vaatimattomampi nimitys voisi olla enemmän paikallaan.

Mutta vielä paljon vähäarvoisemman nimityksen ansaitsevat valtaa pitävät poliitikot, sillä aivan kuten t@@vi edellä totesi, he ovat osoittautuneet jokseenkin kyvyttömiksi suoriutumaan juuri niistä tehtävistä, joita tekemään heidät on valittu.

Kirjoittajan toivoisi mainittavan seikan, että nimestään huolimatta ”Yhdysvaltain keskuspankki” ei ole sitä mitä sananmuoto tässä yhteydessä antaa ymmärtää.

The Federal Reserve, tai ”Fed” (Yhdysvaltain keskuspankki, aloitti toimintansa 1913), on yksityisomisteinen pankki, joka ei toimi liittovaltion alaisuudessa, vaan jolla on oma johtonsa, joka on käytännössä liittovaltion yläpuolella. Tämä tarkoitta, että Fed sanelee liittovaltion (USA:n) rahapolitiikkaa, ja samalla kaikkea kauppaa maailmassa joka toimii Fed:in luomalla US dollarilla.
The Fed toimii emäpankkina pankkikartellille, joka johtaa koko länsimaista taloutta.
The Fed joko kaataa tai nostaa pankkeja ja yrityksiä, jopa valtioita, ympäri maailman, kontrolloidusti, tavoitteenaan saada maailmanlaajuinen valta.

On siis olemassa voimia, jotka toimivat valtioiden yläpuolella, jotka ohjaavat maailmanmenoa rahan voimalla. Tämä toimii vain niin kauan kuin valuutalla on kredibiliteettiä. Nyt on todettavissa, että valuuttana US dollari on menettämässä valtapaikkansa maailman kaupankäynnissä. Tilalle astuvat BRICS-maiden valuutat – kohta ainoa länsimainen uskottava valuutta on Englannin punta.

Tässä kriittisessä tilassa pienet ailahtelut maailman taloudessa ovat vain jäävuoren huippu. Lähitulevaisuudessa US dollari menettää kaiken arvonsa, ja samalla kun kate katoaa, katoaa myös kaikki mikä on sidottu sen arvoon, mikä tarkoittaa käytännössa länsimaisen talousvallan loppua.
Tästä seuraa luonnollisesti hirveä taloudellinen kaaos, jonka seurauksista tulee kärsimään suuri osa maailman ihmisistä.

Vain yksi asia on varma. Tämä eliitti, eli nämä voimat, jotka ovat tämän tilanteen tahallisesti aiheuttaneet, ovat jo ajat sitten tehneet siirtonsa, jolla turvaavat asemansa tulevassa maailmanjärjestyksessä, ollen sielläkin hierarkian huipulla.

Kuinkahan kauan kestää ennenkuin huomataan, ettei keisarilla olekaan vaatteita ?
Kiina myy USAlle lähes kaiken sen tarvitseman kulutustavaran ja amerikkalaiset
”maksavat” sen FEDin päinamilla dollarin seteleillä.
Noita paperidollareita, liittovaltion velkakirjoja, on Kiinan valtionpankin holvit
tulvillaan.
Kun esiin astuu lapsi, joka huudahtaa tuon kuuluisan lauseen, kiinalaiset
huomaavat, että heidän dollarinsa, samoin kuin meidän muidenkin, kelpaavat
enää vessan seinien tapetointiin. Ostovoimaa niillä ei enää ole. Niinpä
kulutustavaroiden virta Wallmartteihin pysähtyy.
Mitä tuosta seuraa, kun amerikkalaisilla on edelleen sotavoimansa,
en halua kuvitella.

Näitä luetaan juuri nyt