Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Rahat on laskettava

Kustaa Hulkko
Blogit Nurkanvaltaaja 8.10.2008 14:24

Keskuspankit osoittivat päättäväisyyttään, pörssit rauhoittuivat ainakin hetkeksi, mutta Islanti-parka sekoilee.

Tänään pörssituska on vähän hellittänyt monen päivän jälkeen. Euroopan pörsseissä on nähty merkkejä monipäiväisen sukelluksen taittumisesta.

Syy on ilmeinen: Euroopan ja Yhdysvaltain keskuspankit laskivat ohjauskorkojaan 0,50 prosenttiyksikköä torjuakseen finanssikriisiä ja sen vaikutuksia reaalitalouteen.

EKP:n ohjauskorko putosi 3,75 prosenttiin, Yhdysvaltain keskuspankin Fedin ohjauskorko 1,50 prosenttiin asti.

Muutenkin eri maiden viranomaiset ovat pystyneet tekemään päätöksiä. Myös Kanadan, Britannian, Ruotsin ja Sveitsin keskuspankit laskivat korkojaan; samoin Aasian keskuspankit helpottivat pankkien rahantarvetta ja torjuivat siten luottolaman uhkaa; Espanja ja Britannia julkistivat pankkitukipakettinsa.

Myös
huonoja uutisia

Huonojakin uutisia silti tuli.

Islannin keskuspankki joutui luopumaan kruununsa kiinteästä kurssista, jota se kokeili hetken. Markkinat pakottivat keskeyttämään kokeilun heti.

Pienen maan pikkuinen valuutta ei kestä jättimäisten markkinoiden spekulatiivisia hyökkäyksiä varsinkaan silloin, kun koko kansantalous on suuressa kriisissä.

Ei Suomen markkaakaan pystytty puolustamaan 1990-luvun alussa. Eikä Englannin puntaa.

Kellutus on periaatteessa ylivoimainen valuuttakurssijärjestelmä: markkinat määräävät päivän hinnan, eikä jokin hallintoelin.

Toinen etu on se, että ei ole pakko puolustaa kalliilla rahalla valuuttakurssia, joka voi joskus olla epärealistinen, kuten esimerkiksi Suomessa 1991-1992 ja Islannissa 2008.

Silti myöskään kelluva kurssi ei takaa oikeaa valuutan hinnoittelua. Islannin kelluva kruunu on ollut ulkomaisten ja kotimaisten spekulanttien käsissä. Itsenäiseksi valuutaksi se oli liian pieni.

Nyt kruunun raju heikentyminen aiheuttaa suurta kärsimystä Islannissa. Siellä tavalliset kuluttajatkin ovat ottaneet valuuttalainaa asunnonostoon, ja nyt lainojen hoito on tullut mahdottomaksi.

Mutta syy ei ole vain valuutta-alueen pienuudessa tai väärässä valuuttakurssijärjestelmässä.

Vika on maan kehnon taloudenhoidon. Islantilaiset luovuttivat kansantaloutensa spekulanttien keikuteltavaksi.

Islanti turvaa
vieraan apuun

Nyt Islanti turvaa Venäjään ja yrittää saada Moskovasta neljän miljardin euron lainan.

Se tuntuu oudolta. Miksi Nato-maa Islanti hylkää Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n hätärahoituksen ja haluaa mieluummin luottoa Venäjän keskuspankilta?

Tällä valinnallahan on myös poliittisia seurauksia, sillä vaikka ystävyys on ystävyyttä, lopulta rahat on laskettava, kuten suomalaisten vanha tuttu Nikolai Patolitshev, Neuvostoliiton taannoinen ulkomaankauppaministeri, aikoinaan sanoi suomalaisille.

On ehkä niin, että kriisissä oleva pieni maa sekoilee siksi, että sen päätöksentekijät ovat menettäneet harkintakykynsä.

Toinenkin vaihtoehto tulee kyllä mieleen.

Kenties talousjournalistien levittämä juoru pitää sittenkin paikkansa: islantilaisten suursijoittajien takana on kuin onkin venäläisten oligarkkien pääomaa.

Islantilaiset ovat aina torjuneet päättävästi tämän väitteen. Silti se voi pitää paikkansa. Ja jos niin on, niin nyt tällä pääomalla tehtyjä sijoituksia pyritään vakauttamaan myös venäläisten viranomaisten toimin.

Pahaajälkeä
pörsseissä

Pörssimaailmassa kiinteäkurssijärjestelmä eli hintojen hallinnollinen määrääminen on absurdi ajatus – siis toisin kuin valuuttakaupan maailmassa, jossa se on toinen perusvaihtoehto kellunnan rinnalla.

Osakepörsseissä vallitsee aina kelluvien kurssien järjestelmä. Korkeintaan kaupankäynti keskeytetään päiväksi joskus, kun on poikkeuksellisen sekava tilanne.

Kuten valuuttamarkkinoilla myös osakepörsseissä kelluvat kurssit lyövät joskus yli, tulee romahduksia ja kuplia, joille ei aina ole perusteita reaalitaloudessa.

Onko nykyinen pörssilasku perusteeton vai ei, siihen Nurkanvaltaaja ei uskalla ottaa lopullista kantaa.

Joka tapauksessa maailman pörsseissä on syntynyt pahaa jälkeä viime kuukausina.

Helsingin pörssin yleistä kurssikehitystä mittaavan OMX Helsinki -yleisindeksi oli keskiviikkoiltapäivän 8. lokakuuta tietojen mukaan pudonnut viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana 47 prosenttia.

Viime puolen vuoden saldo oli myös hätkähdyttävä: -36 prosenttia.

Silti tämän päivän kurssit ovat edelleen noin yhdeksän prosenttia korkeammalla kuin viisi vuotta sitten.

Jos historiasta on mitään oppimista, pörssikurssit alkavat taas nousta ennen pitkää, palautuvat ennalleen ja nousevat yli entisten ennätysten.

Osake- tai rahastosijoittajan ei siis kannata myydä sijoituksiaan nyt, ellei ole välttämätöntä käteisen tarvetta. Osakkeiden hinnat eivät siis nollaudu – paitsi niissä yksittäistapauksissa, joissa pörssiyhtiö menee konkurssiin. Sellaisista uutisista ei nyt kuitenkaan ole kysymys.

IMF ennustaa
kasvua Suomelle

PS. Juuri tuli IMF:n ennuste. Sen mukaan Suomen talouskasvu hidastuu ensi vuonna mutta pysyttelee silti plussalla, 1,6 prosentissa.

IMF:n ennusteen mukaan taantuma tulee ensi vuonna Islantiin, Irlantiin, Italiaan, Espanjaan ja Britanniaan; toisin sanoen niiden bruttokansantuote supistuu 2009.

Irlanti ja Italia kärsivät pitempään kuin muut, sillä niiden bkt supistuu IMF:n arvion mukaan jo tänä vuonna.

Kaikki Nurkanvaltaaja-blogin merkinnät löydät täältä

Kustaa Hulkko

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Keskustelu

Alkaa jo tämä pörssi-,taloussekoilujen mässäily jo oksettaa!

Hulkko sanoo, että jos historiasta on oppimista, niin kurssit . . . palautuvat. . jne. Analyysinä tai oppina tuo ei oikein riitä. USA on nyt valtiollistanut 20 % kiintesitöveloistaan, mikä vastaa subventioita, joita maksettiin 1929-31. Lisäksi sillä on budjetti- ja maksutaseen vaje, muita tulevia tai jo maksettuja ”subventioita.” Kiinalla ja Japanilla on valtavat ylijäämät halvan tai tehokkaan työn ansiosta. Persian lahti ja Venäjä voisivat ostaa raaka-aineen viennin tuotoillaan parin pörssin yritykset. Eli: kurssit ehkä taas nousevat, etenkin jos paperien takana on omaisuutta tai vakaata tuotantoa, mutta muuten on vaadittava ja odotettava muuta kuin ”ennalleen palautumista.” Se kun ei ole enää ratkaisu. Ei edes siinä tapauksessa, että se olisi mahdollsita. G-7 perustettiin aikoinaan valvomaan ja ko-ordinoimaan, mutta se ei riittänyt. Euro tuli estääkseen Euroopan ”Islanteja” luisumasta keinottelijoiden käsiin, mutta ei sekään riittänyt. Jotakin lisää ja enemmän tarvitaan nyt.

Näitä luetaan juuri nyt