Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Pörssiyhtiöiden arvaamaton tulevaisuus – sattuma korjaa satoaan

Juha Jaakkola
Blogit Nurkanvaltaaja 13.6.2011 06:30

Joka pörssiyhtiöllä on visio, missio ja strategia, mutta tulevaisuus on aina arvaamaton.

Liukuri

Talousjournalismin päivittäiseen rituaaliin kuuluu Helsingin pörssin nousujen ja laskujen raportointi eurosentin ja prosentin sadasosan tarkkuudella.

Suomalaisia piensijoittajia eivät päivittäiset kurssiliikkeet hetkauta. He ovat tehneet sijoituksensa vuosien tähtäimellä tai jälkipolvia ajatellen.

Kymmenen tai parinkymmenen vuoden aikavälillä alkaa pikku hiljaa nähdä, mihin suuntaan sattuma ja johtajien strategiset päätökset tai päättämättömyys ovat yhtiöitä vieneet. Pörssiyhtiöiden markkina-arvojen kehitys antaa siitä lahjomattoman kuvan.

Otetaan esimerkiksi hissiyhtiö Kone ja konepajayhtiö Metso. Molemmat yhtiöt ovat kymmenien yrityskauppojen ja toimialajärjestelyjen lopputulos tai pikemminkin välivaihe.

Kone on pysynyt tiukasti yhden perheen määräysvallassa. Läheltä kuitenkin piti, ettei perhe myynyt sitä saksalaiselle kilpailijalle.

Metson taustalla ovat metsä- ja konepajayhtiö Rauma-Repola ja valtion konepajayhtiö Valmet. Metsosta syntyi konepajayhtiö, kun Rauma-Repolan metsäteollisuus siirtyi osaksi UPM:ää.

Muutama vuosikymmen sitten Kone oli pieni tekijä kumpaan tahansa, Rauma-Repolaan tai Valmetiin, verrattuna. Nyt Kone on markkina-arvoltaan lähes kaksi kertaa niin suuri kuin Metso.

Sukuyhtiö Ahlström eli nykyinen Ahlstrom kuului aikoinaan Suomen suurimpiin yhtiöihin. Se oli sekä metsä- että konepajateollisuuden mahti. Joitakin vuosia sitten suku vei yhtiönsä teolliset osat pörssiin. Nyt Ahlstrom on keskittynyt kuitukankaiden ja erikoispapereiden valmistukseen ja markkinointiin.

Ahlströmit ovat vuosien mittaan karsineet yhtiöstä kaikki pääomavaltaiset toimialat, koska suvun omat rahat eivät olisi riittäneet niiden kehittämiseen. He halusivat mieluummin olla suuri tekijä pienessä yhtiössä kuin pieni tekijä suurissa yhtiöissä.

Lopputulos on se, että ennen niin mahtava Ahlström-konserni on kutistunut pörssiarvoltaan alle 800 miljoonan euron yhtiöksi. Koneen markkina-arvolla saisi nyt 14 Ahlstromia.

Nosturi

Outoja kauppoja

Valtion osakkuusyhtiö Outokumpu on määrätietoisesti keskittynyt ruostumattoman teräksen tuottajaksi. Se on repäissyt itsensä irti kokonaan juuristaan eli kaivosteollisuudesta ja kuparin valmistuksesta.

Vielä 1980-luvun puolivälissä Outokumpu oli menossa osakkaaksi chileläiseen, nykyisin maailman suurimpaan kuparikaivosyhtiöön, Escondidaan. Niin se olisi tehnytkin, ellei auto- ja kuljetusalan ammattijärjestö AKT olisi pannut Chilen kuparia tuontiboikottiin. Siksi Outokumpu menetti osakkuutensa lisäksi mahdollisuuden ryhtyä kaivosyhtiön teknologiatoimittajaksi.

Outokummun maailmankuulu teknologiaosaaminen jatkaa nyt elämäänsä pörssiyhtiö Outotecin nimellä.

Outokumpu myi Outotecin osakkeet viitisen vuotta sitten kahdessa erässä ja sai niistä 600 miljoonaa euroa. Nyt Outotec on yli 1,8 miljardin euron arvoinen ja hieman arvokkaampi kuin Outokumpu itse.

Sotkamossa sijaitsevan Talvivaaran kaivosoikeudet Outokumpu myi entiselle työntekijälleen Pekka Perälle. Kauppahinta oli yksi euro.

Talvivaaran osake noteerataan Lontoon ja Helsingin pörssissä. Vasta toimintansa aloittaneen nikkeli- ja sinkkikaivoksen markkina-arvo on nyt 1,3 miljardia euroa eli kaksi kolmasosaa Outokummusta.

Juha Jaakkola

Keskustelu

Tämä juttu on faktaa.

Sijoittaminen on arpapeliä.

Enkelit heittää arpaa!

Kaikki sattumaa!

Ei heikkohermoisille!

Hyvä kirjoitus Juha.
Voisit joskus perehtyä siihenkin, mitä vaikuttaa suomalainen perintö/lahjavero suomalaisiin perhe-ja pörssiyhtiöihinkin. – Nythän kai Koneella kävi vielä hyvin, kun suku ei ollut vielä niin laaja. Sensijaan Ahlströmin oli suuren suvun vuoksi pakko mennä pörssiin, koska verotus ei sallinut sen pysyä suvussa, veronmaksukykyä ei löytynyt 4. ja 5. polvelta!
Itse olen yrittänyt sukupolvenvaihdosta jo yli 6v ja nyt näyttäisi onnistuvan, kun Suomen parhaat ( ja kalleimmat) verotuomarit neuvoivat ensin tekemään mahdollisimman huonoa tulosta vähintäin 3 v. ajan ja samanaikaisesti ajamaan omat pääomat 0:ksi! – Siis nyt vasta saadaan yritysten käyvät arvot niin alas, että 2. polvella on varaa maksaa sen perusteella lasketut lahjaverot! – 6 v ollaan taiteiltu tilinpäätösten kanssa ja ketään ei ole voinut palkata töihin. -Ja tänä aikana muutaman 100 000 € on valtio menettänyt yhteisöveroa + työntekijöiden palkkaamatta jättämisestä koituvat verojen menetykset! – Siis valtio on menettänyt monikymmenkertaisesti veroja verrattuna siihen mitä se saa nyt lahjaverosta!

Minkä vuoksi Suomi haluaa, että sen parhaat kasvuyritykset pitää myydä pois tai muuten muuttaa rahaksi jo 1. polven toimesta? Miten tällainen toiminta voi olla tavoiteltavaa ja Suomen edun mukaista?
Syystä, jota en tiedä Suomen valtio haluaa, että vain tappiolliset tai huonosti kannattavat yritykset voivat jatkaa toimintaansa 2. polveen. – Voisitko Juha avata tätä kysymystä, itse en siihen kykene?

Erkki Väinämölle tiedoksi.

Olen tehnyt sukupolvenvaihdoksen yhteistuumin verottajan kanssa v 2007 pyytämällä heiltä ennakkopäätöksen ja ohjeet kuinka toimitaan ilman veroseuraamuksia. Otappa yhteyttä verottajaan sieltä saa hyviä neuvoja.
Tämä asia ei liity mitenkään jutun otsikkoon, jossa kerrotaan pörssiyhtiöiden kurssien nousuista, laskuista ja nimen muutoksista, mutta yrittäjänä ainakin tietää minkä nimisessä firmassa olet huomenna töissä.

Kiitos neuvosta ex. yrittäjä, mutta verottajan pakeilla hyppäsin n. 3 vuotta, jopa verohallituksessa asti. ja juuri ennakkopäätöksiin se vaihdos aina kaatui. Kunnes sitten sain ( verottajalta ) erään verokonsultin nimen ja heidän tuomariensa avulla nyt on saatu positiivinen ennakkopäätös. Siis maali häämöttää.
– Kyllä tämä meidän keskustelu liittyy otsikkoonkin sikäli, että haemme selityksiä sille miksi Suomeen ei synny yrityksiä, jotka hakeutuisivat pörssiin. (= Yritysten ei anneta kasvaa polvesta toiseen!).
-Pörssiyhtiöiden ”epämääräinen” kehitys taas johtuu mielestäni siitä, että pörssissä voi huseerata kaikenlainen raha – lakisääteisesti kerätyt eläkerahat, kirkollisverot, pankkien rahastot ja vivutetut rahastot, verotetut palkat, velkaraha jne! – Niinpä yhtiöiden hallituksissa istuu kaikenlaisia vakuutusjohtajia, presidenttejeä, pääministereitä, pastoreita jne päättämässä asiantuntevasti esim. mihin UPM:n seuraava paperikone rakennetaan, mille paperilaadulle ja mille kapasiteetille! Ts. hallituksissa istuu yhtön businesta tuntematonta porukkaa, jota operatiivinen johto vedättää mennen tullen. – Tästä syystä myös johdon palkitsemiset ovat käytännössä poissa hallituksilta ja siis ovat johdon omissa käsissä.
-Kun kaikenlainen ”raha” , omat ja varastetut, verot ja palkat hakevat rahalle hintaa samalla markkinalla käy kuten nyt nähdään Kreikassa. Tällainen markkinatalous ei toimi. Se ohjaa talouksia väärin. – Kyllä erilaiset ”rahat” pitäisi eriyttää kukin omalle markkinalleen. – Eihän sähköä, vettä, leipää jne siis kaikkia niitä mitata yhdellä mitalla esim. kilowatteina! – Ne eivät ole yhteismitallisia !

Johtajien strategiaa dominoi omien bonusten ahne kasvattaminen.
Kun bonuksia ryöstetään firmoista perusteluna on osaava johtaminen.
Johtajat ovat kuitenkin ajopuihin verrettavia.
Tulokset tehdään lattiatasolla ja
rahat riistetään bonuksilla kunnes firma on selvitystilassa.

Osakeyhtiölainsäädäntö kaipaisi perinpohjaista uudistamista. Nykyinen järjestelmä mahdollistaa sen, että keinottelupääoma pystyy yhtiökokouksissa sanelemaan sijoittajien lyhyen aikavalin voiton maksimointiin tähtääviä päätöksiä, jotka usein ovat sekä kansantalouden että yrityksen itsensä pitkän aikavälin menestymisen kannalta kohtalokkaita, puhumattakaan siitä tuhosta, mitä ne aiheuttavat työntekijäkunnan keskuudessa yllätyksellisten irtisanomisten muodossa. Päätösvalta tulisi voida pitää niiden käsissä, joilla on pitkän aikavälin intressejä yhtiössä, ja jotka tavoittelevat tervettä kasvua tuotantoa lisäämällä ja markkinaosuutta kasvattamalla, eikä tuotannon yksipuolistamisella ja työvoiman supistuksilla.

”Sotkamossa sijaitsevan Talvivaaran kaivosoikeudet Outokumpu myi entiselle työntekijälleen Pekka Perälle. Kauppahinta oli yksi euro.”

Nyt toimittaja yrittää antaa asiasta vääristyneen kuvan. Ensinnäkin, Talvivaaran hanke oli täysin alkutekijöissään, joten kauppahinnaksi kävi hyvin symbolinen euro.

Toisekseen, toimittaja sopivasti ”unohtaa”, että Outokumpu sai korvauksetta pitää itsellään 20% perustettavan Talvivaara Oyj:n osakkeista.

Eikä Talvivaaran hanke vieläkään ole varmuudella osoittautunut menestykseksi, joten ei kannata jälkiviisastella. Outokumpu on tehnyt vuosien varrella typeriä päätöksiä, mutta Talvivaaran kaivoshankkeen oikeuksien diili ei kyllä sovi siihen kategoriaan vaikka olisi ns. kriittinen journalisti. Ainakin jos haluaa olla ns. rehellinen kirjoittaja.

Näitä luetaan juuri nyt