Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Pelastusrahasto on liian pieni ollakseen pelottava

Jarmo Raivio
Blogit Nurkanvaltaaja 23.1.2012 07:31

symbolikuva rahastaLuottoluokittaja Standard & Poor’s pudotti 13. tammikuuta yhdeksän euromaan luottoluokitusta. Viikonlopun yli mietittyään luokittaja ilmoitti laskevansa myös EU:n väliaikaisen kriisirahaston EVVR:n luokitusta.

Luokituksen laskeminen ei varsinaisesti ollut yllätys. Kriisirahastoa rahoittavat euromaat, joten jos niiden luottoluokitus rupsahtaa, ei rahastokaan voi enää keikkua parhaassa kolmen A:n luokassa.

Laskupäätös oli paha isku suunnitelmille rakentaa niin korkea rahamuuri, että se riittää pysäyttämään eurokriisin leviämisen uusiin maihin.

Ajatus oli hyvä. Kriisimaiden ongelmana on, että tilanteen pahentuessa ne eivät saa lainattua rahaa markkinoilta järkevällä korolla. Luodaan siis rahasto, joka hoitaa lainoittamisen, jolloin kriisimaat eivät tarvitse kallista markkinarahaa.

Ja mikäli rahastosta tehdään tarpeeksi suuri, pelkkä sen olemassaolo riittää pysäyttämään ongelmien leviämisen ilman että rahastoa tarvitsee missään vaiheessa edes käyttää.

EVVR:n ongelma on se, että pelastusrahasto on koko ajan ollut liian pieni, pikemminkin märästä pahvista kyhätty seinä kuin jykevä muuri. Rahastolla on käyttämättä arviolta 250 miljardia euroa. Summa kuulostaa vaikuttavalta, mutta on aivan liian pieni uskottavaksi markkinapelotteeksi.

Kenen rahoilla?

Rahaston riittämättömän koon lisäksi ongelmana on ollut se, että sen toimintaperiaate tuo mieleen tarinan, jossa paroni Münchhausen nostaa itsensä suosta omista hiuksistaan kiinni pitäen.

Esimerkki: Italia kärsii velkakriisistä, jonka pysäyttämiseen tarvitaan vakausrahastoa. Rahasto on liian pieni, joten sen kokoa on kasvatettava. Se taas merkitsee uusia takauksia, joita rahasto kerää euromailta, mukaan lukien Italialta.

Italia siis velkaantuu lisää pelastaakseen Italian velkaantumiselta. Rahasto taas voi pelastaa Italian vain, jos Italia voi ottaa lisää velkaa vahvistaakseen rahastoa.

Osoittaa kiitettävää talousennakkoluulottomuutta luoda velkaantuneiden maiden pelastusrahasto, jonka toiminta riippuu velkaantuneiden maiden kyvystä velkaantua entistä enemmän. Kriisimaille rahaa lainaavia sijoittajia tämä logiikka ei ole vakuuttanut.

Pelastusrahaston kokoa oli tarkoitus kasvattaa vivuttamalla, jolloin sen oman pääoman oheen olisi hankittu lisämiljardeja ulkopuolelta. Euromaat ilmoittivat syksyllä, että rahastoa vivutetaan tuhannen miljardin euron suuruiseksi. Vivuttamisen etuna on se, että rahaston kokoa pystytään kasvattamaan ilman että jäsenmaiden tarvitsee kasvattaa poliittisesti hankalia takauksiaan.

Alkuinnostuksen jälkeen vivuttamispuheet ovat kuitenkin hiipuneet. Suunnitelma eteni pahasti takkuillen, vaikka rahastolla oli paras mahdollinen luottoluokitus. Luokituksen lasku tekee vivuttamisesta vieläkin hankalampaa.

Eurokriisin hoitamiselle tyypillistä on ollut suunnitelmista kiinni pitäminen vielä pitkään sen jälkeen, kun niiden toteuttaminen on osoittautunut toivottomaksi. Näin voi käydä myös EVVR:n tapauksessa. Jos väliaikaiseen rahastoon yritetään vielä puhaltaa henkeä, on seuraava vaihe lisätakauksien pyytäminen jäsenmailta. Erityisesti niitä halutaan varsin pieneksi kutistuneelta kolmen A:n joukolta, eli Saksalta, Suomelta, Hollannilta ja Luxemburgilta.

Vakuusrahaston luottoluokituksen laskusta ehtikin kulua vain muutama tunti, kun Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi ilmoitti, että AAA-maiden on syytä valmistautua lisätuen antamiseen pelastusrahastolle. Jos hyvät maat kasvattavat rahoitustaan, saattaa rahasto saada takaisin AAA-luokituksensa.

Kuvitus Janne Tervamäki

Jarmo Raivio

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö.

Keskustelu

Euromaat ottavat velkaa (omia varoja ei millään maalla ole) markkinoilta ja antavat rahat pelastusrahastolle, joka antaa varat kriisimaille jotta ne voivat maksaa velkansa samoille markkinoille. Ajatus ei minusta ole mitenkään hyvä. Lissabonin sopimuskin edellyttää, että kukin maa hoitaa itsenäisesti velkansa. Sopimusten rikkominen ei ole hyvä.

Euromaiden pelastusrahastojen logiikka ontuu pahasti. Euromaat on houkuteltu ansaan sanomalla aluksi, että rahastot ovat vain pelote, jota ei tarvitse koskaan kayttää. Katainen julisti, että niillä otettiin niskalenkki markkinavoimista !
Rahastoja vaaditaan nyt kasvatettavaksi niin suuriksi, että ne syövät kaikki Saksan (ja mm. Suomen) rahat. Tämä onkin USA:n banksterien game plan.
Kreikan kaksi pelastuspakettia yhteensä noin 240 miljardia euroa ovat järjettömän suuret. Niillä sijoittajat pelastetaan tappiolta ja tappiot tulevat eurovaltioille, koska Kreikan valtio on konkurssissa de facto. Ja senkin jälkeen Kreikka on kriisimaa.
Saksan ja Suomen veronmaksajia käy sääliksi.

Näitä luetaan juuri nyt