Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Parkkitaloustiedettä: Mikä on pysäköinnin oikea hinta?

Jarmo Raivio
Blogit Nurkanvaltaaja 22.4.2013 06:30

Taloustieteilijöistä urheimmat uskaltavat tarkastella yhteiskunnan kipeimpiä kiistakysymyksiä. Kuten pysäköintiä.

Kuvitus Janne Tervamäki.

Pysäköintiekonomistien tunnetuin nimi on amerikkalainen professori Donald Shoup, joka kirjoitti 2005 kirjan The High Cost of Free Parking, ilmaisen pysäköinnin korkea hinta. Siinä pysäköinnin taloustiedettä käsitellään 773 sivun verran.

Shoupin perusajatus on, että kaikkien pysäköintiongelmien perussyy on väärä hinta. Ja yleensä hinta on liian halpa.

Pysäköintiprofessorin teorioita testataan parhaillaan ahkerasti autoilun kultamaassa Yhdysvalloissa.

Tähän asti pysäköinnin ”oikean hinnan” etsimistä on vaikeuttanut se, että on vaikeaa kerätä tietoa siitä, kuinka paljon kadun varren parkkiruutuja käytetään. Useimmat tutkimukset on tehty hyvin pienellä alueella, ja tutkijat ovat lehtiöt kädessä kirjanneet, kuinka paljon paikkoja on vapaana sekä milloin autoja lähtee ruuduista tai tulee niihin.

Näin kerätty tieto on toivottoman epätarkkaa, koska parkkipaikkojen kysyntä voi vaihdella erittäin rajusti hyvinkin pienellä alueella.

Nyt esimerkiksi San Franciscossa on meneillään kokeilu, jossa yhteensä 7 000 parkkiruutuun on viritetty tunnistimet, jotka rekisteröivät, onko ruudussa auto vai ei. Näin saadaan lehtiömenetelmään verrattuna valtava määrä erittäin tarkkaa tietoa pysäköintipaikkojen käytöstä kaupungin eri alueilla.

Tietoa käytetään pysäköinnin hinnan täsmäsäätämiseen.

San Franciscon kokeilussa pysäköinnin perushintaa voidaan kerran kuussa muuttaa joko ylös- tai alaspäin. Tarkoitus on päästä tilanteeseen, jossa korttelin kokoisella alueella on koko ajan keskimäärin yksi vapaa parkkipaikka.

Jos vapaata paikkaa ei ole, hintaa nostetaan seuraavassa tarkistuksessa. Silloin ainakin osa talousteorian mukaan toimivista autoilijoista etsii halvemman paikan. Jos paikkoja taas on vapaana enemmän kuin yksi, hintaa lasketaan.

Järjestelmän parkkimittarit mahdollistavat korttelikohtaiset hintamuutokset, joten hinnoittelua voidaan säätää pikkutarkasti. Mittareihin on myös ohjelmoitu eri hinnat aamupäivän hiljaisille tunneille, keskipäivälle ja iltapäivän ruuhkahuipulle.

San Franciscon pysäköintipäättäjät vakuuttavat, että järjestelmän tarkoituksena ei ole nyhtää lisää rahaa autoilijoilta. Keskimääräinen tunnin pysäköinnin hinta onkin kokeilun aikana laskenut.

Helsingissä pysäköintipulmat ovat pieniä esimerkiksi San Franciscoon verrattuna. Meilläkin parkkipolitiikkaa ollaan kuitenkin säätämässä hieman shoupilaiseen suuntaan.
Kaupunki julkisti maaliskuussa Helsingin pysäköintipolitiikka -raportin, jossa yhdeksi tavoitteeksi nostetaan alihinnoitelluista pysäköintipaikoista luopuminen. Pysäköinnille siis etsitään shoupilaista ”oikeaa hintaa”.

Esimerkiksi asukaspysäköinnin hintaa pitäisi raportin mukaan nostaa. Nyt asukaspysäköintitunnus maksaa kymmenen euroa kuukaudessa, myös ydinkeskustassa. Samalla hinnalla saa parkkihallissa runsaat puolitoista tuntia pysäköintiaikaa.

Halpa asukaspysäköinti on johtanut tilanteeseen, jossa satunnaisesti tarvittavaa kesäautoa kannattaa säilyttää Helsingin ydinkeskustan kadunvarressa vuoden ympäri.

Asukaspysäköinnin hinta on tarkoitus nostaa pikku hiljaa 580 euroon vuodessa nykyisestä 120 eurosta. Vajaa 600 euroa vastaa kaupungin laskelmien mukaan yhden kadunvarsipaikan vuosikustannusta.

Kyseessä on kuitenkin vasta ehdotus. Ainakin kokoomus on ilmoittanut, että uudesta pysäköintipolitiikasta on syytä keskustella perusteellisesti.

Jarmo Raivio

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö.

Keskustelu

Pysäköinnin hintaa säätämällä on tietysti mahdollista löytää hintataso, joka on niin korkea, että vapaita parkkiruutuja löytyy. Myöskin on olemassa myyjän (eli aika paljolti määräävässä osassa olevan kaavoitusmonopolin haltijan) tuottojen kannalta optimaalinen hintataso.

Kuvitteellisia tavoitetiloja on siis ainakin viisi mahdollista:

– Alihinnoittelu, jossa paikka on byrokratian avulla varattu suppean joukon pysäköintiin, mutta sitä ei käytetä kovin tehokkaasti (ehkäpä juuri asukkaan kesäauton talvivarastointiin, kaupungin korkeille virkamiehille tarkoitetut ilmaiset paikat, tai kuten vaikkapa Harmajankadulla Helsingissä, paikat ovat tyhjänä, mutta niihin ei silti saa pysäköidä, koska ne on järjestetty asukkaiden privaattipaikoiksi.)

– Käyttäjien kannalta sopiva hinnoittelu (jossa tasapainoillaan paikkojen huonon saatavuuden ja maksullisuuden rajamaastossa)

– Saatavuuden kannalta optimaalinen hinnoittelu, joka on käyttäjille kalliimpi, mutta takaa paremmin sen, että käyttöön on saatavissa paikka

– Tuottojen kannalta maksimaalinen hinnoittelu (tähän voidaan vielä lisätä pakkoraosta seuraavat lisätaksat, eli esimerkiksi sairaalan oven edessä on pari hyvin kallista paikkaa, unohduksista seuraava yksityisoikeudellinen pysäköintimaksu, ja firman piikkiin ajaville tarkoitetut hyvät ja kalliit paikat)

– Liikenteen ehkäisemiseen tähtäävä hinnoittelu (pysäköinti on niin kallista että se rajoittaa merkittävästi auton käyttöä)

Helsingin liikekeskustassa on yleisin lienee alihinnoittelu asukkaille, muuten ns. sopiva tai saatavuusoptimoitu, mutta paikoin hinnoittelu jopa ehkäisee asiakkaiden virtaa liikkeisiin.

Merkittävämpi markkinahäiriön aiheuttaja on kuitenkin paikkojen saatavuuden puute, mikä johtuu kaavoittajan haluttomuudesta tehdä pysäköintipaikkoja ja talvisaikaan myös heikosta kunnossapidosta. Etelän maissa sellaiselle kadulle, jossa Helsingissä tehdään kaksi jalkakäytävää, pyörätie ja raitiovaunukiskot, tulee kaksi riviä autoja ja joukkoliikenne hoidetaan taitavalla linja-autonkuljettajalla, joka kykenee ajamaan autorivien välistä. Ahdasta on, mutta sopu sijaa antaa. Helsingissä laillisia pysäköintipaikkoja voi keskeiselläkin paikalla olla vähän, ja ne ovat paikoin yllättävän privatisoituneet, ts. pysäköinti tapahtuu yksityisenä bisneksenä parkkihallissa, missä paikkoja saattaa kyllä olla paljonkin, mutta pysäköinnin hinta on luonnollisesti kallis ja hintapolitiikka ei-läpinäkyvä.

Koska paikkoja on rajoitetusti, tarjotaan lääkkeeksi helposti hintojen nostamista. On hieman kyseenalaista, onko tämä lääke oikeasti tautia parempi. Selvää nyt ainakin on, että pysäköinnin merkittävä kallistuminen vaikeuttaa asumista keskustassa ja samalla sivuvaikutuksena laskee asuntojen hintaa, toisaalta tällöin autoa käyttävät asukkaat (perheelliset, töissä autoa tarvitsevat) muuttavat kauemmas ja autottomat keskemmälle, mikä johtanee entistä voimakkaasempaan intressiristiriitaan vihreitä äänestävien helsinkiläisopiskelijoiden ja muita puolueita äänestävien reuna-alueiden asukkaiden välillä.

Helsingin pysäköintiongelmien ultimaalinen syy on maankäytön epätasapaino, joka pakottaa ihmiset pendelöimään keskustaan työpaikkojen ja palveluiden perässä. Helsingin liikekeskustan liepeillä on liian vähän asuntoja suhteessa massiiviseen työpaikka- ja palvelutarjontaan. Tämä pakottaa ihmiset liikkumaan ja merkittävä osa liikkumisesta on mahdotonta suorittaa hyvälläkään joukkoliikenteellä.

Tuntuu siellä Helsingissä olevan kuuluisa maalaisjärki kateissa. Kaupungilta jää runsaasti pysäköintimaksuja = sakkoja saamatta kun budjetissa ei ole rahaa palkata valvojia jotka tienaavat reippaasti yli oman palkkansa. Sensijaan menestyvä yksityinen firma kerää ne sakot joita kaupunki ei ehdi ja ilmeisesti lähettää rahat veroparatiisiin.
Toinen hölmöys on poistaa metroista kuskit. Tilalle tulee useita miljoonia maksava valvomo jossa tarvitaan enemmän valvojia kuin kuskeja poistetaan. Lisäksi edessä on oikeudenkäynti Siemensin kanssa jossa kaupunki maksaa jättikorvauksia liittyen automatisointiin. Pekka Sauri väänteli naamaansa ja yritti selittää mitä hyötyjä automaatiosta voisi olla. Kuulemma jossain tilanteessa voidaan aikatauluissa lähtöjä nopeuttaa. Tarvitaanko sitä ja kuinka paljon ei käynyt selväksi.

Tonniin nosto vain kylmästi. Kun ostaa auton, pitää ostaa kupungilta vuosilittera tonnilla. Se helpottaisi asioita. Mutta kas se tyrmätään. Tasa-arvo, yksityisyyden suoja, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ym. Kunkin puolueen sanastosta löytyy epäävät sanat.

Miksi rajoittua vain parkkipaikkoihin? Tokihan älyllisesti laaja-alaisemmin asioita tarkastellen löytyy myös muita asioita joille voidaan löytää ”oikeampi” hinta. Otetaanpa vaikka vesi: kuinka moni lopettaisi peseytymisen koska veden hinta notettaisiin 5x? Varsinkin jos samalla huolehditaan vaihtoehtoisten puhdistautumiskeinojen kuten uimahallien jne riittävän korkeasta hintatasosta. Kuinka moni lähtisi kaupungin ulkopuolelle peseytymään?
Vastaavia ”oikean” hinnan kohteita löytyy kyllä muitakin! Ne tunnetaan myös nimellä luonnolliset monopolit. Joidenkin mielestä ne ovat mainio tapa rahastaa ja kiusata kansalaisia.

Pysäköinnillä pitää olla hintansa, jalankin voi liikkua eikä autoa aina tarvita.
Kaupunkien keskustoissa on mukava liikkua jalkaisinkin, eikä joka liikkeen rappusille tarvitse autolla päästä.

Näitä luetaan juuri nyt