Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Pankki on kuin ydinvoimala

Juha Jaakkola
Blogit Nurkanvaltaaja 23.4.2010 13:30

Mitä yhteistä on pankkitoiminnalla ja ydinvoimalaitoksella? Kun järjestelmä romahtaa, jälkien korjaaminen jää kummassakin liiketoiminnan lajissa yhteiskunnan vastuulle.

Yhdysvaltain asuntoluottomarkkinoiden holtittomuudesta alkanut kansainvälinen finanssikriisi tuli maailmalle niin kalliiksi, ettei edes tiedetä, kuinka monta nollaa loppulaskuun pitäisi kirjoittaa. Kriisin viattomille uhreille aiheuttama inhimillinen kärsimys on myös mittaamaton.

Pankkitoiminta on niin vaarallista, että sitä pitää alati valvoa. Suomessa se tehtävä kuuluu Finanssivalvonnalle, Fivalle.

Kun valvottava on riittävän pieni, kuten vuodessa pääomansa syönyt Sofia-pankki, valvoja pysyy tehtäviensä tasalla. Lappu luukulle ja sillä siisti. Talletussuojarahasto korvaa 50 000 euroon asti tallettajan menetykset, jos pankki on hukannut omien pääomiensa lisäksi myös asiakkaan rahat.

Kun valvottava on yli valtakuntien rajojen toimiva finanssikonserni, valvojalta loppuvat keinot ja valtuudet. Mikään talletussuojarahasto ei silloin myöskään korvaa tallettajien menetyksiä. Rahastoidut varat eivät siihen riitä.

Tiukan paikan tullen valtioiden on pakko siivota suurten pankkien sotkut. Tämä on niin kutsuttu liian suuri kaatumaan -sääntö.

Kun valvojalla ei ole riittävän vankkaa otetta valvottaviinsa, sen täytyy olla virkansa puolesta aina huolissaan. Niinpä esimerkiksi Finanssivalvonnan johtaja Anneli Tuominen ja apulaisjohtaja Jukka Vesala ovat lähettäneet pankinjohtajille julkisen paimenkirjeen. Siinä he varoittavat pankkeja liiallisesta korkokilpailusta. Heidän mielestään pankit ostavat rahaa liian kalliilla ja myyvät sitä liian halvalla. Määräaikaistalletusten korot ovat liian korkeat ja asuntolainojen marginaalit liian kapeat.

Paimenkirje kertoo pankkitoiminnan erityisluonteesta. Miksi mikään viranomainen ei varoita siitä, että ruoka- tai rautakaupat kilpailevat itsensä ja toisensa hengiltä? Siksi, että kauppias voi näillä aloilla kilpailla ainoastaan itsensä hengiltä. Rahakauppiaat voivat sen sijaan tuhota koko pankkijärjestelmän.

Silti Finanssivalvonnan huoli kuulostaa näissä olosuhteissa hätävarjelun liioittelulta. Yhtä lailla pankkiirien puheet ”epäterveestä” kilpailusta ovat naurettavia. Jos epäterve, toisin sanoen sairas kilpailu tuottaa esimerkiksi OP-Pohjola-ryhmälle ja Nordealle nykyisen kaltaiset voitot, niin millaisiin tuloksiin ne mahtavat terveen kilpailun vallitessa yltää?

Juha Jaakkola

Keskustelu

Ihmeteltävää tosiaan riittää. Enää ei riitä edes se, että veronmaksaja korvaa oman maan pankkien töppäykset. Rahat ovat menneet Islannin ja Latvian pankkien tappioiden kattamiseen ja seuraavaksi lähetämme pikavauhtia Kreikkaan yli puoli miljaardia ”lainaksi” pankkien pohjattomaan pussiin johtajien palkkioiden maksuun.

Pankki on samalla sekä yhteiskunnallinen instituutio, että yritys. Asiakas on melkein aina väärässä. Vaikka tämän päivän pankkikoukeloiden ihmettely on ”ajankohtainen” kriisi, 1990-luvun jälkiäkin maksavat yhä monet. Hautaan saakka jotkut, sotkuihin itse täysin syyttömät.

Tiedän hyvin yksityiskohtaisesti tapauksen, että lainan takaaja on maksanut vuodesta 1992 alkaen 10.000 euroa vuodessa takaajana, 22 vuoden ajan takuuvelkaa, vailla minkäänlaista mahdollisuutta päästä talousvastuusta kuin menettämällä omaisuutensa. Vain siksi, että on pannut nimensä takuupaperiin. Maksuohjelma jatkuu vielä monta vuotta. Takuuvelan maksua, ei edes korkoja saa vähennyksiin.

On koomista, että julkisuudessa puhutaan velan vanhenemisesta tai ”anteeksiannosta”. Sehän koskee lähinnä toivottomia tapauksia. Mikäli perinnällä saadaan vähänkin tulosta, maksuvastuusta ei vapaudu.

Olen sitä mieltä,että jos Kreikalle lähetetään apua 500 miljoonaa, on näiden rahojen mukana lähetettävä Iiro, nimittäin Iiro Viinanen. Hän on ainut oikea mies valvomaan , ettei rahat joudu Gigolojen taskuun.

Näitä luetaan juuri nyt