Paljonko maksaa yksi kolarissa kuollut ihminen?

Kuvitus Janne Tervamäki.

Mikä ihmisen elämän hinta, kuka mittaisi sen.

Lause kuulostaa hieman keskimääräistä kankeammalta tangosanoitukselta. Näinkin hankalaan kysymykseen löytyy kuitenkin vastaus.

Ihmisen elämän hinta oli 1 918 809 euroa vuonna 2010 ja sen mittaa Liikennevirasto Helsingin Pasilassa. Tai oikeastaan laskelmat tekee ulkopuolinen konsulttiyhtiö, mutta Liikennevirasto julkistaa ne.

Ajatus ihmiselämän hinnan arvioimisesta kuulostaa kolkolta ja sitä se onkin. Ehkä kolkkous hieman lievenee, jos yrittää olla sekoittamatta ihmiselämän hintaa sen arvoon, joka – ainakin periaatteessa – on mittaamaton.

Taloustieteilijät ja vakuutusmatemaatikot ovat jo kymmenien vuosien ajan arvioineet yhden ihmishengen hintaa. Esimerkiksi vuonna 1967 valmistuneessa amerikkalaistutkimuksessa valkoisen 35-vuotiaan miehen elämän hinta oli 118 787 dollaria. Luku laskettiin ihmisen loppuelämän tulojen perusteella.

Nykyään pelkästä dollarien ynnäilystä on siirrytty käyttämään hienostuneempia menetelmiä, esimerkiksi Liikennevirasto ottaa laskelmassaan huomioon ihmisen kuolemasta aiheutuvien ”tuotannollisten menetysten” lisäksi myös ”inhimillisen hyvinvoinnin menetykset”.

Kaiteita vai kännivalistusta?

Ihmishengen hinta kiinnostaa, koska sen perusteella viranomaiset voivat rakentaa laskelmia esimerkiksi uuden lainsäädännön kustannustehokkuudesta. Liikennevirasto taas arvioi ihmishengen laskennallisen hinnan perusteella, kuinka kustannustehokkaita liikenneturvallisuutta kohentavat toimet ovat.

Voidaan esimerkiksi rakentaa kaksikaistaisille teille keskikaiteita, jolloin nokkakolarien todennäköisyys vähenee. Ihmishenkiä säästyy. Kaiteen rakentaminen on kuitenkin kallista, yhden liikennekuoleman vähentäminen keskikaiteilla maksaa 2,3 miljoonaa euroa.

Voidaan myös lisätä rattijuoppouden vastaista tiedotustyötä. Kännikolarit vähenevät ja ihmishenkiä säästyy. Valistaminen on kuitenkin huomattavasti halvempaa kuin kaiteiden rakentaminen, yhden vältetyn liikennekuoleman hinnaksi tulee 200 000 euroa.

Päätöksiä ei tehdä pelkän kustannustehokkuuden perusteella, liikennekuolemien vähentämisessä käytetään sekä kalliita että halpoja keinoja. Kaide kun ei vähennä kännissä ajamista, jos otat et aja -kampanja taas ei lopeta nokkakolareita.

Vaikka tehokkuuslaskelmia tehdäänkin, ei Suomessa kukaan ole ainakaan julkisesti ehdottanut vaikkapa keskikaiteista luopumista, vaikka niiden avulla vältetty kuolema maksaa keskimäärin 2,3 miljoonaa euroa – 300 000 euroa enemmän kuin ihmiselämän laskennallinen hinta.

Ainakin Yhdysvalloissa tällaista matematiikkaa käytetään. Siellä viranomaiset ehdottivat vuonna 2005, että autonvalmistajat pakotettaisiin siirtymään entistä vahvempien kattorakenteiden käyttöön uusissa autoissa. Muutoksen arvioitiin vähentävän kolarikuolemia 135:lla vuodessa.

Suunnitelma hylättiin, koska laskelmien mukaan vahvempien kattojen kustannukset ylittivät säästettyjen ihmishenkien hinnan 800 miljoonalla dollarilla. Viranomaiset ryhtyivät laatimaan halvempia muutoksia, jotka olisivat säästäneet 44 ihmishenkeä vuodessa.

Hanke oli kesken, kun Barack Obaman presidenttikausi alkoi. Vuonna 2010 Obaman hallinto otti kertaalleen hylätyt tiukemmat kattomääräykset käyttöön.

Niiden tueksi julkaistiin laskelmat, joissa osoitettiin muutoksen olevan kustannustehokas. Tulos oli muuttunut, koska ihmishengen hinta laskelmissa oli nostettu aiemmasta 3,5 miljoonasta dollarista 6,1 miljoonaan dollariin.