Blogit

Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Ovatko tuloerot kaikkien ongelmien alku ja juuri?

Blogit Nurkanvaltaaja 25.4.2011 08:01
Paul Lillrank

symbolikuvaSuomalaisen keskustelun ohuutta osoittaa, että Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin kahden vuoden takainen pamfletti The Spirit Level on nyt julkaistu suomeksi nimellä Hyvinvointi ja tasa-arvo (HS Kirjat).

Kirjan sanoma on, että joukon sosiaalisia ongelmia voidaan maiden välisessä vertailussa selittää johtuvan tuloeroista ja että niiden kaventaminen olisi kaikkien edun mukaista.

Teoksesta on käyty kiivasta debattia maailmalla. Kahden vastakirjan verran on selostettu menetelmällisiä erheitä ja virheellisiä johtopäätöksiä.

Tasa-arvo on askarruttanut ajattelijoita aikojen alusta. Tuloeroissa on paha puoli – kurjuus ja katkeruus – mutta myös hyvänä puolena kannustimet yrittämään ja ahkeroimaan.

Nämä perustuvat loogisesti ristiriitaisiin käsityksiin oikeudenmukaisuudesta, mutta käytännössä kehittyneet yhteiskunnat ovat hakeutuneet erilaisiin kompromisseihin pyrkien optimoimaan tuloerojen hyvät ja huonot puolet. Verotetaan rikkaita, mutta ei niin rankasti että heistäkin tulee köyhiä; tuetaan vähäosaisia, mutta ei niin runsaasti, että omatoimisuus katoaa.

Wilkinson ja Pickett uskovat löytäneensä yhden asian, jolla kompromissi murretaan. Rikkaissa maissa tuloerot ovat yhteiskunnallisten ongelmien perussyy. Väitettä perustellaan joukolla yksinkertaisia regressiomalleja julkisista tilastoista.

Kun aineisto alistetaan tarkempaan tarkasteluun, perustelut kuitenkin sumenevat, katoavat tai kääntyvät päälaelleen. Ainoa kiistaton yhteys on tuloerojen ja imeväiskuolleisuuden välillä. Toisaalta tasa-arvoisissa maissa on enemmän itsemurhia, päihteiden käyttöä ja avioeroja. Keskimääräisellä tulotasolla on tuloeroja vahvempi yhteys moniin ongelmiin.

Köyhää status ahdistaa

Korrelaatio ei ole vielä kausaliteetti. On kiistatonta, että köyhät sairastavat enemmän kuin rikkaat. Mutta tästä ei vielä voi päätellä, tekeekö köyhyys sairaaksi vai sairaus köyhäksi.

Jotta seuraus johtuisi syystä, niiden välillä täytyy olla jokin mekanismi. Wilkinson ja Pickett esittävät teorianaan, että tuloerot johtavat statusahdistukseen, joka purkautuu sosiaali- ja terveysongelmina.

Köyhyys voidaan määritellä absoluuttisesti ja suhteellisesti ja vielä sosiaalisesti siten, ettei voi esiintyä julkisella paikalla tuntematta häpeää.

Sääty-yhteiskunnassa oli mahdollista olla kunniallinen köyhä ja tehdä ura siinä lokerossa, johon sattui syntymään. Mutta tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ainoa poliittisesti korrekti tapa lajitella ihmisiä on heidän työnsä tulosten nettonykyarvo. Jos kyvykkyydestä ei saisi statusta, edessä olisi absoluuttinen kurjistuminen.

Jos Wilkinsonin ja Pickettin teoria olisi totta, siitä tulisi seurata uudenlainen sääty-yhteiskunta.

Sosiologia on hakenut yhtä selitystä yhteiskunnan ongelmille. Jos kiinteä piste löytyisi, politiikasta tulisi vipuvarsi, joka vääntäisi pahan maailman kohdalleen. Mutta yhteiskunta on toivottoman monimutkainen. Sitä yhtä ei ole löytynyt.

Nyt jännätään, miten suomalaisten kehuttu matemaattinen lukutaito näkyy keskustelussa. Miten monta virhettä Pisa-koulun kasvatti omin avuin löytää Wilkinsonin ja Pickettin kirjasta?

Kirjoittaja on professori Aalto yliopistossa.

Kuvitus Janne Tervamäki

Nurkanvaltaaja -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.