Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Ovatko tuloerot kaikkien ongelmien alku ja juuri?

Paul Lillrank
Blogit Nurkanvaltaaja 25.4.2011 08:01

symbolikuvaSuomalaisen keskustelun ohuutta osoittaa, että Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin kahden vuoden takainen pamfletti The Spirit Level on nyt julkaistu suomeksi nimellä Hyvinvointi ja tasa-arvo (HS Kirjat).

Kirjan sanoma on, että joukon sosiaalisia ongelmia voidaan maiden välisessä vertailussa selittää johtuvan tuloeroista ja että niiden kaventaminen olisi kaikkien edun mukaista.

Teoksesta on käyty kiivasta debattia maailmalla. Kahden vastakirjan verran on selostettu menetelmällisiä erheitä ja virheellisiä johtopäätöksiä.

Tasa-arvo on askarruttanut ajattelijoita aikojen alusta. Tuloeroissa on paha puoli – kurjuus ja katkeruus – mutta myös hyvänä puolena kannustimet yrittämään ja ahkeroimaan.

Nämä perustuvat loogisesti ristiriitaisiin käsityksiin oikeudenmukaisuudesta, mutta käytännössä kehittyneet yhteiskunnat ovat hakeutuneet erilaisiin kompromisseihin pyrkien optimoimaan tuloerojen hyvät ja huonot puolet. Verotetaan rikkaita, mutta ei niin rankasti että heistäkin tulee köyhiä; tuetaan vähäosaisia, mutta ei niin runsaasti, että omatoimisuus katoaa.

Wilkinson ja Pickett uskovat löytäneensä yhden asian, jolla kompromissi murretaan. Rikkaissa maissa tuloerot ovat yhteiskunnallisten ongelmien perussyy. Väitettä perustellaan joukolla yksinkertaisia regressiomalleja julkisista tilastoista.

Kun aineisto alistetaan tarkempaan tarkasteluun, perustelut kuitenkin sumenevat, katoavat tai kääntyvät päälaelleen. Ainoa kiistaton yhteys on tuloerojen ja imeväiskuolleisuuden välillä. Toisaalta tasa-arvoisissa maissa on enemmän itsemurhia, päihteiden käyttöä ja avioeroja. Keskimääräisellä tulotasolla on tuloeroja vahvempi yhteys moniin ongelmiin.

Köyhää status ahdistaa

Korrelaatio ei ole vielä kausaliteetti. On kiistatonta, että köyhät sairastavat enemmän kuin rikkaat. Mutta tästä ei vielä voi päätellä, tekeekö köyhyys sairaaksi vai sairaus köyhäksi.

Jotta seuraus johtuisi syystä, niiden välillä täytyy olla jokin mekanismi. Wilkinson ja Pickett esittävät teorianaan, että tuloerot johtavat statusahdistukseen, joka purkautuu sosiaali- ja terveysongelmina.

Köyhyys voidaan määritellä absoluuttisesti ja suhteellisesti ja vielä sosiaalisesti siten, ettei voi esiintyä julkisella paikalla tuntematta häpeää.

Sääty-yhteiskunnassa oli mahdollista olla kunniallinen köyhä ja tehdä ura siinä lokerossa, johon sattui syntymään. Mutta tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ainoa poliittisesti korrekti tapa lajitella ihmisiä on heidän työnsä tulosten nettonykyarvo. Jos kyvykkyydestä ei saisi statusta, edessä olisi absoluuttinen kurjistuminen.

Jos Wilkinsonin ja Pickettin teoria olisi totta, siitä tulisi seurata uudenlainen sääty-yhteiskunta.

Sosiologia on hakenut yhtä selitystä yhteiskunnan ongelmille. Jos kiinteä piste löytyisi, politiikasta tulisi vipuvarsi, joka vääntäisi pahan maailman kohdalleen. Mutta yhteiskunta on toivottoman monimutkainen. Sitä yhtä ei ole löytynyt.

Nyt jännätään, miten suomalaisten kehuttu matemaattinen lukutaito näkyy keskustelussa. Miten monta virhettä Pisa-koulun kasvatti omin avuin löytää Wilkinsonin ja Pickettin kirjasta?

Kirjoittaja on professori Aalto yliopistossa.

Kuvitus Janne Tervamäki

Paul Lillrank

Keskustelu

Minun maalaisjärkeni sanoo, että puhe tuloeroista on politiikantekoa.

Jos sen sijaan kun/jos köyhyys poistetaan, poistuu myös tarve puhua tuloeroista.

Ne ratkaisut joilla parannetaan jonkun kokonaisuuden toimintaa ovat usein sellaisia joihin ei maalaisjärjellä päädytä. Siinä yksi syy miksi niiden toteuttaminen on vaikeaa; ihmiset eivät usko niiden toimivan eikä niitä siten oteta käyttöön. Luulon kuvitellaan olevan tiedon väärti. Sitten jälkikäteen tietysti ihmetellään miksi mikään ei muutu…

Materiaalisen köyhyyden poisto on mielestäni samaa agendaa kuin prostituution poisto; molemmat ovat olleet olemassa aikojen alusta lähtien ja todennäköisesti myös tulevat olemaan.

Unohtui: olen samaa mieltä artikkelin kirjoittajan kanssa. Tuloerojen repeäminen ei edistä kokonaisuuden hyvinvointia ja sen takia sitä vastaan tulisi jos ei nyt taistella niin ainakin hidastaa sitä.

Tuloerot ovat monella tapaa ongelmallisia liiallisuuteen mennessään, mutta ehkä tärkeämpää on ensin miettiä tuloerojen syitä. Tuloerothan eivät tule pelkästään siitä, että henkilöt omaavat erilaiset kyvyt. Tuloeroja kasvatetaan myös sillä, että laaditaan pelisäännöt tietynlaisiksi. Meillä Suomessa verotus esimerkiksi ei pelkästään palkitse yrittämisen taidoista, vaan verosuunnittelun taidoista. Lisäksi meillä tehdään tietoista tuloerojen kasvattamispolitiikkaa monessa muussa asiassa: lääkärit, juristit jne. estävät allalle tulijoita, kun taas bussikuskeja annetaan virrata maahan. Tavaratuotannossa työntekijät on pantu kilpailemaan kiinalaisten ynnä muiden kanssa aikapäiviä sitten. Kilpailulainsäädäntö suosii suuria, eikä aidosti kykene alentamaan hintoja lisäämällä kilpailua ja sääntelyä. Rahoitussektorilla näyttää olevan suora yhteys valtiovarainministeriöihin, varsinkin kun raha alkaa loppumaan ja markkinoiden nurjapuoli näyttäytyy näille markkinatalouden koville pojille. Suomen tilanne ei eroa paljoakaan muista kehittyneistä maista: tuloja siirretään enemmistöltä vähemmistölle, mikä ei luonnollisesti ole mikään tehokkuuden parannus.

Tavaratuotannossa työntekijät on pantu …kuullostaa aktiiviselta toimimisesta. Näin ei kuitenkaan ole. Kilpailun on kai helpointa syntyä sellaisessa toiminnassa, jossa tarvittavan lisäarvon tuottamiseen vaadittavaa resurssia (energiaa, työvoimaa jne) on helpoiten / halvimmalla olemassa. Tai sellaisessa toiminnassa, jossa henkisen pääoman osuus on pienin.

Kiinalainen osaa tehdä vaikka paperia suomalaiselle mutta kovin harva kiinalainen juristi voi palvella suomalaista yhteiskuntaa. Eikä juristit kyllä mitenkään ”estä” alalla tuloa.

Tottakai isot tuloerot ovat huono asia demokraatisessa yhteiskunnassa.
Suomi valtiona perustuu Talvisodan Hengen tuomaan itsenäisyyteen.

Nyt EK:n riistoasenne ja ahneus pyrkii romuttamaan tavallisten ihmisten uhrauksillaan
aikaansaaman Demokraatisen yhteiskuntakehityksen.

Kuta varmemmin ja järkähtämättömämmin esittää mielipiteensä sen varmemmin on täysin väärässä.

Näitä luetaan juuri nyt