Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Ovatko demokraattisten maiden kapitalistit heinäsirkkoja ja mehiläisiä?

Paul Lillrank
Blogit Nurkanvaltaaja 1.4.2013 09:00
Kuvitus Janne Tervamäki.

Daron Acemoglu ja James Robinson käsittelevät kirjassaan Why Nations Fail (Miksi kansakunnat epäonnistuvat) rikkauden ja köyhyyden ongelmaa.

Miksi joissakin maissa eliitti pakkovallalla estää kansaa vaurastumasta työllä, yrittämisellä ja koulutuksella? Miksi toisaalla eliitit mukautuvat kansan vaaleissa ilmaisemaan tahtoon ja innokkaasti edistävät kasvua, sivistystä ja tulonjakoa?

On monia historiallisia syitä, miksi pohjoisessa on porvarillisten kumousten kautta päädytty osallistavaan, inklusiiviseen demokratiaan, kun etelässä on jääty poissulkevaan, eksklusiiviseen järjestykseen.

Geoff Mulgan pohtii kirjassaan The Locust and the Bee (Heinäsirkka ja mehiläinen) kapitalismin luovia ja tuhoavia puolia. Uuttera mehiläinen luo vaurautta raskaalla työllä ja riskialttiilla innovaatioilla.

Heinäsirkkaa houkuttaa ansioton ansio, että saisi jotakin käyttämällä määräävää markkina-asemaa, hankkimalla poliittisia etuoikeuksia, hyödyntämällä muiden tietämättömyyttä tai vetoamalla saavutettuihin etuihin.

Kapitalismissa esiintyy samanaikaisesti sekä ansaittuun voittoon pyrkimistä (profit seeking) että aseman hyödyntämistä (rent seeking) riistämällä ja kokonaistaloutta vahingoittaen.

Eksklusiivisissa yhteiskunnissa valta on heinäsirkoilla. Inklusiivisessa yhteiskunnassa laajat kansankerrokset osallistuvat vallankäyttöön, joten erilaiset eturyhmät pitävät toisensa kurissa.

Joskus kuri voi löystyä ja tasapaino järkkyä. Mulgan selittää 2008 talouskriisin finanssisektorin yliotteella. Se irtaantui tuotantoa edistävästä perustehtävästään, säästäjien varojen kohdistamisesta parhaiten tuottaviin kohteisiin, ja ryhtyi tekemään rahaa rahalla, tuottamatta arvoa reaalitaloudelle.

Tästä saadaan yksinkertainen ajatuskuvio. Toisaalla on köyhä eksklusiivinen riisto, toisaalla vastakohtana vauras inklusiivinen demokratia.

Acemoglun ja Robinsonin teesiä on kuitenkin arvosteltu. Kiina ei sovi malliin. Politiikka on eksklusiivista, mutta tuotanto on nostanut satoja miljoonia ihmisiä köyhyydestä.

Kiinalainen valtiokapitalismi voi olla säännön vahvistava poikkeus, tai se tulee ajautumaan jompaankumpaan nurkkaan: eksklusiivinen ja taantuva tai demokratisoituva ja tuottavasti kasvava.

Samalla logiikalla voi ihmetellä, voiko olla yhteiskunta, joka on samalla inklusiivinen ja riistävä.
Ei ole tapana ajatella, että enemmistö ryöstäisi itseään tai että demokratia toimisi omaksi vahingokseen.

Mutta ehkä tähän nurkkaan kuitenkin on enemmän tunkua kuin luulisi.

Finanssisektori on tehnyt mahdolliseksi lainata rahaa tulevaisuudesta ja työntää sitä laajojen kansankerrosten kulutettavaksi ansiottomina etuina ja palveluina.

Tulevaisuudella ei ole vahvaa eturyhmää. Se ei kuulu inklusiivisuuden piiriin.

Syömävelan otto tulevaisuudelta on kuin imperialistien tunkeutuminen tuntemattomaan maahan, josta voi kantaa kalleuksia ilman ajatustakaan, että siitä olisi jotain haittaa.

Enemmistön harjoittama riisto ei ole kapitalismin, vaan demokratian ongelma.

Paul Lillrank

Keskustelu

Eliitti, valiojoukko, -ryhmä, parhai(mmi)sto. Määrittelee nykysuomen sivistyssanakirja. Porvoo 1977. Jotenkin vaikuttaa, että media määrittelee eliitin. Kuka ohjaa mediaa, voi ainakin Suomessa nostaa, tai laskea eliitin piiriin kenet haluaa. Suomessa ruotsinmieliset ovat siinä asemassa, että voivat sanoa kuka on eliittiä ja kuka ei. Heidi Hautala on eliittiä, Tarja Halonen on eliittiä, Riitta Uosukainen on eliittiä, lottovoittaja on eliittiä ja mis-Suomi on eliittä ja häneltä kysytään elämäntarkoitusta.

Mulgan ei pääse asiassaan eteenpäin, eikä löydä ulos tavanomaisuuden ajattelumallista. Ties kuinka monennen kerran uskotaan sokeasti ’länsimaiseen demokratiaan’.

On aika vaikea ymmärtää miksi niin moni kuvittelee demokratian olevan tämän hetken maailmassa mikään ratkaiseva tekijä vaurastumiselle. Jos se olisi, ääretön riisto olisi vähenemään, ei lisääntymään päin. Oikeaksi tulkinnaksi voidaan pikemminkin katsoa talousjärjestelmän muutos kapitalismista uusliberaaliin talousmalliin. Muutoksen on mahdollistanut Yhdysvalloista lähtenyt johdonmukainen pyrkimys Reaganin hallinnon myötä.

Ironista kyllä, pelin vei loppuun Clinton 1999 poistaessaan kaikki pidäkkeet ahneen finanssin tieltä. Tulokset nähdään. Nuo pidäkkeethän luotiin 30-luvulla, kun suuri lama tuhosi taloutta samoin kuin 2008. Vastaavaa korjausliikettä ei vain ole nyt näkyvissä.

Kiinan rikastuminen perustuu paitsi täysin härskiin työvoiman riistoon, niin myös länsimaiden hyödykkeiden laittomaan kopiointiin. Sen menestyksen taas ovat mahdollistaneet mainitut finanssin valvonnan tasojen poistot 90-luvulla. Osa pääomastahan sijoittaa kuitenkin vielä tuotantoon (n. 10%). Se tuotanto on pääosin kaukoidässä.

Jotta maailmaamme voisi pohtia tasapainoisesti ja rakentavasti tarvittaisiin jäsentynyt vastavoima. Vähän siihen suuntaan, kuin mitä prosenttiliike jo yritti. Tällainen hippimallinen hilluminen ei tietenkään mitään rahan vallalle voi. Mitä lienee jäljellä? Avoin vallankumous?

Ei vallankumousta ilman suuntaa. Mikä se on? Maailman tärkein kysymys tällä hetkellä.

Juuso

Juuso: ”Ei vallankumousta ilman suuntaa. Mikä se on? Maailman tärkein kysymys tällä hetkellä.” Vitsi Juuso, minulla on vastaus maailman mielestäsi tärkeimpään kysymykseen. Se pohjoismainen sekatalous. Mikä on vielä Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa toiminnassa. Parempaa systeemiä ei ole vielä keksitty. Suomessa sekatalous ajettiin alas RKP:n johdolla ja SDP:n ja KaKojen siunauksella, heti kun Kekkosesta aika jätti. Ennen se ei ollut mahdollista.
Oikeat vallankumoukset syntyvät aina kansan ahdingosta, huonosta hallinnosta. Ei maanjäristyksistä, tai muista luonnon ilmiöistä.
Rikolliset vallankumoukset syntyvät ahneudesta. Nykyään esim. Suomen liittäminen Ruotsiin, olisi rikollinen vaihtoehto. Etenkin siitä syystä, että suomalaiset olisivat ikuisia ali-ihmisiä ruotsinmielisten mielestä siinä valtioliitossa. Kysymys on pelkästään esimerkistä, josta kenenkään ei pidä vetää hernettä. Henkilökohtaisesti pidän suomalaisia keskimäärin enemmän toiset huomioon ottavina, olemme selkeästi humaaninpeja, kuin esim. ruotsalaiset, saksalaiset, tai ranskalaiset.

Näitä luetaan juuri nyt