Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Onko globalisaatio siunaus vai kirous?

Paul Lillrank
Blogit Nurkanvaltaaja 1.8.2011 06:30
Globalisaatiopuhe Kuvitus Janne Tervamäki.

Professori Pankaj Ghemawat kysyy kirjassaan World 3.0: Global Prosperity and How to Achieve It, onko globalisaatio edes totta? Globalisaatiopuhe on toiveisiin ja pelkoihin perustuvaa jutunkerrontaa, maailma 2.0. Todellisuudessa maailma on korkeintaan semiglobaali.

Kansainvälistymisen mittari on, miten suuri osa informaation, pääoman, tavaroiden ja työvoiman liikkeiden kokonaisvolyymistä ylittää valtioiden rajoja. Määrät ovat hämmästyttävän pieniä.

Kaikista etanapostilla lähetetyistä kirjeistä yksi prosentti menee ulkomaille, puhelimessa puhutuista minuuteista alle kaksi. Internet-liikenne on kasvanut eniten maiden sisällä, vain vajaa viidennes ylittää rajoja. Suorat ulkomaiset sijoitukset ovat yhdeksän prosenttia kaikista kiinteistä investoinneista, riskirahasta neljä viidennestä sijoittuu rahaston kotimaahan. Pörssiosakkeista viidennes on ulkomaisessa omistuksessa.

Pankkitalletuksista neljännes ja valtioiden veloista kolmannes on ulkomaisissa käsissä.

Kansainvälisen kaupan arvo on yksi viidesosa maailman BKT:stä. Riisisadosta vain seitsemän prosenttia menee vientiin.

Vain kolme prosenttia ihmisistä asuu muualla kuin syntymämaassaan eikä määrä ole kasvanut puoleen vuosisataan. Yhdeksän kymmenestä ei koskaan poistu kotimaastaan. Yliopistojen opiskelijoista kaksi prosenttia on ulkomaalaisia. McWorld- yhtenäiskulttuuria ei ole syntynyt.

Finanssikriisin myötä globalisaatio on ottanut takapakkia. Neljäsosa länsimaisista teollisuusyrityksistä on lyhentänyt toimitusketjujaan. Ulkomaiset suorat sijoitukset ovat puolittuneet. Monikansallisten yritysten keskittyminen on uskottua vähäisempää. Kuusikymmentä vuotta sitten kaksi yritystä tuotti puolet maailman autoista; tänään niitä on kuusi.

Kaksi askelta taakse

Ghemawatin datat eivät olleet helppoja hankittavia. Ei ihme, että kyselyjen mukaan jopa maailmaa nähneet yritysjohtajat järjestelmällisesti yliarvioivat globalisaation laajuutta. Globalisaation pehmentäjien – välimatkojen, historian, kulttuurin ja uskontojen merkitystä vähätellään samalla kun informaatioteknologian paikkariippumattomuutta liioitellaan.

Ghemawat tiivistää keskustelun neljään maailmankuvaan: esiteollinen maailma 0.0, kansallisvaltioiden maailma 1.0, globaalihypetyksen 2.0 ja tulevaisuuden maailma 3.0. Päivänpoliittiset kiistat ovat kuumimpia nationalismin ja ponnettoman globalisaatiopuheen välillä. Rajoja sulkeva populismi tietäisi köyhtymistä ja konflikteja, mutta nykyiset kansainvälisen yhteistoiminnan muodot ovat riittämättömiä. Askel eteenpäin vaatii kaksi askelta taakse.

Jos globalisaatio on uskottua vähäisempää, se ei kelpaa kotitekoisten ongelmien syntipukiksi. Maahanmuuttoa merkittävämpää on työmarkkinoiden toimivuus. Taloudellisen integraation, erityisesti työvoiman liikkuvuuden potentiaalista on hyödynnetty vasta murto-osa. Globalisaatiolla tienaaminen on kuitenkin vaikeampaa kuin luultu.

Paul Lillrank

Keskustelu

Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä uusi näkökulma. Tähän asiaan pitää perehtyä tarkemmin.

Globalisaatio on ollut hitti ja hokema valitettavan pitkään, asiaan kenenkään juurikaan perehtymättä faktaan perustuen.

Mielenkiintoisia näkökohtia esitettiin ja aihe toivottavasti saa osalta omaltaan korvat kuulolle edes joissakin henkilöissä, mörkö on ammuttu puusta alas eikä tuo kummoinen mötikkä ollut … isot pojat puhuivat taas suulla suuremmalla, niinkuin sanonta kuuluu.

Globalisaatio toimivana mallina on erittäin hyödyllistä kaikille osapuolille, maailma sellaisena kuin sen tunnemme, on varsin pieni. Miksi ei siis hyödyntäisi resursseja koska hyödynkerääjiä olemme me kaikki.
Suurin vastus ja kehityksen jarru on menettämisen pelko sekä epätietoisuus, kulminoituu varsin usein nationalismin muotoon.
Toinen voima vastustukselle on luonnollisesti kuningasaseman menettäminen, tai lähinnä pelko menettämisestä. Länsimaat ovat kuningasasemassa kapitalistisessa yhteiskuntamallissa joka on ilmiönä vallitseva, tämän aseman menettämistä pelätään joten globalisaation etuja ei runsain mitoin hyödynnetä.

hmm.. Todella ajatuksia herättävä artikkeli numeraalidatan kera.

”Suosi suomalaista” tyyliset kotimaisen teollisuustuotannon suojaamiskampanjat on varmaan jokaisella maalla, muodossa tai toisessa.

Onko globalisaatio ok niin kauan kuin oma maa pärjää siinä paremmin kuin ainakin monet muut.

Globalisaatio on vain uuden tason kasvotonta kapitalismia, kun globalisaatio tarkoittaa käytännössä ensisijaisesti yrityksien ja niiden työpaikkojen siirtämistä alhaisempien työvoimakustannuksien maihin tavoitteen ollessa yrityksien ja niiden omistajien voittojen maksimointi. Eli tärkein motiivi on raha, ja ahneus sille.
Informaatioteknologia on tässä pelkkä sivujuonne ja oheistuote.
Samalla kehitysmaiden teollistuminen ja kulutus kiihtyvät, kuten kiihtyy myös ympäristön globaali saastuminen ja tuhoutuminen päinvastaisista pyrkimyksistä huolimatta.
Edelleen jatkuvalla liikakansoituksen lisääntymisellä ja ja rahanahneuden ruokkimalla globalisaatiolla ihmiskunta sahaa vain omaa oksaansa seuraavien sukupolvien kantaessa raskaat seuraukset.

Globalisaatio tasaa elintasoeroja tehokkaasti. Kehittyneet länsimaat ylivekaantuvat ja niiden elintaso alenee väistämättä. Euromaat, Englanti ja USA ovat esimerkkejä tästä. Niitä kalvaa myös paperiraha talouden erilaisten instrumenttien räjähdysmäinen kasvattaminen banksterien toimesta. Nämä pommit ovat vielä purkamatta.

Maapallon väestön hallitsematon kasvu on myös monien ongelmien äiti.

Näitä luetaan juuri nyt