Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Onko 10 miljardia paljon? Valtion ottamia riskejä on vaikea arvioida realistisesti

Kustaa Hulkko
Blogit Nurkanvaltaaja 8.10.2012 06:30
Kuvitus Janne Tervamäki.

Kansalaiset ja poliitikot keskustelevat kiivaasti siitä, kuinka suuret vastuut Suomen valtio on ottanut eurokriisissä.

Ekonomistin tuore laskelma aiheesta on Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtajan Vesa Vihriälän syyskuussa ilmestyneessä raportissa EU:n ajolähtö – kriisiunionista yhteisvastuun unioniin.

Valtion toistaiseksi tekemien tukipäätösten laskennalliset maksimivastuut kohoavat Vihriälän mukaan yhteensä 14,1 miljardiin euroon. Tässä luvussa ovat mukana Suomen osuus kriisimaille annetusta tuesta ja osuutemme IMF:n eli Kansainvälisen valuuttarahaston antamasta rahoituksesta. Lisäksi valtion enimmäisvastuu EVM:stä eli Euroopan vakausmekanismista on 12,6 miljardia euroa. EVM on EU:n pysyvä kriisirahasto, joka aloittaa toimintansa ensi vuonna. Se korvaa kriisirahastot, jotka tunnetaan lyhennenimillä ERVV ja ERVM.

Valtio on siis sitoutunut noin 27 miljardin euron vastuisiin.

Tämä luku on siis teoreettinen maksimitappio. Se toteutuisi, jos jokainen velkamaa jättäisi ottamansa hätälainat kokonaan maksamatta.

Se taas on erittäin epätodennäköistä, kuten Sixten Korkman huomautti kirjoituksessaan Missä on sietokyvyn raja? (SK 38/2012). Enimmäisvastuita ei siis saa sekoittaa todennäköisiin tappioihin, kuten keskustelussa aika ajoin tehdään – tahattomasti tai tahallisesti.

Kaikki ovat tietysti kiinnostuneita todennäköisistä tappioista. Niiden arvioiminen on valitettavasti erittäin vaikeaa.

Historiasta apua

Tappion mahdollisuutta voi kuitenkin arvailla historiatietojen pohjalta. Yhdysvaltain aineiston mukaan etuoikeutetuista saatavista saadaan normaalisti takaisin 40-70 prosenttia, kun ne realisoidaan vuoden kuluessa siitä, kun velallisen maksuvalmius on pettänyt.

Kuitenkin finanssikriisin puhjettua syksyllä 2008 pankki- ja yritysbondien takaisinsaantiprosentit vaihtelivat välillä 1-9. Poikkeuksena olivat Yhdysvaltain asuntoluottopankit Fannie Mae ja Freddie Mac, joiden vastaava prosentti oli yli 90. Liittovaltio nimittäin otti ne vastuulleen.

Suomen valtion vakuusjärjestelyissä on käytetty oletusta, jonka mukaan maksukyvyttömältä velalliselta saadaan takaisin 60 prosenttia. Jos tätä oletusta sovelletaan kaikkiin vastuisiin, tappio olisi 10 miljardia euroa.

Onko se paljon vai vähän? Vastaus riippuu näkökulmasta. Se on joka tapauksessa pari miljardia vähemmän, kuin Suomen valtio menetti verotuloja vuosina 2009-2010 verrattuna tahtiin, jolla verotuloja kertyi huippuvuonna 2008.

Tietysti mahdollisia tappioita pitäisi laskea myös pessimistisempien olettamusten pohjalta. Nimittäin valtio, joka lopettaa velkojensa hoitamisen, menettää ehkä pitkäksi aikaa maineensa markkinoilla. Sellaisen kriisivaltion maksumoraali voi olla aika heikko. Suvereeneilla valtioilla ei ole tapana rientää myymään omaisuuttaan velanmaksun rahoittamiseksi.

Kansakunnan vastuut jakautuvat kahteen luokkaan: valtion vastuisiin ja Suomen Pankin vastuisiin. Keskuspankin tilannetta tentattiin 21. syyskuuta pääjohtaja Erkki Liikaselta eduskunnassa, joka järjesti Suomen Pankin julkisen kuulemisen.

Eurojärjestelmään kuuluvan kansallisen keskuspankin taseanalyysi on kuitenkin niin monimutkainen palapeli, että sen käsittely ei mahdu tähän.

Palataan siihen myöhemmin.

Kustaa Hulkko

Kustaa Hulkko

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Keskustelu

Puhuttaessa tuosta Suomelle lankeavasta noin 10 miljardin euron takausvastuusta kannattaa pitää mielessä, että tämäkin summa on merkittävästi isompi kuin mitä Suomen hallitus aikoinaan lupasi. Toukokuussa 2011 Jyrki Katainen ilmoitti, että Suomen takausvastuut nousevat korkeintaan 1,9 miljardiin euroon.

Aivan erikseen hän vielä tähdensi, että tuo 1,9 miljardia on oikeastaan ainoa luku, joka tavallisen suomalaisen kannattaa muistaa. Sen yli eivät vastuumme Kataisen mukaan voi nousta, koska jatkossa Suomi tulee vaatimaan täysimääräiset vakuudet kaikille antamilleen lainatakuilleen.

Nyt tiedämme, että Katainen valehteli näiden kummankin asian kohdalla.

Tässä jutussa mainittu 10 miljardia euroa on paljon enemmän kuin Kataisen lupaama 1,9 miljardia euroa. Lisäksi Suomi ei ole hankkinut lainatakuilleen noita luvattuja täysimääräisiä vakuuksia, vaan on tyydytty epämääräiseen johdannaissopimukseen, joka kattaa ainoastaan noin 40 % takausmäärästä – ja tämäkin vain suurin varauksin. Jo alakoululainenkin ymmärtää, että 40 on paljon vähemmän kuin 100.

Tuosta Kataisen antamasta – ja sittemmin rikkomasta – lupauksesta voi lukea lähemmin vaikkapa Suomen EU-edustuston sivuilta:
http://www.finland.eu/public/default.aspx?contentid=220917&nodeid=35742&contentlan=1&culture=fi-FI

10 000 000 000, tässä se on numeroina. Jos sadan euron seteleitä pannaan nippuun se on 10 km korkea, siis sentin nippu on 10 000 . Metri on miljoona. 10 metriä on 10 miljoonaa. sata metriä on 100 miljoonaa. 1000 m = 1 km = miljardi. 10 000 m = kymmenen miljardia. Mitä sillä saa? Jos vanhuksen kulut hoitolaitoksessa olisivat 100 €/ vrk sillä hoidettaisiin 100 miljoonaa vanhusta. Vai laskinko väärin?
Korjatkaa, mihin rahat kuluvat?

Ei se ole paljon koska sillä puolustetaan suomalaisten työpaikkoja ja vältytään siltä kauhealta lamalta joka muuten uhkaisi meitä.

Se on kyllä hirveän ongelmallista, kun rivikansalaiset eivät tiedä kirjanpitotermeistä mitään eivätkä ymmärrä taloussanastoa lainkaan. Ei eroteta, mistä raha otetaan/tulee ja minne se menee.

Tehkääpä SK:ssa oikein sellainen aikataulutettu tikapuuselvä juttu, jossa selitätte,
mikä summa on laina kenellekin milloinkin,
mihin lainaan on saatu vakuudet tai takuut ja millaiset ja
mitkä ovat lainojen takaisinmaksupäivämäärät,

mitä pääomasijoituksia on tehty ja minne ja
miten niillä on hankittu millekin mekanismeille AAA-luokitettua lainansaantikykyä ja lainoituspääomaa,
mistä korkotuloista Suomi on/ei ole luopunut ja miten pitkäksi ajaksi,
mitä Suomi on takaamassa missäkin tapauksessa ja millä riskillä ja aikataululla

ja sitten vielä erikseen
Suomen Pankin vaakakupit EKP:n kanssa ja niihin liittyvät hyödyt/riskit.

Käyttäkää vaikka ruutupaperia ja kynää ja riittävästi sivuja…

Lainaus: ”Kansakunnan vastuut jakautuvat kahteen luokkaan: valtion vastuisiin ja Suomen Pankin vastuisiin. Keskuspankin tilannetta tentattiin 21. syyskuuta pääjohtaja Erkki Liikaselta eduskunnassa, joka järjesti Suomen Pankin julkisen kuulemisen.

Eurojärjestelmään kuuluvan kansallisen keskuspankin taseanalyysi on kuitenkin niin monimutkainen palapeli, että sen käsittely ei mahdu tähän.”

Kiitos hyvästä artikkelista ja ihan hyvä että palataan myös Suomen Pankin osalta…

Laki Suommen Pankista 21§ 2 ja 3 mon.

”Suomen Pankin voitosta, sen jälkeen kun Euroopan keskuspankkijärjestelmässä kertyvä rahoitustulo on tilinpäätöksessä otettu huomioon, käytetään puolet vararahaston kartuttamiseen. Muu osa ylijäämästä siirretään käytettäväksi valtion tarpeisiin. Pankkivaltuusto voi päättää voiton käyttämisestä toisin, jos se pankin taloudellisen aseman tai vararahaston suuruuden vuoksi on perusteltua. Valtion tarpeisiin käytettävän voiton osan käytöstä päättää eduskunta.

Jos pankin tilinpäätös on tappiollinen, tappio on katettava vararahastosta. Siltä osin kuin vararahasto ei riitä, tappio voidaan jättää kattamatta toistaiseksi. Seuraavien vuosien voitto on ensisijaisesti käytettävä kattamatta jääneiden tappioiden kattamiseen.”

Laki Suomen Pankkista
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980214

”Pohjan Akan” pyyntö on itsessään peusteltu, mutta Suomen Kuvalehdellä ei tietenkään ole mahdollisuutta sen totetuttamiseen: lehden taloustoimittajie mn aikra ei riitä ko. selvitykseen.

Yksi perusongelmsta Suomen vastuun määrän selvittämisessä on siinä, milloin vastuut lankeavat maksettavaksi. Onhan suurempi tappi, jos menetys tapahtuu vuoden päästä kuin, jos se tapahtuu 10 vuoden päästä. Yksi eriaikaisten suoritusten vetailumenetelmä on nykyarvomenetelmä, eli diskonttausmenetelmä. Inflaatiokin pitäis ottaa huomioon. Arviolaskelmiin sisältyy liikaa epävarmuuksia joltgisestikkaan luotettavien ennusteiden tekemiseen.

Valtion kontolle lankeavan määrän arvionnissa on tietenkin oleellista. määrän suhteuttaminen järkeään väestölukuun tai kansantuotteeseen. Suomen asukasta kohti laskettuna 10 mrd on vajaat 200 euroa, ei mielestäni mahdottoman suuri, kun otetaan huomioon, että se jakaantuu koko menetysten tapahtumisajalle eikä vain yhdelle vuodelle. Asukasmäärää oikeampi luku voisi olla valtionveroa maksavien asukkaiden määrä. Yksinkertaisinta lienee suhteuttaa menetykset koko menetysajan kokonaiskansansantuotteeseen. (En ole lukenut kansantaloustiedettä, joten termi
”kokonaiskansantuote# voi olla epäonnistunut.)

Näitä luetaan juuri nyt