Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Ollilan muistelmat: kunnon analyysiä vai maineenhallintaoperaatio?

Kustaa Hulkko
Blogit Nurkanvaltaaja 17.10.2013 07:01

Jorma Ollilan muistelmat on sikäli tavanomainen elämäkerta, että se alkaa hänen lapsuudestaan, perheestään ja kotinsa protestanttisesta etiikasta (Jorma Ollila – Harri Saukkomaa: Mahdoton menestys. Kasvun paikkana Nokia, Otava 2013).

Ollila muistelee myös nuoruuttaan, opiskeluaikaansa ja perheen …

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Kustaa Hulkko

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Keskustelu

Muissakin vime aikoina julkaistuissa ”muistelmissa” (Heinäluoma, Ahde, Wahlroos) toistuu saman valmisteluprosessin tulos: Milttonin käsi, ”kirjoittajan”nimi, perintöaatelin rahat.

Timo Soinin teosta ”Peruspomo” kannattaa ”Milttonilta” odottaa. Semmoinen jytky on siellä hierottavana; Saarijärvellä vuonna 1996 Timo Soinin, Raimo Vistbackan ja Kari Bärlundin neitseestä synnyttämä Dianapuiston Jytky.

On kai siinä molempia, mutta motiivina näkisin myös suomalaisten heränneen kiinnostuksen Nokiaa kohtaan ja täten kirjan teema itsessään on napakymppi.

Ei kai vaan käynyt niin että Nokia aikanaan menestyi…

Ollilasta huolimatta?

Jälkikäteen on nähty että Nokian sisällä oli ”saatanan lahjakasta” väkeä, nyt jo riveistä poistunutta.

Nokian nousukiitoa edelsi järeä ostotoimi kun Nokia haali itselleen kaikki saatavilla olevat komponentit ja kilpailijat, silloiset ja tulevat nuolivat näppejään, kun taas Nokia ”juoksi” pari, kolme ratakierrosta muita edellä.

Jos Ollila oli huippujohtaja, (sellaisia mainintoja hän mielellään kuuntelee), niin miksi hän käänsi selkänsä, miksi ”kapteeni hylkäsi laivan”? Jäljellä olisi ollut tehollisia työvuosia.

Vai oliko sittenkin niin ettei niitä johtajantaitoja ollut oikein alunperinkään?

En ole lukenut kirjaa, mutta olen havainnut monesta haastattelusta ja kommentista yhtenevän seikan koko Suomen tilanteeseen. Ollila uskoi väen saaneen runsaasti optioita joka teki laiskaksi ja ylpeäksi. Tuotekehittely alkoi ontua mikä kostautui nopeasti.
Tähän samaan on langettu monissa muissakin kotimaisissa yrityksissä. Ahneet optiohaukat ovat tapailleet toisiaan klubeillaan ja käyttäneet kallista aikaansa omien etujensa järjestelyihin. Yrityksien kvartaaleja on hoidettu väen vähennyksin ei yritystä kehittäen. On vakavasti otettavia tutkimuksia joissa Suomen ongelma ei ensisijaisesti ole huono tuottavuus tai korkeat palkat. Hyvän johdon alaisuudessa näilläkin palkoilla pitäisi pärjätä Väite jossa ilman suuria optioita johto haetaan ulkomaille, tuskin pitää.

Näitä luetaan juuri nyt