Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Nokian brändi hiipuu jo työmarkkinoillakin

Markku Hurmeranta
Blogit Nurkanvaltaaja 8.8.2011 06:31

symbolikuva kännykästäOlisi loukkaus perusnokialaisia kohtaan, jos käyttäisi yhtiön tilanteesta ilmausta, että nyt jättävät jo rotatkin laivan. Mutta jotain sen suuntaista taitaa kuitenkin olla ilmassa.

Kauppalehden (25.7.) haastattelemien headhuntereiden mukaan Nokiasta pois pyrkiviä lähtijöitä on roimasti enemmän kuin muutama vuosi sitten. Nokiataustaisuus ei ole kuitenkaan enää sellainen valtti työmarkkinoilla kuin aikaisemmin. Nokian matriisimaailmassa kannuksensa hankkineen johtajan pelätään tuovan mukanaan liian raskaan yrityskulttuurin.

Ongelmaksi nähdään se, että raskaissa matriisiorganisaatiossa vastuualueet ovat varsin kapeita. Hyppääminen kokonaisvaltaisempaan liikkeenjohtoon ei matriisimaailman sisäsiittoisuuteen tottuneelta käy ihan kädenkäänteessä.

Johtajuus hakusessa

Nokiasta pois pyrkiviä operatiivisia johtajia on kuitenkin turha ryhtyä syyllistämään. Mielenkiintoisemman näkökulman asiaan tarjoilee sen sijaan toukokuussa julkaistu kirja Selviydy tai sukella – Kriisistä kilpailuetuun suomalaisella johtamismallilla, jossa useissa yliopistoissa kansainvälisen liiketoiminnan professorina toiminut Toivo Äijö ja vuorineuvos Lasse Kurkilahti pohtivat, ”onko vääjäämätöntä, että menestystä seuraa aina sokeuttava arroganssi ja kriisi”.

Kirjassa tarkastellaan mm. sitä, mitä uusia haasteita globaali toimintaympäristö asettaa strategiselle johtajuudelle. Esimerkkeinä käytetään autoteollisuuden kriisiä, matkapuhelin- ja tietokoneteollisuuden muutoksia sekä Applen ja Nokian kriisien opetuksia.

Kriisianalyysinsä perusteella kirjoittajat esittävät suuruudenhullulta tuntuvan ajatuksen, josko suomalaisesta johtamisesta voisi kehittää oikein kansainvälisen kilpailuedun. Tarvetta sille epäilemättä olisi, sillä globaalien markkinahaasteiden lisäksi työmarkkinoille rynnii nk. z-sukupolvi, jonka individualistisuus on aivan omaa luokkaansa.

Nokian romahduksesta kirjoittajat toteavat ykskantaan, että sen kohdalla kyse oli kokonaisvaltaisesta strategisen johtajuuden kriisistä, jonka siemenet kylvettiin jo Jorma Ollilan toimitusjohtajakaudella. ”Kyse ei siis ollut kilpailusta, asiakkaiden oikullisuudesta, sattumista tai yksittäisistä strategiavirheistä – niitä osuu nopeasti muuttuvassa maailmassa koko ajan jokaiselle yritykselle. Nuo esimerkit ovat osa niin sanottuja koottuja selityksiä”.

1990-luvun alhosta Nokiaa ryhdyttiin menestyksellisesti nostamaan arvoilla, jotka olivat asiakastyytyväisyys, yksilön kunnioittaminen, tuloksellisuus ja jatkuva oppiminen. Ainutlaatuisen menestyksen myötä arroganssi alkoi kuitenkin vallata alaa ja arvojohtaminen muuttui Äijön ja Kurkilahden mielestä äärimmilleen viedyksi tehokkuusjohtamiseksi.

Jorma Ollilan voi hyvin kuvitella olevan sitä mieltä, että tällainen vanhojen asioiden vatvominen edes kirjoissa on täysin tarpeetonta. Tavataanhan Suomessa usein siteerata vanhaa kiinalaista sananlaskua, että ”sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa”.

Jostain kumman syystä siteerauksesta vain unohdetaan lähes aina sen loppuosa kokonaan pois. Se nimittäin kuuluu: ”ja sitä molempiin silmiin, joka ei muista”.

Kuvitus Janne Tervamäki.

Markku Hurmeranta

Keskustelu

”Nokiasta pois pyrkiviä operatiivisia johtajia on kuitenkin turha ryhtyä syyllistämään

Nokian matriisimaailmassa kannuksensa hankkineen johtajan pelätään tuovan mukanaan liian raskaan yrityskulttuurin.

Ongelmaksi nähdään se, että raskaissa matriisiorganisaatiossa vastuualueet ovat varsin kapeita. Hyppääminen kokonaisvaltaisempaan liikkeenjohtoon ei matriisimaailman sisäsiittoisuuteen tottuneelta käy ihan kädenkäänteessä”

Eipä todellakaan ollut mitään ongelmaa päinvastoin aukesi ”taivas” kun vihdoinkin pääsin eroon raskaata matriisi ”kymmenellä on mahdollisuus sanoa Ei” mallista. Päätöksen teon helppous Nokian ulkopuolella oli ainut yllätys. Nokialla pienenkin asian päätöksentekoon meni min 3 kk kaiken maailman reviewboardeineen.

Näitä luetaan juuri nyt