Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Näin länsimaat tuhlaavat – vain viisi EU-maata noudattaa sääntöjä

Teppo Tiilikainen
Blogit Nurkanvaltaaja 30.5.2011 08:58

Eurooppa ja Yhdysvallat menettävät vaikutusvaltaansa.

Tuhlaaminen Kuvitus Janne Tervamäki.

Kreikka ajautuu kovaa vauhtia kohti vararikkoa. Maa tarvitsisi kymmeniä miljardeja euroja lisäapua jo luvatun 110 miljardin päälle selviytyäkseen veloistaan vuoteen 2013 asti.

Myös Irlanti ja Portugali ovat ahtaalla. Markkinoilla epäillään, että kierre syvenee entisestään, kun velkaa maksetaan uusilla lainoilla.

Mutta monet muutkin Euroopan maat ovat ylivelkaantuneita – ne olivat sitä jo ennen 2008 alkanutta finanssikriisiä, jonka jälkeinen velkaelvytys on pahentanut tilannetta.

EU-maiden yhteenlaskettu velka nousee jo noin kymmeneen tuhanteen miljardiin euroon. Summa on kasvanut kolmessa vuodessa neljänneksen, joten sijoittajien varovainen suhtautuminen valtionlainoihin on ymmärrettävää.

EU-maiden keskimääräinen velkataakka suhteessa bruttokansantuotteeseen nousee yli 80 prosenttiin, kun sen pitäisi jäädä Euroopan rahaliiton sääntöjen mukaan alle 60 prosenttiin.

Euroopan maiden välillä on tietysti suuria eroja. Kreikan velka nousee tänä vuonna 158 prosenttiin bruttokansantuotteesta, mikä tarkoittaa runsaan 1,5 vuoden kokonaistuotantoa. Italian velka nousee 120 prosenttiin, Irlannin 112:een ja Portugalin runsaaseen sataan prosenttiin.

Euroalueella vain Viro, Luxemburg, Slovenia, Slovakia ja Suomi täyttävät rahaliiton ehdot. Mutta Suomenkin velka lähestyy uhkaavasti 60 prosentin rajapyykkiä. Julkinen velka ylittää jo 78 miljardia euroa – se tekee lähes 14 650 euroa jokaista suomalaista kohti.

USA yli velkakaton

Velkaantuminen ei ole kuitenkaan euron vika, sillä velkakriisi koskee myös euroalueen ulkopuolisia länsimaita. Yhdysvaltain velka on asukaslukuun suhteutettuna samaa luokkaa kuin Portugalin. Velkaantuminen on kärjistymässä myös siellä poliittiseksi kriisiksi, joka uhkaa koko liittovaltion toimintaa. Pahimmassa tapauksessa tilanne ajaa maan uuteen taantumaan.

Yhdysvaltain pitäisi saada budjettivajeensa kuriin, mutta kongressi ei näytä pystyvän päätöksiin. Republikaanit haluaisivat leikata jyrkästi valtion menoja kun taas demokraatit paikkaisivat vajetta mieluummin veroja korottamalla.

Yhdysvallat puhkaisi viime viikolla lain salliman velkakattonsa 14 294 miljardia dollaria. Velkaa on nyt jokaista amerikkalaista kohti yli 46 000 dollaria. Valkoinen talo ja valtionvarainministeri Timothy Geithner ovat vedonneet kongressiin, jotta se nostaisi velkakattoa. Muussa tapauksessa hallinto ei selviydy enää heinäkuun jälkeen velvoitteistaan.

Yleensä kongressi on suostunut tähän, mutta nyt tilanne on tavallista hankalampi kärjistyneen poliittisen ilmapiirin takia. Jos kompromissia ei löydy, hallinto joudutaan sulkemaan, mikä vaarantaisi julkisen sektorin palkanmaksun sekä hallituksen sosiaali- ja terveysohjelmat. Näin kävi viimeksi Bill Clintonin kaudella 1995.

Yhdysvaltain tilanne on kuitenkin helpompi kuin Euroopan, sillä se hyötyy maailman ykkösvaluutasta dollarista, jota sijoittajat pitävät turvasatamanaan epävarmoina aikoina. Yhdysvallat saa edelleen markkinoilta halpakorkoista lainaa päinvastoin kuin Euroopan kriisimaat.

Yhdysvaltain ja Euroopan velkaantumisella on myös poliittisia seurauksia. Ne taantuvat samalla kun Kiina ja muut kehittyvät maat kasvattavat painoarvoaan maailmantaloudessa.

Kiina nousi viime vuonna Japanin ohi maailman toiseksi suurimmaksi talousmahdiksi. Kiinalla on maailman suurimmat valuuttareservit, joista kaksi kolmasosaa on dollareissa.

Teppo Tiilikainen

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Jenkithän selviytyvät veloistaan laittamalla setelipainonsa kolmeen vuoroon! Samalla Kiinan valuuttareservit kutistuvat kohtuullisemmalle tasolle.

Paras muuttaa ajoissa Aasiaan, Kiinaan tai Thaimaahan, kuten minä.

Elokuva The ROAD (Tie). Usan (mahdollinen)lopullinen kohtalo, kun hinnat nyt nousevat ja ruoka loppuu ja sisällissota vuodattaa verta joka kadunkulmassa. Kannattaa katsoa kuinka julma ihminen viereiselle ihmiselle on, kun hänestä tulee todellakin nälkäinen aseistautunut petoeläin.

Dollari jo on syöksykierteessä ja you tubessa tästä olevia vakavia aiheita on jo lukuisia. Mutta moni teistä lukijoista mieluumin katsoo suomen kevytkenkäisiä uutisia kuin totuutta silmiin tulevista päivistä. Ja usan lonkerot ovat maapallolla monessa mukana jo. Myös täällä suomessa. Mutta sitäkään ei haluta nähdä.

EU on utopistinen haavekuva sosiaalisesta ja harmonisesta Euroopasta.
Rakenteellisesti se on varsin pitkälle Neuvostoliiton kaltainen, keskusjohtoinen umpio lähinnä vain sillä erotuksella, että monipuoluejärjestelmä, sekä yksityinen omistus ovat sallittuja.
Alueellisia talouseroja tasataan sisäisillä varojen ja tukien siirroilla, mutta se johtaa käytännössä tehottomuuden siirtämiseen tehokkaampien alueiden rasitteeksi kuin Neuvostoliitossa, ja lopputuloksena koko järjestelmän kilpailukyky on heikko.
EU:n tasapäistävässä utopiassa ei ole huomioitu Euroopan maiden merkittävää erilaisuutta, ja niiden huonoa yhteensopivuutta toimimaan samojen sääntöjen ja tavoitteiden puitteissa.
Irlannin, Kreikan, ja Portugalin jälkeen varsin todennäköisesti tulee vielä Espanjan pankkikriisi asuntokuplan puhkeamisen seurauksena, ja se voi olla viimeinen naula nykymuotoisen EU:n arkkuun. Italiastakin voi paljastua yllätyksiä.
Eteläeurooppalainen mentaliteetti ei taivu rehelliseen velanmaksuun ja vyön kiristämiseen EU:n vaatimuksesta, eivätkä etelä-Euroopan maat tehostu siinä määrin, että takaisinmaksut täysimääräisinä voisivat toteutua koskaan.

USA sekin alkaa olemaan taantuva talousmahti siitä yksinkertaisesta syystä, että pääoma on siirtänyt teollisuutta enenevästi kauko-Itään Euroopan tavoin, ja kun pääoma liikkuu vapaasti, kalliin työvoiman Eurooppa ja USA menettävät merkityksensä sijoituskohteina, josta seuraa molempien väestön keskimääräinen köyhtyminen.

Hami on analyysissään oikeassa. EU on sosialidemokraattinen Neuvostoliitto, jossa poliittisiin päätöksiin siirretään maallista hyvää passiivivaltipoille. USA:n kapitalistit ahneuksissaan veivät teollisuutensa Kiinaan ja sotiminen tyhjentää valtion kassan. Kiina valloittaa maailman taloudellisesti. Kiinassa on keskitetty johto ja selvä missio sekä kiinalaisilla on kansallisuutunne toisin kuin meillä Euroopassa, jossa se on julistettu möröksi.

Nim ”Merkantti” on oikeassa: USA on ainoa valtiointalous joka halutessaan voi selvitä veloista yksinkertaisesti luomalla lisää omaa rahaansa. Tietenkin tällä ratkaisulla olisi monia negatiivisia vaikutuksia, mutta se mahdollisuus on aina olemassa – ja se on myös realistinen.
Millän muulla valtioilla tällaista optiota ei ole.

Olen samaa mieltä HaMi:n kanssa erilaisuudestamme EU:ssa. Myös WSJ kirjoitti tuosta taustasta ja siitä seuraavasta ’epäsolidaarisuudesta’. EU:lla ei koskaan voi olla samanlaisia yhteisiä nimittäjiä kuin USA:lla ja Kiinalla. Pitäisi hakea vahvuudet erilaisuudesta eikä väkisin yrittää harmonisoida asioita, joihin Eurooppa on liian heterogeeninen.

USA on edelleen rahamaailman keskus. Vaikka siellä menee sisäisesti taloudellisesti huonosti, niin suuret sijoitukset ulkomailla tuottavat. Jossain siis aina tehdään työtä, joka hyödyttää USA:aa. Ongelma on tietenkin tuon sijoitustuoton jakautuminen. Vaikka USA:n valtiontalous rämpii, se rämpii aivan erilaisessa kansallisessa vauraudessa. Myös se, että dollari on öljykaupan perusvaluutta, luo USA:n valuutalle sivutuotteena mukavan varannon.

Raha syntyi ennen työstä – melko suoraviivaisesti. Nyt raha syntyy velasta. Velan otto on kuin lupaus siitä, että joku tekee joskus työtä. ’Luvatun’ työn nykyarvoon nähden velka voi poikia jopa yhdeksän kertaisesti rahaa talouteen kiertäessään finanssisektorin mekanismeissa. Se, että rahan liikkeisiin ja käyttöön liittyy yhä enemmän spekulaatiota ei riitä. Myös rahan synty perustuu yhä enemmän spekulaatioihin, mikä tarkoittaa myös spekulaatioita vakuuksiin liittyen. Pitäisi palata vähän yksinkertaisempaan vähemmän spekuloivaan rahamaailmaan, mutta tuohon ei usko varmaan kukaan – en minäkään. Entropia kasvaa myös rahamaailmassa, mutta ennen kaikkea halu saada rahaa tekemättä työtä.

Kapitalistinen järjestelmä perustuu rikkaiden ylläpitämään riistoon.
Riiston välineet rahoitetaaan työläisten tekemällä arvonlisällä ja riiston ideologia
pönkitetään aseilla, jotka työläiset rahoittavat.

Kirjoitus kuvastanee suomalaisen eliitin tuntoja, tietämystä ja moraalia: uskotaan tai uskotellaan, että länsimaiden ongelmat johtuvat jostakin hirveästä tavallisen ihmisen moraalikadosta, joka täytyy nyt pysäyttää rankaisupolitiikalla. Totuus lienee se, että ongelmat johtuvat juuri tästä rankaisuporukan touhuilusta. Pankit vapautettiin tekemään suurta tuhoa ja nyt kun suuri enemmistö on joutunut pelastamaan markkinatalouden kovat pojat ja velkaantumaan, on kajariosasto viritetty paasaamaan ihmisiä vastaan. Tästä on tuplahyöty: rahoitussektori ja vähemmistö ihmisiä jatkaa rikkaampana ja rikkaampien inhoamaa julkista sektoria saadaa tekosyyllä ajaa alas. Yhdysvallat hyötyy tällä hetkellä taalasta ei niinkään siksi, että kaikki hullun lailla haluavat kerätä dollareita, vaan siksi, että fed verrattuna ekp:hen harjoittaa löysempää rahapolitiikkaa (ei ole saksalaisten ohjaama).

Näitä luetaan juuri nyt