Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Miten elvytyksestä pitää puhua?

Kustaa Hulkko
Blogit Nurkanvaltaaja 31.8.2009 16:12

Onko virallinen optimismi parempi kuin rehellinen synkkyys?

Viime aikojen suhdanneuutiset ovat olleet pitkästä aikaa varsin positiivisia. Esimerkiksi tv:stä tuttu Aktian ekonomisti Timo Tyrväinen ennustaa HS:n haastattelussa optimistisesti, että taantuman loppu on käsillä.

”Jo tammikuussa aiheutin hämmennystä, kun sanoin että kesälomien jälkeen tunnelmat ovat aivan toisenlaiset, ja maailmantalouden taantuma päättyy syksyllä. Kehitys on mennyt pääpiirteissään niin kuin kuvittelinkin”, hän sanoo.

Tyrväinen julkaisee säännöllisesti Teesit ja Tulkinnat -katsausta. Uusimmassa tekstissään, jota valitettavasti ei löydy netistä, hän täsmentää syitä siihen, miksi hän on niin toiveikas.

Lisäksi hän kritisoi räväkästi viimeaikaista elvytyskeskustelua. Tyrväinen oudoksuu sitä, että poliitikot ja media arvioivat elvytystä menoina, jotka kasvattavat julkista velkaa. Hänelle elvytys taas on investointi maan kykyyn hoitaa velkaansa tulevaisuudessa ja siihen, että ihmiset eivät suistuisi pysyvästi ulos työelämästä.

Tyrväinen on oikeassa. Kannattaa varustautua pelastusrenkaalla, ettei hukkuisi (ja toivoa, ettei se paljastu myöhemmin myllynkiveksi).

Uhkailu heikentää elvytyksen tehoa

”Liian vähän, liian myöhään”, on Tyrväisen tuomio hallituksen elvytyspolitiikasta. Hallitus myös aloitti aivan liian aikaisin paasauksen velkaantumisen uhasta ja veronkorotuksista, joten viime aikoina veronkiristysuhkaukset ovat vielä heikentäneet elvytyseurojen tehoa.

Tässäkin pointissa hän taitaa olla oikeassa. Moni kansalainen seuraa tarkkaan poliitikkojen puheita ja mieluummin säästää kuin kuluttaa irtonaiset eurot.

Mutta Tyrväisen analyysi jää hivenen yksipuoliseksi. Nimittäin olisiko poliitikoilla jokin muu mahdollisuus? Jos he eivät sanoisi mitään tulevista veronkorotuksista tai julkisen talouden uhkista, heitä syytettäisiin asioiden kaunistelusta ellei peräti valehtelusta.

Virallinen optimismi on vaarallista, jos se osoittautuu katteettomaksi. Suunnilleen kaikki täysikäiset muistavat, kuinka Ylen toimittaja Arvo Tuominen sanoi Iiro Viinaselle marraskuussa 1991: ”Tonni vetoa, että devalvoidaan.”

”Ei devalvoida”, valtiovarainministeri Viinanen vastasi – ja seuraavana päivänä devalvoitiin. Ja sitten Viinasta ivattiin, mikä oli tietysti sikäli hölmöä, että hän ei voinut vastata toisin.

Ja entä jos talouspoliitikon arvio lähiajan suhdanteesta on olennaisesti pessimistisempi kuin Tyrväisen? Entäpä jos nousu ei odotakaan aivan nurkan takana, vaan lykkääntyy muutaman vuoden päähän? Jospa maailmantalouden suhdanteet ovatkin niin epäsuotuisat, että elvytys ei onnistukaan rakentamaan siltaa nousuun?

Siinä tapauksessa tämän päivän reipas ja rohkea elvytys ei näyttäisikään enää fiksulta investoinnilta tulevaisuuteen.

Joka tapauksessa on tärkeää, että talouspoliitikko puhuu rehellisesti, sillä uskottavuus on hänen tärkein pääomansa.

Kustaa Hulkko

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Keskustelu

Elvytys tuo mieleen ensiapukurssin opit. Elvyttäjän ei tule kuluttaa liikaa voimiaan heti ensi hetkinä, koska elvytystä voi joutua jatkammaan tuntemattoman pitkän ajan. Pitää huolehtia, että välttämättömät elintoiminnot jatkuvat ja ponnistuksia on jatkettava kunnes potilas palautuu toimintakykyiseksi.
Soveltunee myös kansantalouteen.

Näitä luetaan juuri nyt