Miksi uskoa asiantuntijaa, kun asiantuntija ei tiedä?
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos komentaa kansalaisia olemaan syömättä voita, koska tutkimus sanoo niin. Karppaajat eivät usko, koska kaverit Facebookissa kertovat muuta.
Ekonomisteja taas epäillään, koska he eivät osanneet ennustaa finanssikriisiä. Eivät he nytkään osaa sanoa, mitä Kreikan konkurssi tekisi eurolle ja EU:lle.
Nokian menestyksen salaisuuksia julistaneet kirjat joutavat makkeliksi, koska nyt ne samat salat selittävät yhtiön epäonnistumisen. Psykiatrit eivät tiedä, onko massamurhaaja sairas, saati sitten, mikä olisi sopiva hoito?
Jos asiantuntijat eivät tiedä, miksi heillä pitää olla valtaa ja auktoriteettia?
Asiantuntijan on tiedettävä asioita, mutta myös hallittava teorioita ja menetelmiä. Teoria on todennettu lause muotoa: ”Jos teet A:n, tilanteessa B, niin tapahtuu C, todennäköisyydellä p.”
Jos A:sta aina ja kaikissa olosuhteissa seuraa C, teoria on vahva. Sen perusteella voi ennustaa, suunnitella ja ohjata.
Jos todennäköisyys taas lähestyy lanttia heittämällä saatua tulosta, teorialla ei ole ennustearvoa. Se voi auttaa muotoilemaan, ymmärtämään ja keskustelemaan ongelmista, mutta ei johda ratkaisuihin.
Luonnontieteelliset teoriat ovat vahvoja. Käyttäytymistieteessä taas ei kovasta yrittämisestä huolimatta ole vahvoja teorioita saatu aikaan. Sosiaalisissa suhteissa sekä A, B että C ovat hankalia määritellä ja mitata. Jos jotain ei voi määritellä, sitä ei voi mitata, jos sitä ei voi mitata, sitä ei voi ohjata. Ilman ohjausta vaikutukset ovat sattumanvaraisia.
Harvinainen tapahtuma, kuten väkivallanteko tai finanssikriisi, voidaan jälkikäteen selittää tarinalla. Mutta vaikka kuvaus olisi uskottava, se ei auta tunnistamaan etukäteen eikä ehkäisemään ennakolta, koska seuraavalla kerralla tilanne on jo muuttunut. Oireita voi lieventää, mutta tautia ei voi poistaa ymmärtämättä aiheuttajaa.
Jos A niin B tai ehkä C
Kansanterveydelliset teoriat ovat parhaimmillaankin tyyppiä ”jos kymmenen vuoden ajan syöt enintään kuusi palaa tummaa suklaata viikossa, todennäköisyytesi sairastua sydäninfarktiin laskee x prosenttia”. Ekonomisti voi sanoa ”jos korot laskevat, investointihalukkuuden pitäisi nousta”. Johtamisteoria voi ennustaa: ”Jos yrityksesi hallituksessa on kolmannes naisia, todennäköisyydellä y teet parempaa tulosta kuin toimialallasi keskimäärin.”
Päättäjät tarvitsevat todennäköisyysjakaumia muotoillakseen yleisiä periaatteita ja suosituksia. Yksilöt ja yritykset haluavat asiantuntevaa neuvoa omiin tilanteisiinsa. Huteralla teorialla varustettu asiantuntija voi kertoa, että yleensä on näin, mutta tässä tilanteessa saattaapi olla toisinkin. Vastuu on kuulijalla. Asiantuntija ei sitä ota.
Sosiaalisessa mediassa on helppo löytää samassa tilanteessa olevia ihmisiä, jotka osaavat kertoa, mistä A:sta seurasi mikä C. Verkostoissa voimaantuneet ihmiset hyökkäävät asiantuntijoiden auktoriteettia vastaan. Asiantuntijaorganisaatiot kriisiytyvät.
Niille tulee paineita fuusioitua, jotta niistä tulisi liian suuria ollakseen väärässä. Verkottuneita ihmisiä on vaikeampi komennella kuin syrjäytyneitä, joten asiantuntijoiden huomio hakeutuu yhteiskunnan laidoille.
Euroopan talouskriisi ei ratkea elvyttämällä eikä säästämällä. Kasvu vaatii taloudellisen toimeliaisuuden esteiden purkamista. Huteraa asiantuntijavaltaa voisi keventää kansalaisten voimaannuttamiseksi.