Mikael Lilius lähti Fortumista - mitä opimme tästä?

Jupakointi Fortumissa on ohi – ainakin joksikin aikaa. Monta kysymystä jäi ilmaan.

Fortumin toimitusjohtaja Mikael Lilius, 59, siirtyy erityistehtäviin. Hänen tilalleen tulee toukokuun alussa yhtiön johtoryhmän jäsen Tapio Kuula, 51, joka on viime aikoina hoitanut Fortumin jättisijoituksia Siperiassa.

Liliuksen osakepalkkiot ja niihin liittynyt kalabaliikki jätti monelle tavalliselle ihmiselle pahan maun suuhun. Miten on mahdollista, ettei valtio saanut taaskaan Fortumin ylettömiä palkkioita kuriin?

Populistit ja marttyyri-Lilius

Pörssiyhtiöiden johtoporukoissa mietitään näköjään jotakin aivan muuta. Siellä kysytään, miksi poliitikot eivät ota vastuuta siunaamistaan palkkiojärjestelyistä, vaan heiluvat kuin tuuliviiri median paljastusten mukana. Aiheellinen kysymys varmaan sekin.

Hiukan hassulta tuntuu joka tapauksessa se, että Lilius esiintyi julkisuudessa kuin valtavaa epäoikeudenmukaisuutta kärsinyt marttyyri. Eikö miljoonien eurojen korvaus sentään ole aika hyvä kipuraha myös julkisesta kritiikistä, vaikka se osittain olisikin vähän epätarkkaa ja epäsofistikoitunutta.

Mutta mistä tämä suuri mekkala juontaa juurensa? Ei tällaisia keskusteluja käyty ennen vanhaan…

Wall Street rantautui Suomeen

Kaiken taustalla on Suomen pörssin kansainvälistyminen ja ulkomaalaisomistuksen kasvu viime vuosikymmenellä. 1990-luvulla myös amerikkalaistyyppinen corporate governance eli omistajaohjaus levisi Wall Streetiltä Eurooppaan. Ja kuten tiedämme, siinä ei tunneta muuta päämäärää kuin maksimoida osakkeen arvo.

Myös Liliuksen ja muiden yritysjohtajien kannustaminen ja palkitseminen on osa nykyaikaista omistajaohjausta, jolla ajetaan osakkeenomistajan etua. Sen perusidea on hivenen paradoksaalinen: pannaan yritysjohto kuriin tekemällä siitä rikas osakkeenomistaja.

Tämä ajattelu perustuu katkeraan kokemukseen siitä, miten sodanjälkeisen ajan suuryritysten johto usein itsenäistyi osakkeenomistajien kontrollista ja alkoi ajaa omaa etuaan.

Johtotähdeksi shareholder value

Todennäköisesti Suomen pörssiyhtiöiden omistajaohjaus on parantunut paljon viime 10-15 vuoden aikana. Ennen pörssiyhtiön johto saattoi pelata valtapelejä ja rakentaa omaa pikku imperiumiaan, nyt sen johtotähtenä on pikemminkin shareholder value. Tämä on pääsääntö; poikkeuksiakin tietysti on.

Johdon pitää siis olla ahkera ja totella vain yhtä herraa: osakkeenomistajaa. Johdon motivointiin tarvitaan sekä keppiä että porkkanaa, ja porkkanapuolta edustavat palkan ja bonusten lisäksi optio- ja osakepalkkiot, jotka ovat amerikkalaista tuontitavaraa. Kun esimerkiksi UPM otti aikanaan käyttöön johdon optiot, uudistusta perusteltiin nimenomaan jenkkisijoittajien toivomuksella.

Fortumin palkkiot surkea floppi

Alan tutkijoiden mukaan uudessa palkitsemisajattelussa on järkeä. Se kuulemma palvelee osakkeenomistajan etua ja edistää tarpeellista rakennemuutosta.

Eri asia on se, että palkkioiden pitää olla kohtuullisia, järkevässä suhteessa yritysjohdon panokseen. Tässä suhteessa Fortumin optio- ja osakepalkkiot epäonnistuivat surkeasti.

Niin fiksu ja rehellinen mies kuin Mikael Lilius onkin, tätä ilmeistä seikkaa hän ei näköjään kykene myöntämään. Ehkä ei edes itselleen.