Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Mikael Jungnerin potkut herkistivät median

Juha Jaakkola
Blogit Nurkanvaltaaja 22.2.2010 09:30

Otteita iltapäivälehtien viikonloppulööpeistä: ”Jungner avoimena: Ylilyöntejä oli EI ERORAHAA”, huutaa Iltalehti.

”Raskaat ajat Mikaelin rinnalla: Maria Jungnerin avoin haastattelu”, säestää Ilta-Sanomat.

Kansallisen mediayhtiö Ylen johdosta potkut saanut Mikael Jungner on saanut toimittajilta ylenpalttista ja jakamatonta sympatiaa. Jopa kaiken kokenut taloustoimittaja herkistyy draaman äärellä.

Medialeirien näkemykset eroavat kuitenkin jyrkästi siinä, olivatko Jungnerin potkut silkkaa politiikkaa vai ensimmäinen kerta, jolloin politiikkaa ei Ylen korkeimman johtajan valinnassa ollut lainkaan.

Vaikka Jungnerille sataa työtarjouksia politiikan, tieteen, taiteen, kulttuurin ja liike-elämän kentiltä, hänen erorahatta jääminen on herättänyt tyrmistystä. EI ERORAHAA!

Miksi ihmeessä johtajalle pitäisi maksaa eroraha, vaikka hänen määräaikainen työsuhteensa päättyy sopimuksen mukaisesti? Sitä ei Jungner itsekään ymmärrä.

Suomessa alkaa tosin olla jo sääntö, että johtajasopimuksessa on kultaiseksi kädenpuristukseksi tai kultaiseksi sateenvarjoksi kutsuttu lauseke. Se takaa toimitusjohtajalle vuoden tai jopa parin vuoden palkkaa vastaavan korvauksen. Lisäksi toimitusjohtajalle lähes poikkeuksetta kuuluu ylimääräinen eläke, joka maksaa yhtiölle enemmän kuin lakisääteinen työeläke.

Erottamisen syyksi riittää pelkästään se, että yhtiön hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan henkinen kemia ei kohtaa.

Esimerkiksi suurissa pörssiyhtiöissä, osuuskunnissa ja keskinäisesti omistetuissa vakuutusyhtiössä, joilla ei ole selkeää, vahvaa omistajaa, toimitusjohtajan asema on usein niin vahva, että hän pystyy itse ratkaisevasti vaikuttamaan esimiehensä nimittämiseen. Hallituksen puheenjohtaja ja hallituksen jäsenet saavat silloin olla kiitollisia toimitusjohtajalle omasta asemastaan ja kymmenien, jopa yli sadan tuhannen euron vuosipalkkioistaan.

Yritysten valtasuhteet ja niitä ilmentävät johtajien äkkilähdöt ovat talousjournalismin kauraa, jota toimittajat jauhavat suurin otsikoin päivästä toiseen. Media-alan potkut ja nimitykset kiehtovat toimittajia erityisesti. Tuhannen työpaikan menetys pienellä teollisuuspaikkakunnalla katoaa siinä tohinassa sivun laitaan muutaman palstan juttuun.

Juha Jaakkola

Keskustelu

Mikael Junges ei saanut potkuja, se on median keksimä sanonta. Jos on määräaiklainen työsopimus ja se päättyy ei ole kysymyksessä potkut vaan normaali käytäntö. On aivan eri asia jos saa potkut, kyllä’ toimittajien tulisi perehtyä amaattijärjestöjen ja vastaavien sanankäyttöön. Potkut saanut on
yleensä kesken työsopimuksen iertisanottu henkilö ja silloinkin syy on työntekijässä. Näin olen sen
ammattijärjetötouhuissa oppinut.
Miksi siis media vääristelee Jungerin työsopimuksen päättymistä, onko se vain politiikkaa ja suunta on
selvä.

Vaikka de jure asia onkin noin, de facto Junger sai potkut. Itsellekin kävi aikoinani niin, että jo sovittu määräaikaisuuden vakinasitaminen törmäsi seinään kun koko konserninkattava rekrytointikielto tuli voimaan. Eli käytännössä sain potkut.

Päivän knoppi. Jungerin tilalle tuli uusi vaasalainen. Ylen juuri valittu toimitusjohtaja on kolmas peräkkäinen vaasalaissyntynen Ylen toimitusjohtaja. Erikoinen sattuma…

Tottakai pitää olla vaasalainen, koska Vaasan veri ei vapise kun vaasalaiset valitsijat (tankesmedja Magma, EVA) turvaavat ruotsin kielen edut.

Toimittajat ovat siis myös demareita. On korkea aika lopettaa demarivalta YLE:ssä. Ja myös YLE:n mammuttitauti mediamaksuineen.

Kovin on heppoinen kirjoitus. Surullista, että SK:nkin palstoilla kirjoitellaan otsikoita myöten Jungnerin saaneen potkut. Ei tällainen teksti todellakaan ole omiaan kohentamaan median arvostusta.

YLEn hallituksen pj on hoitanut asian hyvin tyylikkäästi (vrt. esim. edellinen nimityskierros), ja onpa Jungnerkin itse sen tainnut jo huomata.

Samaan aikaan keskustelu alan todellisista ongelmista on liki olematonta. (Ks. esim. mitä DN:ssä lahden takana tapahtuu). Hiljaisuus on tietysti toisaalta ymmärrettävää, koska kukaan ei taida tietää, mitä tuleman pitää…Mitä tarkoittaa esim. sana laatulehdistö, termi, jota eräät aviisit mielellään käyttävät?

No okei, Hesari teki ison ratkaisun. Saiko muuten Janne Virkkunen siinä yheydessä potkut hra Jaakkolan ja muun median mielestä? Kuinka mahtoi olla erorahan kanssa?

Kun kyseessä on median työpaikka, omaa etuaan ajava tiedottaja kaluaa tätä luuta kyllästykseen asti. Tästäkin ruotsinkielisestä sosialistista on kouhkattu enemmän kuin monesta lakkautetusta paperitehtaasta.

Näitä luetaan juuri nyt