Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Lukisitko ruudulta?

Jarmo Raivio
Blogit Nurkanvaltaaja 4.5.2009 15:07

Sanomalehtiä lukeneelle lienee jäänyt mieleen, että sanomalehdillä menee huonosti. Erityisesti Yhdysvalloissa.

Lehtien henkiinjääminen nettiaikana on kirvoittanut lennokastakin filosofista pohdintaa. Perusongelma on kuitenkin yksinkertainen: velkaisia yhtiöitä, joiden mainos- ja tilaustulot pienenevät, mutta kustannukset eivät.

Aina voi toki säästää, tämä hallitaan Suomessakin. Hankkiudutaan eroon toimittajista tai leikataan paperikuluja pienentämällä sivumääriä. Molemmat johtavat liian pitkälle vietynä laihaan lehdenrääpäleeseen, josta lukijat eivät halua maksaa.

Yhdysvalloissa tehdyn palikkalaskelman mukaan olisi loistava bisnesveto, jos The New York Times lopettaisi paperiversionsa ja ostaisi kaikille 830000 tilaajilleen Kindle-kirjanlukulaitteen. Että lukekaa lehti siitä. Yksi Kindle maksaa 360 dollaria, mutta silti rahaa menisi yhteensä vain lehden kuuden kuukauden paino- ja jakelukustannusten verran.

Laskelma on äärimmäisen karkea, se ei ota lainkaan kantaa esimerkiksi siihen, ovatko lukijat valmiita maksamaan sähkölehdestä yhtä paljon kuin perinteisestä paperiversiosta. Ei kuitenkaan vaadita kovin säkenöivää bisnesälyä tajuamaan, että kuluhaukat mielellään luopuisivat kuolleiden puiden kuskailemisesta ympäriinsä (juu, tiedetään, sanomalehtipaperi tehdään lähinnä kierrätyspaperista. Opin tämä Wikipediasta.).

No, kannattaisiko Sanoma Newsin toimitusjohtaja Mikael Pentikäisen ostaa Helsingin Sanomien tilaajille joululahjaksi tällaiset?

Asiaan on vaikea saada edes amerikkalaistyyppistä näppituntumaa, koska Sanoma News ei anna tietoja lehtiensä kulurakenteesta. Verkon uumenista löytyy kaksi muinaista kotimaista arvioita, toisen mukaan materiaali-, paino- ja jakelukustannukset haukkaavat ”yli puolet” sanomalehtien tuotantokustannuksista. Toisessa puhutaan vain jakelusta, siihen uppoaa ”runsas viidennes” tuotantokustannuksista.

Jo 20 prosentin saati sitten 50 prosentin kustannussäästöt saavat paatuneimmankin taskulaskinmiehen kyyneliin.

Hesarin tilaus maksaa 249 euroa ja sillä saa tänä vuonna 356 paperilehteä ja liitteet päälle. Yksi lehti maksaa siis 68 senttiä. Kirjoitettuna (sekä tietysti valokuvattuna), painettuna ja kotiin jaettuna. Hinta on sama riippumatta siitä asutko Helsingissä kerrostalossa, jossa on 40 muutakin tilaajaa tai korpimökissä, jossa seuraava Hesarin tilaaja on 40 kilometrin päässä.

Ensimmäisenä toimitusjohtaja Pentikäisen sähkölehtitarjousta kannattaakin odotella niiden, jotka asuvat kaukana suurista kaupungeista.

Ei kuitenkaan ehkä vielä ensi jouluna.

Ongelmana on se, että paperilehteen tottuneille sähkölehden lukeminen menee tihrustamiseksi. Tuo Plastic Logicin lukija on melko tarkkaan Suomen Kuvalehden sivun kokoinen, eli neljännes yhdestä Hesarin sivusta. Amazonin Kindle taas on kirjanlukulaite, sen ruutu on niin pieni, että täytyy tosissaan tykätä teknologiasta ennen kuin siitä lukee edes aikakaus- saati sitten sanomalehteä.

Ja värivalokuvien makuun päässeiden on syytä muistaa, että nykyisten lukulaitteiden näytöt ovat mustavalkoisia.

Jarmo Raivio

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö.

Keskustelu

Saattaisinpa lukea sähkökirjaa tai sähkölehteä. Luenhan nytkin tätä lehteä miniläppärin pieneltä ruudulta. No tulee minulle edelllen parperilehtiä siihen tahtiin, että parin viikon välein lehtiä joutuu rahtaamaan paperinkeräysastiaan. Tottumuskysymys lehden lukemien joltain laitteelta on.
Mutta kun lähes joka taloudessa on nettiliittymä, voi olla, että uutisjutut luetaan netistä sillä samalla koneella kuin muutenkin surffaillaan. Eli erilliset laitteet jäävät ostamatta.

Lehdet tietokoneen näytöltä luettuna vielä menevät, mutta kirjaa en ikinä lukisi sähköisesti. Kirjan lukemiseen kuuluu olennaisesti se, että sen kanssa voi käpertyä mihin tahansa nurkkaan ja sitä voi helposti ja vaivattomasti kantaa mukana. Lisäksi sivuja on ihana tunnustella ja kääntää. Eikä kirjasta lopu akku kesken ratkaisevan kohdan.

Näitä luetaan juuri nyt