Blogit

Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Löytyykö velkakriisin ratkaisu Konsta Pylkkäsen filosofiasta?

Blogit Nurkanvaltaaja 5.10.2011 12:55
Juho Salminen

Ollaan vasta keskiviikossa, ja jo nyt on monta uutta ihmetyksen aihetta. Kuinka on mahdollista, että asiantuntijat lyttäävät Suomen saamat Kreikka-vakuudet ja samaan aikaan ministerit ovat tyytyväisiä? Miksi jotenkin tuntuu, että työläisen asialla olevat liitot pissivät nyt koko kansan muroihin puheilla lakosta? Miksi maailma pyörii velan varassa? Voiko universumi laajeta loputtomiin?

Älkää hätkähtäkö, en ole sukeltamassa metafyysisiin pohdintoihin. Haluan vain osoittaa, että taloudella ja fysiikalla on yhteys: arkijärki ei tunnu riittävän kummankaan selittämiseen, ymmärtämisestä puhumattakaan.

Väitän, että aika moni on hukassa. Tuntuu, että omat vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset, asioiden muutostahti kiihtyy ja ratissa on liikaa käsiä, tai ei lainkaan. Siksi keskustelupalstoilla kiivaillaan Kreikan tuista ja vakuuksista, siksi Wall Streetillä osoitetaan mieltä kolmatta viikkoa.

Kyse on siitä, että ihmiset yrittävät ottaa haltuun vaikeita asioita sekä henkisellä että käytännöllisellä tasolla. Niin pitää demokratiassa ollakin.

Mutta kun se ei ole niin yksinkertaista. Varsinkaan taloudessa asiantuntijat eivät pysty ennakoimaan tulevaa luotettavasti. Lisäksi on havaittu, että asiantuntijat ovat useammin väärässä kuin oikeassa (tutkimuksessa asiantuntijat olivat oikeassa vain 33 prosentissa tapauksista). Miten minä siis voin ymmärtää jotain sellaista, jota asiaa opiskellut ja sitä työkseen seuraava ei pysty täysin hallitsemaan?

Taloudessa sitä riittää ihmettelemistä. Otetaan yksinkertainen ja käsinkosketeltava asia, vilja. Sen kasvun voi jokainen nähdä vuodesta toiseen. Viljan tie pellolta myllyn ja leipomon kautta suuhun on vielä käsityksen rajoissa. Vaan entä sen hinta? Se määräytyy pörssissä, ja sepä ei olekaan enää niin selvä asia. Siinä vaikuttavat monenlaiset paineet, odotukset, halut, kilpailu ja niin kutsutut rationaaliset markkinat (mikä on yhtä käsittämätön käsite kuin alati laajeneva universumi).

Osakekauppakin on perimmiltään ymmärrettävissä oleva ilmiö, mutta kun aletaan puhua johdannaiskaupasta, aika moni tipahtaa kärryiltä. Silti erilainen johdannaisiin perustuva kauppa vaikuttaa siihen, paljonko jokainen meistä maksaa leivästään ja sähköstään. Eli arkisten asioiden hintoihin vaikuttaa se, mitä joku arvelee jonkin asian maksavan tulevaisuudessa. Ja niinhän se oli, että asiantuntijatkaan eivät kykene luotettavasti ennustamaan…

Kenellä on rahaa, sillä on valtaa. Velkainen ihminen tai maa ei voi olla täysin itsenäinen tai riippumaton. Kun BBC:n lähetyksessä sijoittaja Alessio Rastani sanoi, että maailmaa eivät johda hallitukset vaan Goldman Sachs, moni ajatteli, että nii-in, noinhan se taitaa olla.

Ja tästä syystä ihmiset kaduilla, keskustelupalstoilla ja ääniuurnilla kaipaavat muutosta. Mitä ei voi ymmärtää, sitä ei voi hallita. Demokratian toimimisen voin ymmärtää, liikepankki Goldman Sachs onkin toinen juttu.

Sitäkin ihmettelen, mikä saa väen talouslehtien keskustelupalstoilla valittamaan Suomen köyhyydestä ja takaperoisuudesta. Ovatko asiat todella niin huonosti? Että jos liksa on alle 3500 euroa ja led-tv tai uusin auto jää saamatta, niin ahistaa.

Ei, eivät asiat ole niin huonosti. Totta kai on ongelmia, väki vanhenee ja valtio velkaantuu, mutta silti – hyvin harva joutuu taistelemaan leivästään tai pohtimaan, mistä saisi lämpimän yösijan. Sananvapauttakin on; googlatkaa vaikka ”Jyrki Katainen maanpetturi”.

Jos bruttokansantuotteemme olisi sama kuin Yhdysvalloissa, mikä olisi toisin? Meillä olisi ehkä uudemmat autot, enemmän elektroniikkaa, söisimme useammin ulkona, mutta olisiko meillä enemmän valtaa? Tuskin. Voi myös kysyä, haluaako kansa valtaa, sillä joidenkin tutkimusten mukaan suomalaiset kaipaavat vahvaa johtajaa. Rahasta ei ollutkaan kekkoseksi.

Kannattaa muistaa, että jos asiantuntijat eivät ole aina oikeassa, niin eivät kyllä taviksetkaan. Helsingin Sanomien tutkimuksessa vain 31 suomalaisista prosenttia tiesi hallituspuolueet oikein. Tommi Uschanovin kirja Suuri kaalihuijaus on pyhitetty tietämättömyyden ja harhaluulojen esittelyyn. Niitä riittää.

Ehkä ratkaisu on asenteessa, siinä miten maailman pulmat ottaa vastaan. Suomessa tarvitaan lisää ihmettelyä julistamisen sijaan. Sellaista veikkohuovismaista ihmettelyä, kuinka Konsta Pylkkänen fundeerasi maailman menoa Havukka-ahon ajattelijassa – pilke silmäkulmassa pysähtyi, mietti, ei syyttänyt, ei kiihtynyt.

Toinen ratkaisu on opiskelu. Tietämättömyydestä pääsee eroon lukemalla. Niin teki esimerkiksi kollega Susan Heikkinen, joka luki kasan talouskirjoja ja kokosi ajatukset juttusarjaksi Taviksen talouskoulu. Siinä ideaa meille velkakriisin hämmästelijöille.

Nurkanvaltaaja -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.