Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Länsi elää yli varojensa, Kiina rahoittaa

Juha Jaakkola
Blogit Nurkanvaltaaja 15.8.2011 06:31

symbolikuva raketistaSiitä on jo yli 30 vuotta, kun Kiinan kommunistinen puolue aloitti johtajansa Deng Xiaopingin johdolla maan talousuudistuksen. Puhemies Maon suuri harppaus ja kulttuurivallankumous jäivät historian oikuiksi, mutta kommunistinen puolue pitää yhä tiukasti kiinni vallastaan ja tukkii toisinajattelijoiden suut.

Eihän tässä näin pitänyt käydä. Länsimaiset liikemiehet ja poliitikot uskoivat tai uskottelivat, että vapaakauppa ja kansainväliset taloudelliset suhteet tuovat Kiinaan kasvavan vaurauden lisäksi vähitellen myös sananvapauden ja demokratian. Kuviteltiin, että voimistuva keskiluokka ja holhoukseen kyllästynyt sivistyneistö pakottavat Kiinan kommunistihallinnon poliittisiin myönnytyksiin.

Myönnytykset ovat jääneet vähäisiksi, eivätkä yksipuoluejärjestelmän puitteissa rikastuneet liikemiehet näytä edes erityisemmin kaipaavan sananvapautta ja demokraattisia oikeuksia.

Länsimaisissa poliitikoissa ja liikemiehissä kommunistihallinto herättää pelonsekaista ihailua, koska se saa asiat tapahtumaan. Jos Kiina haluaa olla maailman johtava tuulivoimamaa, se rakentaa ennen näkemättömän suuren tuulivoimapuiston nopeammin kuin suomalaiset viranomaiset ehtivät myöntää luvat muutaman tuulimyllyn pystyttämiseen.

Yhtä määrätietoisesti Kiina näyttää ottavan haltuunsa johtavan aseman aurinkokennojen ja sähköautojen valmistajana. Eikä puhettakaan, että Kiina hidastaisi Japanin tsunamin ja ydinvoimalaonnettomuuden vuoksi omaa kunnianhimoista ydinvoimaloiden rakennusohjelmaansa.

Myös fossiilisten polttoaineiden kulutus lisääntyy Kiinassa kovaa vauhtia samaan aikaan kun Euroopan unioni yrittää hillitä hiilidioksidin päästökaupalla ilmaston lämpenemistä.

Velka-apu nöyryyttää

Kiina ja muut Aasian maat säilyttävät ilmeisesti lähivuosikymmeninäkin asemansa maailman nopeimmin kehittyvinä talouksina. Etelä-Korea on niille kannustava esimerkki. Puoli vuosisataa sitten Etelä-Korean kansantuote oli jopa pienempi kuin esimerkiksi Kenian ja Nigerian, nyt se on 20-kertainen.

Demografia on yksi Aasian vääjäämätön menestystekijä. Maailman koko väestöstä noin 1,5 miljardia on 12-24-vuotiaita. Heistä 87 prosenttia asuu kehitysmaissa, ja tästä joukosta valtaosa Aasiassa.

Eteenpäin pyrkivä keskiluokka on Aasian menestyksen liikkeelle paneva voima. Valtava työvoimareservi, insinööritaidon erittäin voimakas kasvu, globaaliin bisnekseen tähtäävä kunnianhimoinen yrittäjyys ja niin sanotut ”yritysystävälliset” hallitukset pitävät myös huolen siitä, että kasvu jatkuu voimakkaana.

Kun tähän vielä lisätään pääomien ylijäämä, korkea säästämisaste, pieni julkinen velka ja muhkea maksutase, ei kasvua voi mikään estää.

Jo viiden vuoden kuluttua maailmassa arvioidaan olevan pari miljardia ihmistä, jotka ansaitsevat yli 10 000 dollaria vuodessa. Heistä joka neljäs asuu Kiinassa.

Kiinan nopeasti kasvava taloudellinen mahti ilmenee länsimaita nöyryyttävimmällä tavalla Yhdysvaltain ja Euroopan velkakriisissä. Kiina on yli varojen ja tulojen elävien amerikkalaisten suurin ulkomainen rahoittaja, ja kohta se on ilmeisesti pelastamassa ylijäämillään myös Eurooppaa.

Pelastustöissään Kiina ei tietenkään ole pyyteetön. Maa haluaa, että amerikkalaiset ja eurooppalaiset pystyvät jatkossakin kuluttamaan sen tuotteita ilman suurempia häiriöitä.

Kiinan lainat rikkaille länsimaille ovat kuitenkin pois Kiinan omasta kulutuksesta ja hyvinvoinnista. Siksi vaurastumisesta osattomiksi jääneet talonpojat ja kaupunkien hikipajojen työläiset saattavatkin olla Kiinan kommunistihallinnolle suurempi vaara kuin vauras keskiluokka.

Kuvitus Janne Tervamäki

Juha Jaakkola

Keskustelu

Muuten oikein mainio analyysi, mutta kulutuksen heikkeneminen heikentää ennen kaikkea keskiluokan asemaa. Kuten olemme Marxilta ja muiltakin vekkuleilta oppineet, vallassa pysyminen edellyttää keskiluokan pitämistä tyytyväisenä.

Kiinan kommunistinen puolue on pysynyt vallassa, koska keskiluokka on valmis luopumaan tietyistä oikeuksistaan (sanan- ja järjestymisvapaus) saadakseen puolueen lupaamaa talouskasvua ja materiaalista hyvää. Niin kauan kuin puolue pystyy täyttämään lupauksensa ja ylläpitämään keskiluokan ostovoiman & kulutuksen kasvua, se pysyy vallassa. Kun talouskasvu päättyy, keskiluokka alkaa vaatia takaisin talouskasvua vastaan luovuttamiaan oikeuksia. Silloin rytisee.

Tästähän näkyy jo merkkejä: puolue on hermostunut. Ei ”Kiinan jasmiinivallankumousta” kukistettaessa valvottu hikipajojen työläisiä tai talonpoikia, vaan Internet-taitoista keskiluokkaa. Ei ”Kiinan palomuuria” pystytetty talonpoikia varten.

Taitaa Kiinankin kova talous tyssätä lähi vuosina. Valitettava tosiasia on, että Kiinasta on tullut liian kallis paikka. Tehtaat siirtyvät halvempiin maihin. Eivät maailman rattaa kauaa näin voi pyöriä. Foxcon on ilmoittanut ”palkkaavansa” 1.5milj robottia ihmisten korvaajiksi. Hetkinen?! Meitähän on täällä planeetalla vuonna 2050 9 miljardia. Mistä töitä jos porukka korvataan?

Niin siis Kiina haluaa pitää valuuttansa kurssin alhaisena suhteessa taalaan ja euroon, ja käytännössä tuo onnistuu vain ostamalla euro- tai taalamääräisiä velkakirjoja. Kts. esim. http://en.wikipedia.org/wiki/Sterilization_%28economics%29#A_sterilized_intervention_to_prevent_currency_appreciation.

Tämä ei ole mikään lahja eikä myöskään mitenkään hyvä asia Länsimaiden kannalta, valuutan keinotekoisen korkea kurssi johtaa kauppataseen vajeisiin ja yivelkaantumiseen Länsimaissa, inflaatioon ja sijoitustappioita Kiinassa.

Miksi näin kuitenkin toimitaan J.P. tuossa yllä jo selittikin.

Sosiaalilaskuoppi. Harhaoppi

Säädytöntä elämänmenoa ja holtitonta kapitalismia
lienee kiittäminen nälän vilun ja päällekarkauksien jälkeisestä kulttuurihyvästä. Ei Applea tahi Gutenbergia
olisi ikinä sallittu maailmaan jos ensimmäinen parhaimmisto
olisi saanut pitää päänsä.

Merkel ja Sarkozy tapaavat tänään illansuusssa ja
alkuillasta kuulemme vakuuttelut. Koodi avataan huomisaamuksi ja finassielämä jatkaa sekasortoista
progressiotaan. Tuli mitä tuli niin panssareita ei ajeta Cityyn
eikä Wall Streetille. Ne peruutetaan sinne -piiput ulospäin.

Yhdenkään suunnitelman ei pidä toteutua. Aina pitää nousta toisen ja vetää matto alta. Haastamisen uhoamisen
taistelun, tulee jatkua. Tarmon ylpeyden ja voitonmerkkien
kokoiluhimo luo uutta ensi viikkoa -ei kalenterissa toistuvaa,
vaan kulttuurisesti ihkauutta ja aitoa,lujaa. Jos ei muualla lähimaisemissa,niin ainakin Meilahdessa otetaan taas uusia asentoja ja tiputuksia, amerikanterveisiä
viimeksi kotiutuneilta. Ja surutta viskataan vanhat pois.

Merkel ja Sarkozy eivät vain ole tämän kaaoksen vankeja,
he toivottavat sen tervetulleeksi. On näet muistikin. On
kokeiltu sivilisaatiota -niin Preussissa kuin Versaillesissakin.
Filip II oli köysissä valtaistuistumeensa Savonlinnan Don Carlossa.Poika sahasi tuolin jalkaa flemingkauppiaiden
hurratessa swapodalleen.

Krupp rakennettiin paperirahalle. Sille millä Versaillesista
oli hetki sitten tehty museo. Pariisissa niitä oltiin kutsuttu
assignaateiksi. Sinne ne keksitiin Englannista. Väärin -ei
Bank of Englandista vaan sadoista pienemmistä, jotka
loordien hoksaamatta tekivät omia maksuvälineitään
kauppa- ja pajamiesten menestyä -lähimmäisten onneksi,
minkä Adam Smith otti ja todistikin kuin -oliko se nyt teoreema. Aksioomahan siitä näkymättömästä kädestä tuli,
näkymätön murskaava ja uutta nostattava kuten jumalat ennen ja Smithin jälkeen. Jälkeen ? , kyllä, kävihän meillä
(ts.heillä ex-Merkelillä ja -Sarkozyllä, niin kävi Keynes, ja meni).

Tiimareitten hyllyt eivät tyhjene eivätkä ottomatit,vaikka kuinka rahapelit sekoaisivat mielenväänteissä toivosta ja uskalluksesta kauhuksi ja panttaajakitupiikiksi. Kuuluu
todellisuuteen. Se että varjopankkisysteemi ilmaantui
puskasta ja muutti maailman kiukuttaa demareita,nationalisteja ja Tea Partya sekä tiibetiläisiä ja
uiguureja. Ja pöljältähän uusi raha näytti ja kuului reikätaskuista meikämiehestäkin kun osuin johonkin vierasvenesatamaan, tiimaria lautakojuissa. Vieressä
menneen ajan vankaa pensionaattikiinteistöä -harvoille ja
muinoin.

Jos nyt rahat poltetaan kuten paperirahakoneet moukaroitiin Vendomella Napolenin imagoprojektissa,
niin syntyväthän ne kohta ihmispäissä uudelleen. Ellei sitten
magneetti- ja neurotiede lopultakin onnistu terapioimaan meitä takaisin luontokappaleiksi. Jaa, tulisi sijaa uudelle
Gene… eikun Big Bangille. Edellinen sattuikin Lontoossa
Margaret I aikana kun pörssivälittäjien taksakirjat
ja portinvartijapuomit revittiin. Tuli sijaa uusille energioille.
Pankkiireille jotka menivät uuden rahan tykö,eläkerahastojen,öljymarginaalien ja halvan työläisen
kimppuun. Vanhojen pankkien fasadien takana bygattiin
uusi vaihtoehtoinen markkinapohjainen verkosto. Sen isoin
ihme ja kumma oli köyhien maiden taianomainen nousu
varakkaiden lainottajiksi.

Asioissa ei ole jälkikäteen rationalisoituna typeryksille
paljoakaan kummaksumista,mutta piilossahan kilju kävi.
Yhtäkkiä vaan jengi oli kännissä. Takatuuppari kestää
aikansa.Uudet satsit muhivat jo. Jotkut kypsyvätkin.

Onneksi Merkel ja Sarkozy älyävät ja viisauttaankin ovat
kaatamatta nesteitä maahan,nujertamatta markkinavoimia.
Suomessa toki olisi eliittiä ohjeistamaan yhteiseksi hyväksi
eli kadoksi ja hallaksi ja ikiroudaksi tämänkin rahakriisin.
Ainakin siksi kunnes Ruotsista oltaisiin salakuljetettu ja käännetty uusi todellisuus – ja taas itsestään selvä, ainut
ja muuttumaton,pysyvä.

Alkuperäiskansan tuhon tie senkun jatkuu. Jotkut tästä repii
mustaa huumoria. Tosikkona ei kyllä meikää naurattanut kun Pyyninkin pöyrivällä Väinämöinen kieri maistissaan kuin paraskin blogikommentoija ja Kullervo näytti kuka sinä
silti olet. Sitten siellä Tampereella on vielä Sirkku Sulevinsisko Peltola joka ilmiantaa etten ole lämminverinen
mustalaisleiritulien laulaja,vaan eurosetelisadetuksella
rannnetun moottoritien rampinmutkaan juuttunut toljottaja.
Omahyväisyyden kolhuja välttääkseni,kierrän taiteet.
Jukka Sjöstedt

Kiinaa taitaa johtaa vientiteollisuuden klikki, joka on löytänyt länsimaisista pankeista itselleen parhaimman kaverin. 1800-luvulla oli Kiinan kaltainen säästämisvimma vallalla länsimaissa, joissa kansalle uskoteltiin säästöjen takaavan tulevaisuuden paremman elämän. Toisin kävi – säästöt ohjautuivat lähinnä sotavarusteluun kansan saadessa nauttia investoinneista I maailmansodassa. Kiina pelaa vaarallista ja itsekästä peliä.

Muuten mielenkiintoisessa jutussa on Kiinan sisäisen keskustelun ja esimerkiksi ydinvoiman kohdalla vedetty vähän mutkia suoriksi. Fukushiman jälkeen uusien ydinvoimaloiden hyväksyminen pistettiin jäihin, ja nyt käydään keskustelua siitä vaaditaanko uusilta voimaloita kokonaan uuden sukupolven turvallisuusratkaisuja, mikä lisäisi uusien hankkeiden suunnittelutaakkaa huomattavasti. Tämä todennäköisesti hidastaa rakennustahtia, mutta ei välttämättä muuta Kiinan kokonaistavoitteita ydinvoimalle. Sisäpiirissä ydinvoiman riskeistä ja rakentamistahdista on kuitenkin menossa aika voimakaskin keskustelu, josta Kiinalle tyypilliseen tapaan pinnalle kuuluu vain kaikuja. Arvostetut emeritiusprofessorit ja toimittajat ovat julkisestikin kyseenalaistaneet Kiinan ydinvoiman rakennustahdin tavalla, joka on lähes ainutlaatuista. Viimeisen junaonnettomuuden jälkeinen keskustelu Kiinan liian nopeasta rakennustahdista ja teknologiariskeistä on lisännyt paineita tähän sisäpiirin keskusteluun. Kun kansalaiset ovat yhä enemmän huolissaan Kiinan nopean kasvutahdin tuottamista ongelmista, on hyvinkin mahdollista, että tällä on hyvin konkreettisia vaikutuksia myös ydinvoimaohjelmaan.

Suomalaisessakin mediassa toitotetaan jatkuvasti yli varojen elämisestä ja liian suuresta julkisesta sektorista. Kumpikin väite on roskaa. Jos Suomi haluaisi, kykenisi se turvaamaan paremman työllisyyden ja vastaamaan mm. Kiinan valuuttamanipulaatioon. Tämä vaatisi tosin sen, että politiikot uskaltaisivat ottaa pesäeroa Brysseliin. Julkisen sektorin velkaongelmat johtuvat taas taantumasta, joka taas johtuu holtittomasta rahoitussektorista ja Kiinan kaltaisista säästäjistä. Ilman julkista sektoria olisimme ajautuneet lamaan. Media on lähtenyt hyvin mukaan tähän konservatiivien ja ennen kaikkea rahoitussektorin etujen mukaiseen velkojien pelastamiseen, johon kuuluu myös idea vahvasta rahasta ja julkisen sektorin matokuurista. Ilmeisesti tarkoituksena todellakin em. ryhmillä on nostaa kommunismi uuteen kukoistukseen.

Kiina elää orjatyöllä. Inflaatio on Kiinan suurin pelko. Jos markkina-alueet USA ja Eurooppa kaatuvat Kiina on pulassa. Energia joka on Kiinalle elintärkeä on Intialle yhtä tärkeää. Kummatkin varustautuvat kuumeisesti.

Jos joku nyt enää ylipäätään on kiinnostunut oikeasti parantamaan asioita, niin seuraaviin asioihin voisi kiinnittää huomiota. Kilpailu ihmisen elintoimintojen kannalta tärkeimmillä sektoreilla: ruoka, energia ja asuminen. Kilpailuvirasto vouhkaa taksi- ja apteekkilupien parissa, vaikka po. sektoreilla kuluttajatyytyväisyys on erittäin hyvää ottaen varsinkin huomioon sen, että laaja palveluverkko maksaa. Toinen seikka on kuluttajansuoja. Kuluttajaviranomaiset eivät tunnu ymmärtävän tärkeää tehtäväänsä: tasoittaa informaation epäsymmetriaa kuluttajan ja myyjän välillä. Rahoitussektori toimikoon esimerkkinä ongelmasektorista, jossa kuluttajan tulisi lukea pari tutkintoa ettei tulisi jymäytetyksi. Kolmas asia on julkisen sektorin privatisointi. Lopetetaan veronmaksajan imeminen, ja aletaan oikeasti tarkkailemaan myös esim. terveydenhuollon suoritteita. Tähän ei tarvita monimutkaisia palvelusetelisekoiluja, vaan tahtoa muuhunkin kuin hommaamaan kaverin työnvuokrausfirmalle idioottivarma maksaja. Siinä aluksi. Kiina on kaukana ja Suomi lähellä. Kun tuijottelee liian kauas on vaarana kusta omille kintuille.

Näitä luetaan juuri nyt