Kunniamerkit – turha ja vahingollinen instituutio
Kunniamerkit ovat lapsellista pelleilyä.
Itsenäisyyspäivän vastaanotto 6. joulukuuta 2013. Paikka on poikkeuksellinen, mutta käsikirjoitus tuttu.
Yhteiskunnan tukipylväät kättelevät tasavallan presidenttiä. Miehet tummissa puvuissaan, naiset leningeissään ja lyhyissä iltapuvuissaan.
Eliitti on pynttäytynyt juhlaa varten, mutta tavalliseen iltatilaisuuteen verrattuna on yksi ratkaiseva ero: kunniamerkit. (Lue rautaisannos: Suurmestarin varustus, Suomen Kuvalehti 49/2013.)
Moni varmaan ajattelee, että kunniamerkit sopivat juuri itsenäisyyspäivään, ikään kuin korostavat suuren kansallisen juhlapäivän merkitystä.
En tahtoisi loukata ketään, mutta mielestäni kunniamerkkeihin tarjoutuu toinenkin näkökulma.