Kreikan valheella on pitkät jäljet

Ensin Kreikka viekkaudella ja vääryydellä soluttautui yhteiseen eurovaluuttaan. Sen jälkeen maan hallitukset poliittisesta kokoonpanosta riippumatta valehtelivat tekaistuilla tilastoilla valtiontalouden tilasta ja velkaantumisvauhdista. Ja Euroopan Keskuspankki EKP ja EU:n komissio seurasivat tätä vehkeilyä avuttomina vierestä.

Ja nyt komissaarit, keskuspankkijohtajat ja EU-maiden valtiovarainministerit ihmettelevät, miten tämä kaikki pääsi tapahtumaan. Ei siinä mitään ihmettelemistä ole.

Niin tapahtui, koska niin annettiin tapahtua. Se oli tietoinen itsepetos.

EU:n perusongelma on se, etteivät sen ylikansalliset hallintoelimet voi päättää unionin jäsenmaiden kansallisesta talouspolitiikasta. Siihen niillä ei ole poliittisia valtuuksia. Kreikan hallituksen toimintakyky ei enää riipu edes oma maan parlamentista. Se punnitaan nyt Ateenan kaduilla.

Maastrichtin sopimus, jolla euromaat ovat sitoutuneet pitämään velkansa ja vajeensa kurissa, on painanut Kreikassa yhtä paljon kuin paperi, jolle se on painettu. Myös muissa EU-maissa Maastrichtin sopimus on nyt huono vitsi, joka ei yhtään naurata.

Silti esimerkiksi Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen virkansa puolesta vakuutti keskiviikkona TV1:n A Plussassa, että Kreikka hoitaa omin voimin sotkunsa, ja että kaikki eurovaltiot painavat budjettivajeensa kolmessa vuodessa kolmeen prosenttiin kansantuotteesta.

Niinpä niin. Ainakin siinä Liikanen on oikeassa, että nyt markkinat puhuvat. Sijoittajat vaativat Kreikan velkakirjoista nelisen prosenttiyksikköä suurempaa tuottoa kuin luotettavana maana pitämänsä Saksan velkapapereista.

Näinhän ei pitäisi teorian mukaan olla, koska Kreikalla ja Saksalla on yhteinen valuutta, eikä valtionlainoissa pitäisi olla pääoman menettämisen riskiä. Eihän valtio voi mennä konkurssiin ja jättää sijoittajia ilman saataviaan.

Kyllä se voi. Siitä on paljon esimerkkejä historiasta. Viime vuosisadan maailmansotien ja vallankumousten jälkeen moni valtio jätti velkansa maksamatta.

Euroalueen heikoimpiin lenkkeihin kuuluvalla Espanjalla on pitkät perinteet velkojien pettämisestä. Espanjan kruunu jätti vuosina 1557-1696 hoitamatta kaikki tai osan veloistaan peräti neljätoista kertaa, vaikka maa oli lastattu täyteen Amerikasta anastettua kultaa ja hopeaa.

Espanja menetti silloin suurvalta-asemansa Britannialle ja Hollannille. Tälläkin hetkellä valta siirtyy maailmassa poikkeuksellisen nopeasti rahattomilta rahoittajille.