Kirje pankinjohtajalle
”Arvoisa pankinjohtaja! Vakavaraisuustilanteeni äkillisen heikentymisen vuoksi edellytän, että maksatte käyttelytilistäni nykyisen yhden prosentin sijasta viiden prosentin korkoa.”
On tallettajan vuoro iskeä. On koittanut aika reagoida pankkien lainaehtojen muutokseen, jota Nurkanvaltaaja kommentoi 18. syyskuuta.
Nurkanvaltaaja suosittelee, että asiakas lähettäisi pankinjohtajalle esimerkiksi yllä siteeratun viestin.
Se olisi oikeus ja kohtuus. Tai ainakin pankit ovat varanneet itselleen vastaavan oikeuden luotonantajina. Meillä on tietysti oltava sama oikeus, sillä me tallettajathan olemme puolestamme pankkien luotonantajia. Talletus – sehän on tallettajan laina pankille.
Sitten asiaan.
Totuus pankkien lainaehtojen muutoksesta onkin monimutkaisempi kuin miltä se ensi näkemältä vaikutti. Tosiasiassa pankit suorastaan inhimillistivät ehtojaan.
Nyt nimittäin pankit ja Rahoitustarkastus kertovat, että uusi koronnosto-oikeus korvaa vanhan ehdon, jonka mukaan pankilla oli hätätilassa oikeus eräännyttää luotto, toisin sanoen irtisanoa se. Tämä ehto on valtaosassa vanhoja lainasopimuksia.
”Eräännyttää”? Mitä se on?
Se tarkoittaa lainan irtisanomista, niin että velallisen pitää maksaa se heti.
Tätä mahdollisuutta pankeilla ei enää ole.
Moniosainen näytelmä pankkien lainaehtojen muuttamisesta siis jatkuu.
Nurkanvaltaaja kommentoi 18. syyskuuta uutisia, joiden mukaan uudet lainaehdot antavat pankille oikeuden korottaa viitekorkoon sidottujen lainojen korkomarginaalia ja kiinteäkorkolainojen korkoa, mikäli pankin vakavaraisuus tai maksuvalmius edellyttävät sitä.
Nurkanvaltaaja ei tiennyt sitä, että uusien vakioehtosopimusten mukainen koronnosto-oikeus korvaa luoton eräännyttämisen. Pankeilla oli ennen mahdollisuus eräännyttää asiakkaan luotto, jos pankin vakavaraisuus laski alle lakisääteisen minimirajan.
Tällaista tämä tiedonvälitys joskus on. Lähteet tiputtelevat tietoa ja journalistit sisäistävät sitä hitaasti ja vähin erin.
Vakioehtoisia sopimuksia käytetään usein kuluttajien ja pienyritysten pienyritysten luotoissa. Pankkien ei ole pakko noudattaa niitä. Jokainen pankki päättää itse myös koron korotusmahdollisuuden käytöstä lainoissaan.
Ehto jota ei
koskaan käytetty
Finanssialan Keskusliiton johtaja Erkki Kontkanen kertoo, että eräännyttämistä ei ole tehty koskaan.
Esimerkiksi pankkikriisin aikana käytössä olivat muut menettelytavat. Usein velat siirrettiin toiselle velkojalle, joka jatkoi niiden perimistä.
Eräännyttäminen oli pankille vaikea keino. Vielä hankalampi se oli tietysti asiakkaan näkökulmasta.
Pankkeja valvova Rahoitustarkastus pitää marginaalin korotusta selvästi kohtuullisempana vaihtoehtona kuin vanhaa eräännyttämistä.
Sitä paitsi, jos pankki nostaa korkoa, asiakas voi periaatteessa irtisanoa lainansa ilman kuluja ja kilpailuttaa pankit uudelleen.
Äärimmäinen
kriisikeino
Kontkanen korostaa, että sekä eräännyttäminen että koron korotus ovat äärimmäisiä kriisikeinoja, joilla vaikutetaan vakavaraisuuteen.
Eräännyttäminen pienentää pankin sitoumuksia, koron korotus taas parantaa tulosta ja vähitellen myös vakavaraisuutta.
Vanhat ehdot sallivat eräännyttämisen vasta sitten, kun vakavaraisuus oli jo laskenut alle lakisääteisen minimin.
Uudet ehdot taas mahdollistavat korotuksen jo silloin, kun kriisi vasta uhkaa pankkia.
Korotus ei saa olla mielivaltaisen suuri. Korotetun marginaalin pitää vastata yleistä markkinatasoa.
Pankki ei saa myöskään tempoilla koron kanssa niin, että se ensin myy halpakorkoista lainaa ja sitten rupeaa korottelemaan niiden koroja. Pankkien suitsimiseen tässä suhteessa tähtää rajoitus, jonka mukaan korotuksen saa tehdä aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua lainasopimuksen tekemisestä.
Kontkanen korostaa, että korkomarginaalin tai kiinteän koron korotus on tilapäinen toimenpide. Se pitää peruuttaa, kun pankki on kuivilla.
”Tämä keino ei yksin riitä ratkaisemaan ongelmia. Se on kuitenkin mahdollinen lisäelementti vakavaraisuuden parantamiseksi.”
”On toivottavaa ja todennäköistä, että sitä ei koskaan käytetä.”