Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Kiinan nousevat palkat ajavat amerikkalaisteollisuutta takaisin Yhdysvaltoihin

Teppo Tiilikainen
Blogit Nurkanvaltaaja 11.6.2012 06:30

Kuvitus Janne Tervamäki.

Amerikkalainen tehdasteollisuus on alkanut palata kotiin Kiinasta ja muista halpamaista. Kiinan palkkataso nousee jopa 20 prosentin vuosivauhtia, ja öljyn kallistuminen lisää kuljetuskustannuksia. Kiinassa toimivien tuotantolaitosten kilpailukyky heikkenee myös maan valuutan juanin vahvistumisen takia.

Presidentti Barack Obama yrittää vauhdittaa paluumuuttoa verohelpotuksilla ja kotimaisen tuotannon merkitystä korostavalla Made in USA -kampanjalla. Obama on huolissaan sitkeästä, yli kahdeksan prosentin työttömyydestä, joka vaarantaa hänen uudelleenvalintansa ensi marraskuun presidentinvaaleissa.

Kiina liittyi Maailman kauppajärjestön WTO:n jäseneksi 2001. Monissa kiinalaistehtaissa maksettiin tuolloin noin 50 sentin tuntipalkkoja. Nyt työvoimakustannukset ovat nousseet teollistuneilla rannikkoseuduilla puoleen Yhdysvaltain tasosta ja ero kutistuu koko ajan. Bostonilainen konsulttitoimisto BCG ennustaa, että vuonna 2015 monien tuotteiden valmistaminen maksaa Yhdysvalloissa enää kymmenen prosenttia enemmän kuin Kiinassa.

Keskustelu Kiina-ilmiön haittapuolista käynnistyi Yhdysvalloissa muutama vuosi sitten, kun maailman suurimpiin yrityksiin kuuluvan General Electricin pääjohtaja Jeffrey Immelt alkoi puhua asiasta. Hän korosti, että yritysten on tuotava takaisin Kiinaan ja muualle ulkoistamaansa teollisuutta, koska globalisaatio ei toimi enää amerikkalaisten etujen mukaisesti.

Immeltin mukaan Yhdysvalloissa voi valmistaa erittäin kannattavasti tietokoneita, televisiota ja monenlaisia teollisuustuotteita. General Electric on näyttänyt esimerkkiä avaamalla uuden tuotantolinjan Kentuckyn osavaltiossa sijaitsevaan Louisvilleen. Tehdas on kilpailukykyisempi kuin yhtiön Kiinan-yksiköt ja sinne palkataan lisää väkeä.

Obama palkitsi Immeltin viime vuonna nimittämällä hänet uusia työpaikkoja ja kilpailukykyä kehittävän neuvoston johtoon.

USA yhä suurin

Tehdasteollisuus työllisti vielä 1980-luvun alussa yli 20 miljoonaa amerikkalaista. Nyt määrä on pudonnut 12 miljoonaan. Pahasti kärsineillä teollisuudenaloilla, kuten huonekalu- ja tekstiiliteollisuudessa, kotimainen tuotanto on supistunut 2000-luvulla jopa 40 prosenttia.

Siitä huolimatta Yhdysvallat on edelleen maailman suurin teollisuusvaltio, joka tuottaa viidenneksen koko maailman teollisuustuotteista. Kiina on toisena 15 prosentin ja Japani kolmantena 12 prosentin osuudella.

Konsulttitoimisto BCG:n mukaan 37 prosenttia Kiinassa toimivien amerikkalaisyritysten toimitusjohtajista harkitsee tuotannon siirtämistä takaisin kotimaahan. BCG laskee, että paluumuutto voi luoda Yhdysvaltoihin 2-3 miljoonaa uutta työpaikkaa vuosikymmenen loppuun mennessä. Esimerkiksi Caterpillar ja Ford ovat jo ilmoittaneet uusista kotimaisista tehdasinvestoinneista.

BCG arvioi, että Yhdysvaltoihin palaavat yritykset tuovat maan talouteen vuosittain 20-55 miljardin dollarin piristysruiskeen, ja että Yhdysvaltain vienti kasvaa paluumuuttajien ansiosta jopa 65 miljardia dollaria vuodessa.

Kaikki Kiinassa toimivat amerikkalaisyritykset eivät aio kuitenkaan palata kotiin. Tuotantoa siirretään Vietnamiin, Singaporeen ja muihin Aasian maihin, joissa maksetaan selvästi huonompia palkkoja kuin Kiinassa. Myös Yhdysvaltojen rajanaapuri Meksiko on edelleen houkutteleva investointikohde.

Ja osa yrityksistä jää Kiinaan, koska ne tähtäävät nimenomaan vaurastuvan Kiinan kasvaville markkinoille.

Teppo Tiilikainen

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

”Ympäri käydään, yhteen tullaan.” Osa tullee suoraan takaisin ja osa pitkittää paluutaan muuttamalla ensin uusiin ”halpamaihin”. Tämä liike koskee työtä, siis sitä mistä tehdastyöntekijälle (tai toimihenkilölle) palkka maksetaan. Pääomat on siirretty niihin ”halpamaihin”, joissa omistaminen on halvinta. Parasta omistajien kannalta luonnollisesti se, ettei niissä edes vaadita omistajan läsnäoloa.

Globalisaatio on keskeisin tekijä sekä työn, varallisuuden ja koulutuksen uusjaossa. Pitäisi varmaan todeta, että kehitysyhteistyötä tehokkaimmillaan ja tuloksekkaimmillaan? Työ toteuttamisen paikkaa omistaja voi halutessaan muuttaa. Veroparatiisit ja verokilpailun mahdollisuuskin voidaan tuhota, mutta työ mukanaan tuomaa koulutusta – ja kaikkea muuta mitä siitä seuraa – ei ihmiseltä pois voida ottaa. Se pysyy.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/03/osaajat-hyvinvointivaltion-uhkana.html

Kiina & Knit tulevat perässä. Ja yllättävän nopeasti. Ja tieto, koulutus, osaaminen lisäävät massojen tuskaa.

”Tehdasteollisuus työllisti vielä 1980-luvun alussa yli 20 miljoonaa amerikkalaista. Nyt määrä on pudonnut 12 miljoonaan.”

Siis tuotanto on mitä ilmeisemmin noussut reippaasti, koska teollisuudessa teknisen kehityksen mahdollistama tuottavuuden nousu on nopeata, Suomessa vuosina 1995–2004 tehdasteollisuuden työn tuottavuus nousi keskimäärin 4,2 %. USAssa tilanne tuskin on ratkaisevasti erilainen.

4% vuosittainen tuottavuuden nousu samalla tuotantomäärällä olisi alentanut 20 miljoonan työntekijämäärän 9 miljoonaan 30 vuodessa.

Rahapiirien globalisaatiossa käynnistämä teollisten työpaikkojen siirto Kaakkois-Aasiaan ja muihin työvoiman halpamaihin johtaa osittaisen paluun jälkeen siihen, että korkea teknologia on pysyvästi viety Kaakkois-Aasiaan, jonka kanssa läntiset yritykset joutuvat verisesti kilpailemaan sijaitsevatpa sitten siellä tai Lännessä.
Japanilaisille aikoinaan ei ulkopuolelta tuotu silloista korkeaa teknologiaa, vaan sen he kopioivat ja kehittivät itse, mutta kiinalaisille sen länsiyritykset rahanahneuksissaan toivat käyttöönotettavaksi kuin kehitysavun.
Huawein kaltaisista kiinalaisista jättiläisistä tullaan kuulemaan muillakin aloilla.

Näitä luetaan juuri nyt