Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Kestääkö pörssinousu?

Jarmo Raivio
Blogit Nurkanvaltaaja 14.4.2009 16:14

Pörssissä on viime aikoina eletty mukavaa aikaa. Tai ainakin ajat vaikuttavat mukavilta, jos on harrastanut osakesijoittamista esimerkiksi yhden kuukauden ajan.

Helsingin pörssi teki tämän taantuman pohjalukemat 9. maaliskuuta, vajaa kuusi viikkoa sitten. Niistä lukemista osakekurssien kehitystä mittaava yleisindeksi on noussut jo parikymmentä prosenttia. Monien yhtiöiden pörssikurssit ovat nousseet pohjalukemistaan yli kolmanneksen, rajumpien rakettien jopa yli 50 prosenttia.

Valistunut maallikko ihmettelee, miten tämä on mahdollista. Niin kutsutun oikean talouden puolelta hyviä tai edes vähemmän huonoja uutisia saa etsiä suurennuslasilla.

Esimerkiksi käy kiirastorstai, silloin Helsingin pörssissä nähtiin mukava vajaan kolmen prosentin kurssinousu. Samana päivänä saatiin kuitenkin varsin tyrmääviä lukuja Suomen teollisuudesta: tuotanto laski helmikuussa yli viidenneksen, metsäteollisuudessa pudotus oli yli 30 prosenttia. Näyttääkin siltä, että pörssissä ja tositaloudessa eletään eri todellisuuksissa.

Kyse ei kuitenkaan ole eri todellisuuksista, vaan eri ajasta.

Seinäkalenterin mukaan tänään on tiistai 14. huhtikuuta (nimipäiväonnea Taito, tai kun pörssistä puhutaan pitäisi ehkä sanoa Taito Tuunanen). Tilastokeskus on siis juuri julkaissut helmikuun talouskurjuutta mittaavat tuotantoluvut. Todelliset tilastonystävät (ja sellaisiahan me olemme kaikki) saavat hieman tuoreempaa tietoa satamista, niiden mukaan maaliskuun tuotantoluvuissa ei ole odotettavissa ihmeparanemista, koska vienti lamaa edelleen.

Pörssikurssit kuitenkin tähyävät eteenpäin. Peukalosäännön mukaan kurssikäänne tapahtuu puoli vuotta ennen talouden kääntymistä parempaan. Tämän matematiikan mukaan käänne taloudessa nähtäisiin siis syksyllä.

Käänne syksyllä? Osakesijoittajat taitavat olla perusasenteeltaan positiivisia ja elämänmyönteisiä ihmisiä, eivät mitään synkistelijöitä. Tuntuu siltä, että ainakin tässä tilanteessa heille sopisi sama tunnuslause kuin eräälle takavuosien amerikkalaiselle televisiosarjalle.

Perinteisesti pörssielämään ovat kuuluneet valekäänteet, eli pitkää laskua seuraavat lyhytikäisiksi jäävät nousuyritykset. Vuosituhannen alussa teknokuplan tyhjentyessä näitä suurempia nousupomppuja lyhyiksi ehdittiin kokea kolme ennen kuin lopulliset pohjat oli alkuvuodesta 2003 saavutettu.

Lähiviikkoina sijoittajien usko testataan, kun suomalaisyritykset julkistavat tietoja alkuvuoden tuloksistaan. Tulossuman aloittaa torstaina Nokia, ensi viikolla kuullaan numeroita suurista metalliyhtiöistä Outokummulta ja Rautaruukilta. Metsäyhtiöistä tuloksensa kertovat Stora Enso ja ongelmakimppu M-Real.

Yritykset ovat nyt laskeneet rahansa tammi-maaliskuulta. Osavuosikatsaukset kertovat alkuvuoden talouskatastrofin syvyyden, mutta monissa yrityksissä on vielä riittänyt töitä vanhoissa, viime vuonna saaduissa tilauksissa (mikäli niitä ei ole peruttu). Suhdannevihjeitä haluava lukeekin erityisen tarkasti, millaisia arvioita tulosjulkaisijat uskaltavat esittää tulevaisuudesta.

Jarmo Raivio

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö.

Keskustelu

Tuon takavuosien amerikkalaissarjan motto lienee aika monen kuluttajankin rukous laman keskellä: haluan uskoa! Haluan uskoa, että kurjuus ei yllä minun elämääni ennen käännettä parempaan! Haluan uskoa, että lomautukset ja irtisanomiset eivät osu minun kohdalleni, vaikka yt-neuvotteluja jo käydäänkin! Haluan uskoa, että Nokia vetää meidät ylös lamasta ja metsäteollisuus löytää uuden viisastenkiven! Haluan uskoa, että aamun lehdissä kerrotaan vain hyviä uutisia! Haluan uskoa, että edes uskossani riittää katetta!

Näitä luetaan juuri nyt