Keskioluesta keskustellaan ikään kuin puoleen vuosisataan mitään ei olisi tapahtunut
Alkoholi aiheuttaa suuria kuluja. Poliitikkojen pitää osoittaa olevansa ohjaimissa. Heillä on käytettävissään kaksi kahvaa, verot ja kiellot. Niiden uskotaan hintojen ja saatavuuden kautta vaikuttavan kokonaiskulutukseen, jonka oletetaan aiheuttavan ehkä kymmenesosalle väestöstä vakavia haittoja, joiden hoitaminen maksaa rahaa. Viron viinoista ei välitetä, koska niitä varten ei ole kahvaa.
Kova vääntö ei kuitenkaan takaa tulosta, sillä kahvojen ja vaikutusten välillä on monta vaihdetta ja vipua.
Jos kokonaiskulutus laskee kymmenen prosenttia ja haittakulutus saman verran, vipu on tasan 1. Jos se laskee yhden prosentin, vipu on vain 0.1. Jos haittakulutus laskee kymmenyksen, mikä on kustannus- ja terveysvaikutuksiin kohdistuva vipu?
Epäilemättä suurkuluttajan terveydelle on edullista juoda vähemmän. Mutta mitkä muut hänen ongelmistaan ratkeavat?
Alkoholihaittojen kustannusrakenne pitäisi pystyä esittämään, koska muuten on mahdotonta sanoa, millä vipuvaikutuksella haittakulutuksen väheneminen vaikuttaisi mihinkin menoihin.
Känniset kuormittavat poliisia, tukkivat päivystyksiä ja vaativat päihdehuoltoa. Jos alkoholihaitoista elävää sote -apparaattia ei kevennetä palvelukysynnän mahdollisesti vähetessä, julkistaloudelle ei tule säästöjä.
Asiassa on periaatteellisia kysymyksiä. Vipu asettaa moraalisen ongelman. Jos se on olematon tai hyvin pieni, onko oikein kiusata kansalaisten enemmistöä veroilla ja kielloilla pieneen vähemmistöön kohdistuvan pienen vaikutuksen takia?
Suomalaisessa alkoholipolitiikassa moraali on näppärästi väistetty uskottelemalla, että alkoholilla ei ole hyötyjä, jotka pitäisi suhteuttaa haittoihin ja että alkoholipoliittisilla toimenpiteillä ei ole haittoja.
Niinpä kahden kahvan hehtaaripyssyllä voi lasettaa viattomista välittämättä.
Alkoholissa on sama ongelma kuin bruttokansantuotteen laskennassa. Rahalla ei voi mitata kaikkia ihmisten hyvinvoinnille tärkeitä asioita. Miten aineelliset ja aineettomat hyödykkeet ja haitakkeet lasketaan rahataloudessa ja sen ulkopuolella?
Alkoholipolitiikka osaa käsitellä vain kaikkein yksinkertaisimpia suureita, verotuloja, laskennallisia kuluja ja kuolinsyitä.
Jos hyvinvoinnin uskotaan seuraavan hyvinvointipalveluista, kaikki on käännettävä rahaksi, koska palvelutuottajille pitää maksaa rahapalkkaa. Jos rahatalouden ulkopuolella ei uskota olevan mitään merkittävää, siitä ei tarvitse välittää.
Aineeton talous, kuten talkootyö ja naapuriapu, kiinnostaa vain, jos se voidaan monetisoida ja laittaa verolle.
Käytettävissä olevia kahvoja ja toteutuvia vaikutuksia yhdistävä teoria on hutero. Valtion pitäisi sekaantua enemmistön elämään vain hyvin perustein ja ainoastaan todistettavasti vaikuttavin toimenpitein. Erityisryhmät vaativat täsmämittareita ja täsmätoimia.
Raivostuttavinta on, että poliitikot ja asiantuntijat eivät vaivaudu selittämään ehdotustensa taustaoletuksia, mekanismeja ja odotettuja vaikutuksia. Riittää kun seisoo kahva kädessä ja näyttää päättäväiseltä. Pitävätkö he kansalaisia paitsi vastuuttomina juoppoina myös tyhminä?