Kataisen hallituksen soisi onnistuvan edes metropolikaavan toteuttamisessa
Nyt kun Suomi-Areenalla on taas kerran pantu maan asiat puhumalla kuntoon, voisi olla aika siirtyä käytännön toimiin.
Suurempiin sote- ja kuntauudistuskoitoksiin lomien jälkeen valmistautuessaan pääministeri Jyrki Kataisen (kok) hallitus voisi vaikka pienenä verryttelyharjoituksena panna vauhtia pahasti jämähtäneeseen metropolihankkeeseen.
Oiva tilaisuus poliittisen johtajuuden näyttämiseen tarjoutuu elokuun puolivälissä, jolloin hallituksen pitäisi taas linjata, minkälaiset kuntakokonaisuudet pääkaupunkiseudulla nimetään liitosselvityskohteiksi.
Mielenkiintoista nähdä, pystytäänkö asiasta nyt päättämään.
Edellisen kerranhan asiaa käsiteltiin kesäkuun alkupuolella, mutta silloin ei tavoitteeksi asetettua linjauspäätöstä saatu millään aikaan.
Hallituksen pasmat tuntuvat menneen pahasti sekaisin, kun kahdeksan Keski-Uudenmaan kuntaa ilmoitti hätäpäissään yhdistyvänsä mieluummin keskenään kuin esimerkiksi Helsingin tai Vantaan kanssa, jollaisia vaihtoehtoja niille metropoliselvityksessä väläyteltiin.
Metropolialueen selvitystyöryhmän loppuraporttiin annetut lausunnot eivät nekään luvanneet kovin hyvää metropolialueen muotoutumisen kannalta.
Lausunnoista toukokuun lopulla julkaistun tiivistelmän mukaan alueen kunnille ei oikein kelvannut mikään ehdotetuista ratkaisuista. Ei sen paremmin kaavaillut kuntarakennemallit kuin metropolialueen vahva hallintokaan.
Valitettavan todennäköiseltä näyttää, että metropolialueen kehittäminen kangistuu jälleen kerran nurkkakuntaiseen politikointiin metropolihallinnon toteuttamistavasta. Se on sääli, sillä pääkaupunkiseutu tarvitsisi kehittyäkseen ainakin metropolikaavan, jotta maankäytön ja liikenteen yhteissuunnittelussa päästäisiin harjoittamaan edes vähän järkevämpää kaavoituspolitiikkaa. Yleisen edun kannalta kuntien nykyinen osaoptimointiin perustuva kaavoitus on melkoista tuhlausta.
Metropolialueen yhtenäistämiselle on olemassa ainakin hyvät taloudelliset perustelut, sillä lukuisten tutkimusten mukaan tiivis kaupunkirakenne mahdollistaa korkeamman tuottavuuden. Esimerkiksi väestötiheyden kaksinkertaistuminen lisää Handbook of Urban and Regional Economics -kirjassa julkaistun tutkimuksen mukaan tuottavuutta viisi prosenttia. Kaupungin koon kaksinkertaistuminen puolestaan lisää alueen tuottavuutta 3-8 prosenttia.
Helsingin seutu on Suomelle tärkeä, sillä se tuottaa yksin 36 prosenttia koko maan tuotannosta.
Kun EU:n alueella vertailtiin 34 kaupunkiseutua, havaittiin, että niiden keskimääräinen tuottavuus oli noin 1,6-kertainen koko maan tuottavuuteen verrattuna. Helsingin, Tukholman ja Kööpenhaminan tuottavuus oli noin 1,4-kertainen koko maan tuottavuuteen verrattuna. Helsingin seudulla olisi siis vielä kirittävää, jotta se yltäisi eurooppalaiseen keskitasoon. Ilman järkevää metropolipolitiikkaa tuo tavoite ei toteudu.
Toivottavasti hallitus tekeekin metropolilinjauksiaan enemmän talouden näkökulmasta ja jättää metropolihallinnon toteuttamistapaan liittyvän pikkupolitikoinnin omaan arvoonsa.