Joukon voimin rahoitetaan tanssiteosta, dokumenttielokuvaa - ja votkatehtailijaa

Kuvitus Janne Tervamäki.

Joukkorahoitus on nyt muotia. Tai oikeastaan alan kultamaassa Yhdysvalloissa se oli muotia jo vuonna 2010, Ruotsissa taas joukkorahoituksesta kohistiin viime vuonna. Lienee siis turvallista odottaa, että ilmiö ehtii lähiaikoina kunnolla Suomeenkin.

Joukkorahoitus on viehättävä sekoitus kaupankäyntiä, hyväntekeväisyyttä ja kansankapitalismia ryyditettynä uudella tekniikalla. Ajatuksena on rahoittaa esimerkiksi taidetta keräämällä isolta joukolta ihmisiä pieniä rahasummia, joista kasataan isompi potti. Tällä potilla voidaan sitten maksaa vaikkapa elokuvan tekeminen, tanssitaideteos, levytysprojekti tai tietokonepeli.

Välikädeksi asettuu netissä toimiva joukkorahoituspalvelu. Rahaa tarvitsevat ilmoittavat siellä hankkeistaan, rahoittamisesta kiinnostuneet taas etsivät kohdetta euroilleen. Raha kulkee palvelun kautta ja projektille määritellään etukäteen rahoitustavoite, johon on päästävä, että ajatusta ryhdytään toteuttamaan. Jos tavoitteeseen ei päästä, hanke raukeaa ja palvelu palauttaa rahat maksajille.

Jos tavoitteeseen päästään, palvelu siirtää rahat esimerkiksi dokumentaristille ja elokuvan tekeminen alkaa. Mitään takeita onnistumisesta ei ole, mutta jos elokuva valmistuu, rahoittajat saavat vastineen sijoitukselleen. Kympin sijoittaneille saattaa irrota esimerkiksi lippu elokuvan erikoisnäytökseen, tonnilla hanketta rahoittaneille vaikkapa tapaaminen ohjaajan kanssa.

Suomessakin joukkorahoitusta on jo kokeiltu. Suurin onnistuminen oli avaruusnatsielokuva Iron Sky, jonka tekemiseen kerättiin rahoitusta faneilta. Ne rahat kerättiin suoraan ilman joukkorahoituspalvelun apua.

Viime aikoina eniten julkisuutta ovat kiusallista kyllä keränneet epäonnistuneet rahoitushankkeet.

Fröken Senja -nimisen ruotsin oppikirjan julkaisemiseen oli viime syksynä jo kerätty tarvittavat 10 000 euroa amerikkalaisen Kickstarter-joukkorahoituspalvelun kautta. Poliisihallitus kuitenkin arvioi, että hanke rikkoi rahankeräyslakia, joka kieltää yksityisten järjestämät keräykset. Rahat palautettiin lahjoittajille.

Kyse oli pikemminkin ongelmista hankkeen yksityiskohdissa kuin siitä, että kaikki joukkorahoitusprojektit olisivat automaattisesti laittomia Suomessa.

Kotimainen Mesenaatti-joukkorahoituspalvelu onkin viime kuukausina kerännyt menestyksekkäästi rahoitusta esimerkiksi kahteen levytyshankkeeseen ja aikakauslehden julkaisemiseen. Ruotsalainen joukkorahoituspalvelu FundedByMe taas aikoo vielä tänä talvena laajentaa toimintansa myös Suomeen.

Alkuperäinen ajatus oli käyttää joukkorahoitusta erityisesti kulttuurihankkeisiin, tanssiteokseen tai dokumenttielokuvaan kun on vaikea saada lainaa pankista tai riskirahaa pääomasijoittajilta. Näyttää kuitenkin siltä, että finanssikriisin jälkeen joukkorahoituksesta on tullut vaihtoehtoinen tapa etsiä rahoitusta myös teollisemmille hankkeille.

Esimerkiksi Kickstarterin eniten rahaa kerännyt hanke on Pebble-rannekello, jonka kehittäjät olivat huonolla menestyksellä hakeneet ajatukselleen tukea pääomasijoittajilta. Kickstarterin kautta kellontekijät haravoivat kasaan yli kymmenen miljoonan dollarin rahoituksen. Ensimmäiset Pebblet toimitettiin asiakkaille tammikuussa.

Ruotsissa taas aloitteleva viinayrittäjä keräsi FundedByMen kautta miljoona kruunua uuden votkamerkin perustamiseen. Votkahanke muistutti enemmän perinteistä pääomasijoitusta uusin maustein, sillä rahoittajat saivat kruunujensa vastineeksi omistusosuuden uudessa yrityksessä.