Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Jokainen talouskriisi opettaa – nyt pitää pohtia valtion roolia

Paul Lillrank
Blogit Nurkanvaltaaja 10.10.2011 06:31

symbolikuva taloudestaLevottomina aikoina taloushistoria rauhoittaa mieltä. Muistin piirissä ei ole mitään niin kamalaa, ettei vielä hirveämpää löytyisi kauempaa. Kriiseistä huolimatta vauraus ja sivistys ovat edenneet. Talouskaaosta seuratessa helposti unohtuu, miten paljon on saavutettu ja opittu ymmärtämään.

Sylvia Nasar on äskettäin julkaissut teoksen Grand Pursuit. Nasar on tunnettu kirjasta ja elokuvasta Kaunis mieli. Taloushistoriallinen merkkiteos on kauniisti kirjoitettu kertomus teorioista ja teoreetikoista, ihmisen suuresta pyrkimyksestä yrittää ymmärtää ja hallita olosuhteitaan.

Tiede on korvannut oikukkaan kohtalon luonnonlaeilla. Ihmisen luoma maailma on vaikeampi ymmärtää ja ohjata. Mekanismit muuttuvat ihmisten sopeutuessa uusiin tilanteisiin. Vanhoihin kysymyksiin tulee uusia vastauksia, uudet olosuhteet nostavat uusia kysymyksiä.

Jokaisessa kriisissä syntyy kaksi ajattelun uomaa: populistinen mutkat-suoriksi-rahat-rikkailta vaikka suuren johtajan avulla, tai yritys ymmärtää ja ottaa ongelmat käsitteellisesti haltuun.

Liberalismi ja teollistuminen purkivat köyhyyden kohtalonomaisuuden. Taloudellisen toimeliaisuuden kasvu herätti kysymyksen, miten markkinat toimivat, mikä on viennin ja tuonnin dynamiikka ja suhteellinen kilpailuetu. Työväestön kurjuus kasvavan varallisuuden keskellä aiheutti ihmetyksen, onko työvoiman kysyntä aina vakio ja jakopolitiikka nollasummapeli.

Uudet teoriat tuottavuudesta ja innovaatioista selittivät, miten kasvu voi jatkua rajattomasti ja sen hedelmistä riittää jaettavaa kaikille. Talouden syklisyys, alituiset kuplat ja kriisit johtivat ajatukseen, että valtio voi raha- ja budjettipolitiikalla vaimentaa pahimmat tällit.

Takaisin yövartijavaltioon

Nyt ihmetellään, miten käy Kreikan ja euron? Kun kriisinhallinnan kurvailujen nostama pöly on laskeutunut, alkaa suuren pyrkimyksen uusi vaihe. Miten tähän jouduttiin ja mitkä mekanismit siihen ajoivat?

Valtio vihonviimeisenä turvallisuuden lähteenä on kokenut kolahduksen. Suhdannepolitiikka ja velkaelvytys ovat muuttuneet lääkkeestä myrkyksi. Valtio on liian suuri epäonnistuakseen mutta myös liian hankala johdettavaksi. Sekaantuessaan ylettömän moniin asioihin valtio on ottanut kantaakseen enemmän vastuita kuin mitä se kykenee kantamaan.

Pitää aloittaa vanhasta yövartijavaltiosta ja kysyä, mitä kerrostumia sen päälle on kasaantunut ja mitä kaikkea valtion oikeasti tulee tehdä.

Monimutkaisessa yhteiskunnassa on pakko olla enemmän säätämistä, markkinoita vahdittavaksi, liikennettä ohjattavaksi, riskejä hallittavaksi. Toisaalta verokertymän jakamisesta on tullut intohimojen ja vallankäytön pelikenttä, jolla tulosvastuu ei ohjaa eläimellisiä viettejä.

Populistisille yksinkertaistuksille löytyy aina ottajia. Mutta mihin muihin laareihin kriisin poliittinen nettohyöty sataa? Tuskin niille, joiden patenttilääke joka asiaan on ollut ”lisää resursseja”.

Kaikki tietävät, että lisäresurssit on jo saatu ja pantu menemään ilman paljoakaan toivoa tuotosta ja takaisinmaksusta. Kannatus ajautuu kohti niitä, joilla on esittää uskottava ajatus siitä, miten vähemmällä saa enemmän.

Kuvitus Janne Tervamäki

Paul Lillrank

Keskustelu

Kreikkaa on tuettu miljardikaupalla puolitoista vuotta tilanteen heiketessä aina vain pahemmaksi. Populistinen yksinkertaistus on sanoa touhun olleen hullun hommaa alusta lähtien. Asia on kuulemma liian monimutkainen selitettäväksi kansantajuisesti. Maksajiksi sentään vielä kelvataan.

Ei ole enään mitää valtiota, on vain liittovaltio Eu. Kokoomus, Sdp ja Keskusta tekivät Suomen historian suurimman silmänkääntötempun ja maanpetoksen viemällä Suomen tuhoon.

Valtiota voidaan pitää kansalaistensa summana. Taloudellisesti ajateltuna, ja jotta esimerkiksi kansalaisten toivomat palvelut voidaan turvata, on tarpeeksi monen kansalaisen tuotettava ei pelkästään kulutettava yhteisiä resursseja. Olisi tärkeää myös käydä taloushistoriaa ja erilaisia talousjärjestelmiä läpi siitä näkökulmasta, että mitkä vaihtoehdot ovat osoittautuneet ihmisten ja heidän yhteisöidensä kannalta parhaiksi käytännöiksi.

Suomessa oli elokuussa 2011 TEM:n työllisyyskatsauksen mukaan 235 000 työtöntä työnhakijaa. Sekä työttömille ihmisille itselleen, että yhteiskunnalle olisi huomattavasti mielekkäämpää, että he tekisivät oman osaamisensa mukaista työtä kuin olla täysin toimettomana ja syrjäytymisvaarassa. Ehdottaisinkin, että työttömyyskorvauksen tilalle vaihdettaisiin vähätyöllisyyskorvaus ja työttömät työllistettäisiin siten oman alan työtehtäviin.

Konkreettisesti esimerkiksi timpuri saisi 1000 euroa/kk siitä, että viikon kuukaudessa kunnostaa vanhainkoteja, sairaaloita tai kouluja sen sijaan, että on neljä viikkoa toimettomana sairaaloiden rapistuessa, tai filosofian maisteri rekrytoitaisiin tekemään tutkimusta korvausta vastaavan tuntimäärän, lääkäri hoitamaan muutaman vastaanoton kuukaudessa, nuoret vielä kouluttamattomat ulkoiluttamaan vanhuksia työvoimakoulutuksen lisäksi jne.

Vähätyöllisyys olisi yhteiskunnalle kannattavaa ja sen toimintoja vahvistavaa työntekoa, joka samalla yksilötasolla hieman korottaisi elintasoa ja ehkäisisi syrjäytymistä – ei liene mielekästä olla toimettomana. Talouskysymyksen lisäksi työttömyys eristää sosiaalisesti mm.työelämästä, uusimmasta oman alan kehityksestä ja totuttuihin harrastuksiinkaan ei välttämättä ole samanlailla varaa. Olisikin tärkeä voimavara, että esimerkiksi lasten ja vanhusten osallistamisen lisäksi juuri työttömät saataisiin mukaan yhteiskunnan aktiiviseen ja yhteisöä rakentavaan joukkoon.

Ilman korotuksia peruspäivärahan suuruus ja työmarkkinatuen suuruus on keskimäärin 553 e/kk. Suurin osa suomalaisista työttömistä saa peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea. Jos ko. summa melkein kaksinkertaistuisi esimerkiksi 1000 euroon sillä, että tekisi viikoittain vähän oman alan yleishyöfyllisiä töitä eikö ratkaisu olisi sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta mielekäs? Historiallisesti ajateltuna pelkkä rahakorvaus työttömille on varsin uusi ilmiö, mutta onko se kenenkään kannalta tai kokonaisuustta ajatellen toimivin?

Nämä kirjoitukset itse asiassa ovat erittäin hyviä, koska ne osoittavat monen asiantuntijan asenteet ja ammattitaidon.

Eli kaipaako Lillrank libertaristista utopiaa: pelkästään positiivisia vapauksia ylistävää valtiota, jossa perusturva ja lähtökohdista vapaa mahdollisuus kehittyä ja kouluttautua ja menestyä on lakkautettu?

Vastaavanlainen amerikkalainen neokapitalistinen maailmankuva synnyttää vain korporaatioiden oligarkian, dystooppisen pelokkaiden kansalaisten maailman jossa kaikki on yksityistetty. Maailman, jossa kaikki etenemisesi mahdollisuudet riippuvat siitä, satutko syntymään rikkaimman luokan vanhemmille.

Tämä ajatusmaailmahan on syypää nyyiseen kriisitalouteen: Reaganin ja Thatcherin aloittamat pankkisektorin vapauttamiset ovat johtaneet tilanteeseen, jossa 88 – 90% maailman taloudesta on täysin spekulatiivisia keinotteluinstrumenttejä. Tähän politiikkaan oikeutuksen käytettyä markkinoiden näkymätöntä kättä ei ole olemassa, kuten tilanteen kehittyminen osoittaa. Kyseessä on puhdas uskon asia. Ilman sääntelyä sosiopaattisimmat hahmot finanssialalla tuottavat tälläkin hetkellä todistamaamme taloustuhoa, joka kaatuu meidän veronmaksajien maksettavaksi.

Ayn Randin oppipoikien hekumoima maailma, jossa köyhät ja tavalliset työssäkäyvät pystyvät toteuttamaan vain oikeuttaan kuolla yksityistetyn terveydenhuollon kiskurihintoihin on Pohjois-Koreaan verrattavissa oleva maanpäällinen helvetti.

korjauksena siis: …negatiivisia vapauksia ylistävää valtiota…

”Uudet teoriat tuottavuudesta ja innovaatioista selittivät, miten kasvu voi jatkua rajattomasti ja sen hedelmistä riittää jaettavaa kaikille.”

Uudet teoriat kuulostavat varsin idealistisilta. Niistä tulee mieleen omia rahastojaan markkinoivat pankkiirit. Noiden uusien teorioiden suurin ongelma on, että ne eivät toimi. Taloustieteen teoriat eivät ole verrattavissa eksaktimpiin tieteisiin, joiden teorioita, teoreemia, lauseita, ym. pystytään laskemalla, mallintamalla, loogisella päättelyllä, tms. todistamaan oikeiksi tietyissä ympäristöissä tai tiettyjen rajaehtojen sisällä.

Toki taloustiedekin leikkii toisinaan eksaktia tiedettä ottamalla matematiikan työkalukseen ja -juhdakseen. Mielestäni kuitenkin psykologia on lähempänä taloustiedettä kuin matematiikka. Taloustiede käsittelee ihmisten luomien järjestelmien ja ihmisten itsensä (ja nykyisin myös kaupankäyntialgoritmien) välistä vuorovaikutusta. Kuten artikkelissa todettiinkin ihmisten käytöstä on (ainakin nykyisillä työkaluilla ja mallinnusvälineillä) varsin vaikea ennustaa (oikein). Ei ole mielekästä tehdä liiallisia oletuksia yksittäisten ihmisten tai edes suurempien ryhmien käytöksestä, koska ihmiset tai edes ihmisten luomat järjestelmät eivät toimi aina samalla, ennustettavalla tavalla. Ehkä parannusta ennustettavuuteen saadaan aikaan, kun ihmisyksilöt korvataan roboteilla ja yhteiskunnat tietokoneissa olevilla ennustettavilla algoritmeilla.

Toinen ongelma tuossa alkuperäisessä väitteessä oli maininta ’kasvun rajattomasta jatkumisesta’. Vastaavanlaista viisasten kiveä etsivät alkemistitkin satoja vuosia, mutta eihän siitä mitään tullut, koska he eivät pystyneet muuttamaan luonnonlakeja mieleisikseen. No, ehkä vielä joskus ihmiskunta keksii keinon kasata alkeishiukkasista rajattomasti toivomiaan materiaaleja. Se ei kuitenkaan tapahdu meidän elinaikanamme, eikä kasvu ole kuitenkaan rajatonta, sillä (resurssi)rajat on maailmankaikkeudellakin. Lisäksi saattaa olla todennäköisempää, että ihmiskunta itsessään kutistuu varsin rajalliseksi porukaksi, jos se innostuu kikkailemaan liikaa hienoilla teknologisilla vempaimillaan ja omien jalkojensa alla olevan maaemon aarteilla.

Tulkitsen tuon alkuperäisen väitteen uusista teorioista ja rajattomasta kasvusta vitsinä. Aina muutaman vuoden välein puhutaan uudesta uljaasta taloudesta, joka ei enää noudata vanhoja malleja, vaan mahdollistaa rahatulvan lisäksi ties mitä. Lopulta kuitenkin uusikin teoria romahtaa uuteen talouskriisiin. Historia on osoittanut, että kun yhteistyökykyä tai resursseja ei riitä kaikille, niin silloin kiistat ratkaistaan sotimalla ja valtaamalla markkina-alueita aseellisesti. Tämä lienee aivan pätevää talousteoriaa tulevaisuudessakin.

-Olen koko ikäni ollut talouden kasvun, siis volyymien, skeptikko koskien yrityksiä, mutta myös yhteiskuntia. – Olen enemmän ollut kiinnostunut laadusta, suorituskyvystä, kunnosta yritysten ja ihmisten hyvinvoinnista. – Jatkuva kasvu ja siihen pyrkiminen johtaa jopa demokratioiden tuhoutumiseen. Kun yritykset, korporaatiot, kunnat, valtiot kasvavat koko ajan, sen seurauksena yksityisen ihmisen ääni heikkenee koko ajan ja lopulta sitä pientä ihmistä ei enää kuule kukaan. Hänen ainoa ”äänensä” on silloin mennä kaduille mellakoimaan, polttelemaan autoja ja kauppoja yhdessä muiden heikkoäänisten kanssa. – Jossakin vaiheessa se ääni taas alkaa kuulua.
-Mielestäni jokaisella yrityksellä on optimikoko, jollaisena se toimii parhaiten, kilpailukykyisimmin ja jonka henkilökunta työskentelee tyytyväisenä ja tehokkaasti eikä se edes väsy. Yhteistoiminta yriysten välillä muotoutuu itsestään ja valtioiden välillä esim. EU:n kaltaisilla sopimuksilla. – Työstä tuleva tyydytys johtaa myös muuhun ihmisen henkiseen hyvinvointiin. . Ja tämä yritysten koko on mieluummin pienempi kuin isompi! Sen pitää olla hallittavissa oleva, läpinäkyvä ja ymmärrettävä.
-Voidaan nyt nähdä esimerkiksi miten on demokratialle käynyt, kun ns. taloustieteilijät yhdessä pankkiirien kanssa reilut 30v sitten alkoivat ajaa esim. pankkeja, eläke- ja muita vakuutusyhtiöitä fuusioon ja jatkuvasti kiihtyvään kasvuun. Lisäksi he kehittelivät kaikenlaisia uusia ja mahdollisimman läpinäkymättömiä ”rahoitusinstrumentteja”, joita he tuskin itsekkään ymmärtävät eivätkä heidän asiakkaansa ainakaan. Siis he suunnittelivat lottokuponkeihin verrattavia ”arvopapereita”, joita sitten myivät toinen toisilleen. Ja jos ei kauppa meinannut käydä, piti sitten perustaa tytäryhtiö, joka rupesi luokittelemaan ja myymään luokituksia mille paperille ja firmalle tahansa ja sellaisia luokituksia kuin he itse tai asiakkaansa tarvitsevat. – Näitä ”lottokuponkeja” on nyt sitten kaikki maailman pankit ja vakuutusyhtiöt täynnä. Kaiken lisäksi ne ”lottokupongit” on kirjattu niiden taseisiin! – Niiden kuponkien arvo on kai yli 98% maailman ”rahavaroista”, se on eräänlaista virtuaalirahaa. Oikeaa rahaa on vain alle 2%!
Tämä virtuaalitalous kasvaa ja kasvaa koko ajan ihan kuin ne pankit ja muut institutionaaliset pelaajatkin. Tyhmempikin on jo vuosia huomannut, kuinka poliitikot, globaalisti, luovuttivat kaiken valtansa näille pelaajille.- Poliitikot vain kauhistelevat ( ja pelaajat varmaan naureskelevat) kuinka maailmassa on ”rahamarkkinakriisi” toisensa perään ja poliitikkojen ainoa tehtävänsä on vain kauhoa lisää veronmaksajien rahoja näille pelaajille aina, kun he vaan ilmoittivat että pelikassa alkaa olla vähissä. – Demokratiaa ei talousasioissa ole enää ollut pitkään aikaan ainakaan länsimaissa. – Ja saattaa käydä että ei pian muussakaan; savuja jo nousee Kreikasta, Lontoosta ja ääriliikkeet ovat kasvussa kaikkialla.
-Aalto-yliopiston taloustutkijat, voisivat selvittää olisiko nytkin vallalla olevaa talouskaaosta lainkaan voinut syntyä jos nämä ”rahamarkkinapelurit/casinot” olisivat saman suuruisia kuin ne olivat 30v sitten eli n. 50-100 kertaa pienempiä.
-Poliitikkojen on ehdottoman pakko ottaa valta takaisin itselleen talousasioissa. Rahamarkkinat pitää purkaa ja sitten suunnitella ja rakentaa kokonaan uudelleen ja laatia yleismaailmalliset ”istruction manuaalit”! Lisäksi kaikki ns. ”rahoitusinstrumentit” pitää romuttaa ja hyväksyä käyttöön vain sellaiset ,läpinäkyvät instrumentit, jotka jokainen ylioppilaskirjoituksen suorittanut ja poliitikkokin ymmärtää. – Kyllä ostajan ja myyjän sekä takaajien pitää tietää mitä ollaan ostamassa ja myymässä! Kaiken muunlaisen ”instrumentin” pitää olla laitonta, tarpeetontahan se on aina ollut.

Huvittavaa lukea näitä kommentteja. Keskustelu menee aina samaa rataa kun joku uskaltaa kyseenalaistaa valtion roolin: aina syytetään äärimmäisestä libertaarisuudesta ikään kuin valtion roolin rajoittaminen olisi sama kuin valtion hävittäminen. Mitä Lillrank ajaa takaa ja mitä itsekin kannatan on yksinkertaisesti sen kysyminen mitä kaikkea valtion tulee tehdä. Ei sen kummempaa. Jos yksilöt voivat tehdä jotain itse, ei sitä valtion pidä tehdä. Valtion kautta ei kannata kierrättää liikaa rahaa, koska osa siitä katoaa matkalla virkamiesten taskuihin. Suunnattoman kokoinen julkinen sektori ei ole sama asia kuin moraalinen yhteiskunta. Miksi niin olisi? Esim. ”ekologinen” tuki turve-energialle oli vain tulonsiirto maanomistajille, samoin risuenergian tukeminen. Miksi ei mieluummin tuettaisi vaikka mielenterveyspotilaita? Miksi Steve Jobs oli niin suuri innovaattori? Koska hän toimi IT-alalle, eli uudella teollisuudenalalla, jota ei oltu ehditty vielä säädellä. Jos kyseessä olisi ollut vanha teollisuudenala, byrokraatit ja poliitikot olisivat ehtineet tuhota senkin.

En tiennytkään, että kriisi on filosofinen ongelma. Kuvittelin aina, että kun maalta viedään oma rahapolitiikka, maalta lähtee samalla tärkeä makrotalouden sääntelyväline, jota pelkästään finanssipolitiikka ei voi korjata. Kuvitelkaa esimerkiksi Irlannin verojen korotuksia, joilla vuosien 2001-2008 aikavälin 65 %:n bkt:n kasvu olisi taltutettu: ei tästä maailmasta. Mutta hei, pakko sitä on väärässä olla, kun professoris tason ihminen on eri mieltä.

Banksterit ajavat liittovaltiota ja euromaiden velkojen yhteisvastuuta Soroksen johdolla kuin käärmettä pyssyyn. Meiltä maansa näyttävät myyneen tässä asiassa mm. Ahtisaari ja Iloniemi.
Saksan rahat eivät riitä pelastamaan kaikkia, mutta ne tulevat syödyksi Merkelin lepsun linjan vuoksi. Joten tältä osin suummitelma toteutuu.
Suomen euroalueen vastuut EKP:n osuutemme mukaan lukien ovat nyt jo noin 30 miljardia euroa Taloussanomien mukaan. Katainen, Urpilainen ja Liikanen ovat päävastuussa tästä.

Yövartijavaltiota kohti on viimeiset 20 vuotta menty kansan mieltä kysymättä. Meille käy huonosti ellei suuntaa saada käännetyksi takaisin kohti hyvinvointivaltiota, jossa julkinen valta hoitaa hommansa jättämättä niitä markkinavoimien armoille. Markkinatalous on rajoitettava vain sellaiseen tuotantoon, jossa tuotteiden loppukäyttäjillä on todellista valinnanvapautta.

T@@vin näkemys on erityisen populistinen.

Kun se käännetään selväkielelle se sopisi hyvin vaikkapa Nalle Wahlrosin suuhun: ”miksi rikkaiden pitää auttaa vähäosaisia jotka ovat hoitaneet raha-asioitaan holtittomasti?” Onko siis rikkaiden maksettava enemmän veroja kun köyhät eivät huolehdi asioistaan?

Samalla ontolla kliseellä Timo Soini on rakentanut poliittisen karriäärinsä. Persukset teeskentelevät olevansa köyhien puolella mutta ns. rikas Suomi ei saa auttaa köyhää Kreikkaa kun se ei ole osannut huolehtia asioistaan.

Se on ”umpifarisealainen” maailmankuva jota näköjään kannattaa viidennes porukasta (T@@vi mukaan lukien?)

Maallikot ovat todennäköisesti asiassa vähemmän pihalla kuin tietävä eliitti, joka on valmis pelastamaan sijoittajat ”pelastakaaan Kreikka” -tuotemerkillä. Sama taktiikkaa käytettiin Meksikon ja Aasian talouskriisissä 90-luvulla. Sijoittajien pelastaminen luonnollisesti rahoitetaan muuttamalla verotuksen painopistettä kulutusverotuksen suuntaan eli verottamalla pienituloisia aikaisempaa ankarammin. Mutta populismia se vain, kun asiaa ihmetellään, niin se pankin johtaja paikallisessa rappareissa ja rotareissa sano. Pakko sen on tietää, sillä on hirveen vakuuttava käytös.

Kirjoitin jo edellä ja ihan liikaakin. – Mutta aivan selvää on, että maailma ajautuu kaaokseen ja yhä suurempiin sotiin lähivuosina ellei kaikkia pankkeja pilkota pienemmiksi ja ellei poliitikot ota takaisin itselleen valtaa myös rahapolitiikassa (=rahamarkkinoissa)! Ehdotuksia korjausliikkeiksi:
– Pankit pilkotaan pienemiksi esim. niin, että jos esim. pankki Ö on lainoittanut valtiota F ja kaupunkia H,
myydään koko ”julkisaen rahoituksen osasto” pankista ko valtion keskuspankille. Jos pankki jää vieläkin liian isoksi, jatketaan palastelua. – Max. pankin tase voisi olla esim. 1% sijaintivaltionsa ( osavaltionsa) budjetista. – Ja sitten
– Kaikilta pankeilta kielletään valtioiden ja kuntien lainoittaminen!
– Kaikki läpinäkymättömät ”rahoitus yms. instrumentit” kielletään. Niistähän 99% on täysin tarpeettomia ja lienee suunniteltukin vain hämäämään mahdollisia asiakkaita. ( Ennen semmoista toimintaa kutsuttiin petokseksi). Instrumenttien on oltava läpinäkyviä ja sellaisia, että 80% kaikista kansoistakin ne ymmärtää mukaan lukien poliitikot. – Mitä muuta tarvitaan kuin seteliraha, laina, vekseli, remburssi, pankkitakuu, osake?
-Kaikki johdannaiset ja osake- yms. rahastot on purettava ja kiellettävä. Kuten kaikki tietävät niin esim. osakerahastoissa on paljon ihan kuranttia tavaraa, mutta paljon niihin on piilotettu myös täysin epäkuranttiakin tavaraa.
– Eläke- ja muiltakin vakuutusyhtiöiltä kielletään valtioiden ja kuntien lainoittaminen.
– ” ” ” ” pörssipelaaminen! Ne voisivat sijoittaa pääomaansa
esim. keskuspankkeihin, EKP:hen., IMF:ään jne esim. korolla inflaatio+ 1%.
-Kunkin maan keskuspankit rahoittakoot oman maansa kuntia. Laina-aika max 3v, jona aikana
on kunnan saatava taloutensa kuntoon ja ellei saa, hoitaa valtiovalta kuntaliitoksen!
-Maiden keskuspankit + EKP + IMF hoitaa valtakuntien lainoituksen max. 3 vuodeksi, jona aikana
on valtion saatava budjettinsa tasapainoon.
– Kaikki luokituslaitokset kiellettävä. Niillä ei ole minkään valtakunnan eikä IMF:n tai EKP:n valtuutuksia ja ne luokitukset ovat niiden ainoita kauppatavaoita. Kaiken lisäksi ne ovat yksityisiä laitoksia ja useimmiten pankkien omistamia!

– En ole koskaan ollut missään mielenosoituksessa mukana, mutta nyt harkitsen kovasti osanottoa noihin suurpankkeja vastustaviin mielenosoituksiin. – Eihän mitenkään voi olla niin, että häntä heiluttaa koiraa? – Ja kuitenkin jo vuosia on ollut niin, että jos joltakulta pankilta on pelikassa loppumassa se heti mankuaa politiikoilta, siis veronmaksajalta, lisää rahaa. Ja muutahan se poliitikkoressukka ei voikaan tehdä, ”koska muuten se tauti leviää”! – Ellei nykyista systeemiä pureta, niin kyllähän se purkautuu joka tapauksessa sotien ja levottomuuksien kautta.

Valtion rooli on selkeä, yhteiskunta huolehtii allamainituista asioista lainsäädännöllä:
-terveydenhuollosta
-koulutuksesta
-puolustuksesta
-turvallisuudesta
-eläkkeistä
-sosiaalisten epäkohtien säätelystä mm.tukitoimilla
Mikä on suuruusluokka sen päättävät kansalaiset äänestämällä.
Kaikki maksetaan veroilla. Pankkitoiminta on liiketoimintaa sen tukeminen ei kuulu valtiolle.
Se mitä käytetään kulttuuriin ja ylellisyyteen on extraa.

Yes Alpo, valtion rooli on äkkipäätään katsottuna selkeä. – Esim. nyt meilläkin on eläkeasioita säädelty laeilla, mutta valtio on kuitenkin delegoinut työt ns. eläkevakuutusyhtiöille. Nehän ovat kuin valtioita valtioissa ja niiden omaisuusmassatkin alkavat olla jo suurempia, ainakin muutaman vuoden kuluttua ovat, kuin sijaintivaltioidensa. – Ne perivät ns. vakuutusmaksunsa veroluontoisesti. Ellet maksa verovouti (=ulosottomies) tulee hakemaan. Ja ne laitokset nyt sitten huseeraavat markkinoilla sotkien pörssien toiminnan täysin, ne sijoittelevat meiltä kysymättä meidän rahojamme kaiken maailman kreikkoihin, irlanteihin, pääkaupunkiseudun tyhjiin toimistotiloihin, valtaviin vieri vieressä oleviin ostoskeskuksiin jne. Mutta kuitenkin pääasiassa tuottamattomiin tai huonosti tuottaviin kohteisiin. – Mielestäni niiden pitäisi jättää yksityinen sektori kokonaan rauhaan. Niiden asiantuntemus ei riitä olemaan osakkaana (=siis hallituksissa) yksityisissä yrityksissä. – Valtioiden rahoittaminen pitäisi niiltä ilman muuta kieltää. – Selkeämpää ja markkinoiden kannalta toimivampaa olisi, jos eläkevakuutusrahat sijoitettaisiin Suomen pankkiin esim. korolla inflaatio + 1%. – Suomen pankki voisi sitten lainata sitä edelleen pankeille.
-Pankkitoiminta on liiketoimintaa silloin, kun se toimii ainoastaan yksityisella sektorilla. Ja poliitikkojen pitäisi laatia ne pelisäännöt, eikä päinvastoin kuten pitkään on ollut asian laita! – Silloin, kun pankit lähtevät rahoittamaan valtioita ja kuntia ja kaikenlisäksi ilman vakuuksia, silloin ne sekaantuvat yhteiskunnan asioihin ja sellainen toiminta pitää niiltä kieltää.- Kuten ollaan huomattu niin pankeillahan ei ole verotusoikeutta eikä ne silloin voi mennä valtioita ”kiristämään” kuten nyt tapahtuu. Heti, kun pelikassa alkaa niiltä loppua vaaditaan veronmaksajaa apuun, eli nekin kuvittelee, että niillä on verotusoikeus ja miksei kuvittelisi, kun kerran valtiot ja kunnatkin kuvittelevat, että ne saavat ottaa lainaa pankeilta siitäkin huolimatta, että niillä itselläänhän vain se verotusoikeus on!!
– Suomen Pankki on ainoa joka saisi rahoittaa Suomen valtiota ja Suomen kuntia. – Ja EKP + IMF saisivat olla ainoita, jotka saisivat rahoittaa Suomen pankkia. – Jotenkin ym. tavoilla järjestettynä, voitaisiin EHKÄ (?) palauttaa rahamarkkinoiden toiminta.
– Mutta sehän on selvää, että jo vuosia sitten loppui demokratia maailman talousasioissa. – Ehkä kykenemättömyyttään poliitikot luovuttivat valtansa talousasioissa pankeille ja muille istituutioille.
Nyt sitten alkaa savuja nousta, eri puolilta maailmaa: New York, Kreikka, Rooma jne. – Se on merkki siitä, että kun kerran poliitikot eivät halua ottaa asiota takaisin hallintaansa, niin kansat sen kyllä tekevät. – Mutta aikamoinen sekasorto siitä silloin tulee ja verta vuotaa!

Näitä luetaan juuri nyt