Ihminen on hierarkkinen eläin, joka voi kilpailla muutenkin kuin rahalla ja tavaralla

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun talous hyytyy omia aikojaan, degrowth, kasvun järjestelmällinen alasajo ei ole muotia. Ajatus energia- ja materiaalivirtojen rajoittamisesta totalitaristisella komennolla kuitenkin elää, koska markkinoiden uskotaan olevan kyltymättömän kasvun ajureita.

John Maynard Keynes arveli, että kun materiaaliset tarpeet täyttyvät, tehdään vähemmän töitä. Vuosituhannen vaihteessa olisi pitänyt pärjätä 16 tunnin työviikolla. Näin oli esimoderneissa yhteiskunnissa, joissa työteko väheni kun toimeentulo oli toistaiseksi turvattu. Mutta kapitalismi on tuonut uusia houkutuksia.

Keynes kirjoitti myös, että kun biologinen selviytyminen ei ole päivittäinen huoli, ihminen joutuu kohtaamaan syvimmän sisimpänsä. Mutta mitä sieltä onkaan tullut vastaan: ahne, hierarkkinen eläin, joka mitätöi tehokkuusedut haluamalla aina lisää ja kaikesta moralisoinnista piittaamatta kuluttaa tunteakseen itsensä kanssaihmisiään paremmaksi. Mutta ehkä tämä kuvio alkaa purkautua.

1970-luvulta lähtien kasvu on irronnut energia- ja materiaalivirroista. Niiden määrä per BKT-yksikkö on pudonnut informaatio- ja palvelutalouksien laajetessa. Rikkaissa maissa öljyn kokonaiskysyntä on laskenut vuodesta 2005. The Economist arvelee, että öljyhuippu, peak oil, ei tulekaan tarjonnan vaan kysynnän ajamana. Tätä selittävät kasvava kaasun käyttö, tehokkaammat moottorit, keveämmät kulkuneuvot ja autoilun väheneminen kaupungeissa.

Tulevaisuudessa trendiä vahvistavat aurinkoenergian sekä sähkön siirron ja varastoinnin kehitys. Teollisuudessa 3D-printterit ja atomitason valmistustekniikat vähentävät kuljetuksia.

Hierarkkisen eläimen statusjahti ei mihinkään katoa, mutta sekin on irtoamassa tuloista ja sitä kautta energia- ja materiaalivirroista. Materian ja rahan ulkopuolellakin on elämää. Yhä useammille valkenee, että statusvetoinen shoppailu ei tee onnelliseksi vaan on aika toivotonta puuhaa.

Statuskisassa rikkain ja köyhin kymmenes voidaan jättää ulkopuolelle. Tasaisen tulonjaon ja progressiivisen verotuksen maissa 80 prosenttia tulonsaajista kisailee aika pienessä haarukassa, jossa statusta ei juuri voi ostaa rahalla.

Immateriaalista statusta voi hankkia henkilökohtaisella kyvykkyydellä.

Elämysmatka Tiibetiin ei maksa paljoakaan enemmän rahaa kuin massaturismikohteen löhöloma, mutta suunnattomasti enemmän vaivaa. Trimmattu kroppa H&M-halpavaatteissa kääntää enemmän päitä kuin sohvaperuna Calvin Kleineissä. Sosiaalisessa mediassa saa parempaa seuraa kuin pubissa. BBC:n statustestissä yläluokkaan pääsee kohtuullisilla tuloilla, jos huolehtii itsestään, harrastaa klassista musiikkia ja tuntee paljon ihmisiä.

Vapaa-aika on tarkoittanut vapautta jostakin. Nyt se alkaa tarkoittaa vapautta johonkin, jolla voi hankkia arvonantoa. Statuksen ja materiaalisen kulutuksen irtaantuessa toisistaan työn ja vapaa-ajan suhteellinen houkuttelevuus muuttuu.

Ehkä Keynes oli oikeassa, ajoitus vain oli muutaman vuosikymmenen pielessä. Toinen asia on, että statuksen tavoittelun irtoaminen energia-, materiaali- ja rahavirroista ehkä pelastaa ilmaston, mutta ei julkistaloutta, joka edelleen on tiukasti kiinni rahassa.

Kuvitus Janne Tervamäki.