Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Ideologinen kysymys: Hyvinvointipalvelut julkisilta vai yksityisiltä?

Paul Lillrank
Blogit Nurkanvaltaaja 1.10.2012 06:30
Kuvitus Janne Tervamäki.

Kysymys olisi käytännöllinen, jos yksityisten tehokkuusetu voitaisiin todentaa samalla yksiselitteisyydellä kuin elintarviketuotannossa. Mutta vertailututkimukset eivät anna selkeitä tuloksia, koska toiminnan päämiehen statuksella on pienempi merkitys kuin kilpailulla. Sekä yksityinen että julkinen voivat olla kilpailtuja tai monopolisoituja. Niinpä asiaa tulee tarkastella ideologisesti. Hyvinvointivaltion puitteissa on kaksi ääripäätä.

Voidaan ajatella, että valtio, kunta tai niiden muodostelma tuottaa palvelut omana toimintanaan. Tuottajat saavat rahat budjetista ja niillä on velvollisuus hoitaa jonkin alueen väestö. Ideologinen perustelu on tuottajakeskeisyys, julkinen sektori tietää parhaiten ihmisten tarpeet ja päättää miten niihin vastataan. Palvelut ja viranomaistoiminta sulautuvat toisiinsa.

Vaihtoehtoisesti itsenäiset osakeyhtiöt hoitavat tuotannon. Julkinen valta määrää kelpoisuus- ja laatukriteerit ja järjestää rahoituksen. Tuottaja saa rahansa varalla pidetystä päivystyskapasiteetista, laatuvakioiduista suoritteista ja/tai väestöperustaisista vaikutuksista. Rahoitus voi kanavoitua palvelusetelinä, vakuutuksena tai omasta taskusta, mutta se tulee kansalaisen kanssa samalla ovenavauksella. Valintojen mahdollistamiseksi kaikkien palvelutuottajien on julkaistava toimintansa määrälliset ja laadulliset tulokset.

Ideologinen perustelu on asiakaskeskeisyys, joka tarkoittaa oikeusturvaa, valinnan vapautta ja kilpailua. Palvelut, joihin ihmiset hakeutuvat vapaaehtoisesti on pidettävä erillään pakkoon perustuvasta viranomaistoiminnasta.

Pelisäännöt ja tuomarit

Palveluissa olennainen asia on kilpailu, jota tulisi käydä siitä, kuka tuottaa asiakkaille eniten arvoa tai parhaan kustannus-hyöty -suhteen. Hyvin toimiva markkina syntyy harvoin itsestään. Niinpä julkisella sektorilla ei pitäisi olla omaa tuotantoa, vaan markkinoiden järjestämis- ja valvontavastuu.

Tuottava, rehellinen kilpailu markkinoilla kuten urheilussakin vaatii pelisääntöjä ja tuomareita. Peli korruptoituu, jos toisen joukkueen kapteeni toimii samalla tuomarina ja sääntöjä voidaan kesken pelin muuttaa huutoäänestyksellä. Kansalaisten oikeusturvan kannalta sääntöjen laatijoiden (poliitikot), tuomarien (viranomaiset) ja pelaajien (tuottajat) tulee olla toisistaan riippumattomia, ihan niin kuin vallan kolmijako -teoria edellyttää.

Jos julkinen toimija samalla järjestää, rahoittaa, säätelee ja tuottaa palvelut, pelialueella on häirikkö. Joutuessaan tuottajan kanssa napit vastakkain kansalaisen tulee voida hakea oikeutta puolueettomalta tuomarilta, ei tuottajan päämieheltä. Viimeaikaisten lastensuojelutapausten ongelma on, että julkinen palvelutuottaja voi halutessaan heittäytyä viranomaiseksi ja paeta vastuutaan. Yksityistä tuottajaa voi riepotella mediassa, sopimuksia voi irtisanoa, verosuunnittelijoita voi boikotoida ja osinkoja voi paheksua, mutta viranomaisvaltaa käyttävän palvelutuottajan väärinkäytöksiä ja laiminlyöntejä vastaan kansalainen on voimaton.

Paul Lillrank

Keskustelu

Kansalaisen näkökulmasta on kaksi asiaa ylitse muiden: palvelujen saatavuus ja palvelujen laatu. Jos esim. terveys- tai hoivapalvelut avataan kilpailulle, on se tehtävä siten, että palvelujen käyttäjä, siis potilas/asiakas, saa itse valita parhaan hinta-laatu-suhteen tarjoavan yrityksen palvelut. Tämä voidaan turvata ainoastaan palvelusetelijärjestelmällä, jossa setelin voi käyttää haluamasaan sertifioidussa yrityksessä. Sertifioinnilla valvotaan palvelujen laadun vähimmäistasoa, mutta heikkolaatuiset karsiutuvat menekin puutteeseen. Toinen tapa toimia on järjestää palvelut julkisyhteisöjen toimesta, jolloin henkilöstö toimii virkavastuulla. Tämän luulisi tulevan halvemmaksi, koska julkisyhteisön, toisin kuin yksityisyrityksen, ei tarvitse eikä pidäkään tuottaa voittoa. Yrityksen tuottovaatimushan merkitsee sitä, että laskutetusta myyntitulon pitää ylittää tuotatokustannukset. Siksi voittoa tuottamaton yhteisö pystyy hyvin organoisoituna tuottamaan saman määrän palveluja kuin yksityisyrityskin selvästi halvempaan hintaan. Se, että näin ei todellisuudessa läheskään aina tapahdu, merkitsee joko sitä, että toimintaa ei osata organisoida riittävän tehokkaaksi julkisella puolella tai sitä, että yksityisyritykset tuottavat heikompilaatuisia palveluja tai maksavat liian pieniä korvauksia työvoimasta tai muista resursseista.

Ei väliä kun palvelu tuotetaan tarkoituksenmukaisesti, laadukkaasti ja edullisesti. Yksityinen puoli osoittautuu yleensä paremmaksi ja halvemmaksi. Yhteiskunnan ei tule toisaalta alistua yksityistahon lypsiksi, joten pieni omatuotanto pitää olla jotta voi vertailla ja päättäjät pysyvät ymmärryksessään. Kustannustietoisuutta kaivataan.

Perustuslaki kieltää liiallisen perusoikeuksien karsimisen (ns negatiivinen oikeus). Tss-oikeudet ovat keskeinen osa perustuslakia. Mutta kuten kaikki tiedämme perustuslaki on kirjoitettu hyvin abstraktiin muotoon, joten on melko tulkinnanvaraista miten perusoikeuksia luetaan. Ainoa minkä perustuslaki tarkasti kieltää on MERKITTÄVÄN JULKISEN VALLAN TOIMIEN / KÄYTÖN SIIRRON JULKISELTA VIRANOMAISELTA MUILLE TOIMIJOILLE / ORGAANEILLE. Kysymys kuuluukin on terveydenhuolto sellainen asia jonka toivoisi kuuluvan tasapuolisesti kaikille kansalaisille, vaan ainoastaan niille joilla on varaa siitä maksaa. Onko julkinen terveydenhuolto merkittävä julkisen vallan toimi?

Yksityistäminen myös väistämättä tulee vähentämään kansansuvereniteettiperiaatetta ja demokraattista päätöksentekoa, mutta jos kerran rahaa enää ole niin sitä ei vain sitten ole. Henkilökohtaisesti olen semi-sosialistina sitä mieltä että perusturva. koulutus ja terveydenhuolto kuuluvat kaikille tasapuolisesti. Tästä on varmasti Suomessa monen vaikea olla eri mieltä. Yksityistämiseen liittyy vielä yritysten moral hazard -ilmiö eli kun jokin menee pieleen niin siitä on vaikea saada ketään vastuuseen- Lisäksi liian suuri voiton tavoittelu usein ainoastaan pahantaa palveluiden laatua.

Korjatkaa jos menin pahasti metsään.

Ennen kunta tuotti kaikki palvelut itse.
Voisiko toinen ääripää olla, että uudessa mallissa kunnanjohtaja apulaisineen tilaisi kaikki palvelut yksityisiltä ? Olisi tosi pieni kuntaorganisaatio.

Tämä olisi se ”100 % tilaajamalli.” Sopimuksiin asiakastyytyväisyysmittari ja jos se laskee tietyn rajan alle, niin palveluntuottaja putoaa automaattisesti leikistä.

Ranskassa lääkäripalvelut tuotetaan yksityisten asemien voimin. Puolueellisuuden välttäminen on kaiketi avainkysymys tässä problematiikassa, että mitä voidaan antaa yrityksille. Virossa yksityiset notaarit tekevät Suomalaisen maistraatin ja patentti- ja rekisterihallituksen töitä.

Yksityiset koulut voisi Suomessa vapauttaa. Se synnyttäisi mahdollisuuden lahjakkaiden opetukseen varakkailllle ja stipendijärjestelmällä kaikille.

Näitä luetaan juuri nyt