Blogit

Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Husbyn mellakat Ruotsissa olivat slummin kapinaa reservaattia ja ghettoa vastaan

Blogit Nurkanvaltaaja 17.6.2013 06:30
Paul Lillrank

Vanhastaan maaseutu ja kaupunki ovat olleet selkeästi erottuvia alueita. Tieto- ja palveluyhteiskunnassa tiheyden ekonomia ajaa keskittymiin. Ihmisten on tultava lähekkäin voidakseen harjoittaa elinkeinoja. Kaupungit kasvavat luonnollisesti tiheytymällä, lisäämällä korkeutta ja laajentumalla laidoiltaan.

Kaupunki tuo maaltamuuttajalle vapautta ja vaurautta, mutta myös ahdistusta. Politiikka yrittää helpottaa kaavoituksella ja sosiaalisilla satsauksilla. Ne voivat kuitenkin aikaansaada luonnottomia muodostumia.

Reservaatti on keinotekoisesti järjestetty aidolta ja turvalliselta vaikuttava ympäristö.

Maalla voidaan käyttää peräkammareita, mutta reservaattiajattelu voidaan tuoda myös kaupunkiin. Rakennukset piilotetaan metsään tavoitteena maalaismainen vaikutelma. Jokaisella pitää olla ikioma virkistysalue. Korkeita taloja ja pengerreltyjä rantoja ei suvaita, koska ne rikkoisivat illuusion.

Maankäyttö jää tehottomaksi ja kustannukset kasvavat. Reservaattiin ei voi rakentaa runsaasti kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

Ratkaisu on ghetto, vallanpitäjien toimesta luotu asuinalue, joka erotetaan muusta yhdyskunnasta metsäkaistaleella tai moottoritiellä.

Gheton ajatus on luoda köyhien reservaatti, tehorakentaa maalaismaisemaan, jotta syntyisi vaikutelma kylästä. On vain yksi väylä ulos ja sisään, jotta läpikulkuliikenne, muukalaiset ja satunnaiset kulkijat pysyisivät poissa.

Mahdolliset asiakkaatkin jäävät tulematta, joten gheton liiketoiminta jää sen oman väestöpohjan varaan. Usein se ei riitä edes kannattamaan kioskia. Palvelut pitää hakea muualta. Tiheästä asumisesta ei seuraa tiheyden ekonomiaa.

Kohtuuhintaisiin vuokra-asuntoihin valikoituu niitä, joiden tulot eivät riitä asumiseen kantakaupungissa tai puistokaupungin reservaatissa. Vuokraisännät ja viranomaiset toimivat muualla.

Slummi on suunnittelematon asumiskasautuma kaupungin liepeillä. Infrastruktuuri on puutteellinen ja jengit pitävät valtaa.

Alue voi slummiutua, kun infrastruktuuri rapistuu ja viranomaisten ote kirpoaa. Sen vastakohta on gentrifikaatio: vanhan alueen asuntoja kunnostetaan ja niihin muuttaa autenttista ympäristöä kaipaavia varakkaita. Kohoavat hinnat ajavat vanhat asukkaat ghettoihin.

Kun ghetto slummiutuu, sosiaalisten ongelmien kasaantuminen käy viranomaisille ylivoimaiseksi. Paikallinen elinkeinoelämä on heikkoa ja kansalaisyhteiskunnan omaehtoinen järjestäytyminen vaikeaa.

Husbyssä asetelma oli jengit ja aktivistit vastaan asukkaat ja kaupanpitäjät, jotka toivoivat poliisin suojelevan autojaan ja ikkunoitaan. Kun jengit kivittivät poliisia ja palokuntaa, kansalaiset kerääntyivät puolustamaan päiväkotiaan tuhopolttajilta.

Työttömyyttä ja sosiaalisia ongelmia on myös autioituvalla maaseudulla, mutta peräkammarin pojat eivät mellakoi.

Ruotsissa ratkaisuksi on nähty ghettojen yhdistäminen kaupunkiin. Asutuksen väliin jäävät tyhjät alueet rakennetaan, liikkuvuus paranee, työpaikat ja asunnot sekoittuvat ja muillakin kuin asukkailla on asiaa alueelle. Poissaolevat isännät muuttavat lähiöihin, kun Tukholman kaupunki siirtää virastojaan ydinkeskustasta reuna-alueille.

Reservaattiajattelusta on luovuttava.

Kuvitus Janne Tervamäki.

Nurkanvaltaaja -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.