Huojuva talo - finanssialalla kytee riita

Pankki- ja vakuutusalalla on ilmassa suuren konfliktin tuntua. Näin kireää ei ole ollutkaan sen jälkeen, kun KOP ja SYP taistelivat 1980-luvulla.

Ongelma on se, että tasapaino on heilahtanut alan sisäisissä valtasuhteissa. Toimialan etujärjestöä Finanssialan keskusliittoa (FK) dominoi nykyisin Sammon, Nordean ja Varman leiri.

FK:n ja sen edeltäjäjärjestöjen Pankkiyhdistyksen ja Vakuutusyhtiöiden keskusliiton jäsenet riitelivät kyllä ennenkin, mutta organisaatiot koettiin erimielisyyksistä huolimatta yhteisiksi.

Muutos alkoi hiipien. Varma ja Nordea aloittivat yhteistyönsä jo kymmenen vuotta sitten. Sammon ja Varman yhteistyö juontaa juurensa vielä kauempaa.

Kehityksen sinetöi Sammon omistuksen kasvu Nordeassa. Sammon hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos valittiin Nordean hallituksen puheenjohtajaksi maaliskuussa 2011.

Sampo-Nordea-Varma -yhteistyöryhmän valtapyramidin huipulla on siis Björn Wahlroos.

Keskeisiä vallankäyttäjiä ovat myös Matti Vuoria, joka on Varman toimitusjohtaja tämän vuoden loppuun asti ja Sammon hallituksen varapuheenjohtaja, sekä Kari Stadigh, Sammon konsernijohtaja ja Nordean ja Varman hallituksen jäsen. Ydinryhmään kuuluu myös Ari Kaperi, Nordean varatoimitusjohtaja ja Varman hallituksen jäsen.

Stadigh, Vuoria ja Kaperi ovat FK:n vahvat miehet. Kaperi on liiton hallituksen puheenjohtaja, Stadigh varapuheenjohtaja ja Vuoria hallituksen jäsen.

Pelkästään tämä riittäisi siihen, että muut finanssileirit tuntisivat olonsa epämukavaksi näin suuren ja mahtavan ryhmän seurassa. Tilannetta vielä kärjistää tulkinta, jonka mukaan FK:n toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi peesaa liikaa Wahlroosia. Viime keväänä Kauppi valittiin metsäyhtiö UPM:n hallitukseen, jossa Wahlroos johtaa puhetta.

Kauppi on antanut myös lausuntoja, jotka eivät kaikkien­ mielestä ole niin neutraaleja kuin koko alaa edustavan liiton toimitusjohtajalta voisi odottaa.

”Minusta hän on ajatusten sparraajana yksinkertaisesti aivan korvaamaton Suomessa. Kenenkään muun kanssa ei voi käydä sillä tasolla keskustelua kuin Nallen kanssa”, hän kommentoi Wahlroosia (Helsingin Sanomat 24.2.2013.)

Myöskään FK:n edunvalvontaan ei olla jakamattoman tyytyväisiä. LähiTapiolan pääjohtaja Erkki Moisander kritisoi liittoa siitä, että suuret blokit hallitsevat sitä, ja yhteistä kantaa ja kompromisseja etsitään vähemmän kuin ennen (SK 24/2013).

Samoin OP-Pohjola arvostelee FK:n toimintaa kirpeästi. Ryhmän mielestä se ei saa kunnon vastinetta kolmen-neljän miljoonan euron jäsenmaksulleen.

Tyytymättömyyden merkiksi voi tulkita senkin, että pääjohtaja Reijo Karhinen jäi pois FK:n hallituksesta joulukuussa 2012. Yleensä FK:n hallituksen jäsenet ovat edustaneet finanssiryhmänsä huippua.

Karhinen on arvostellut FK:ta myös julkisesti. Hänen mielestään järjestö heräsi aivan liian myöhään, kun hallitus alkoi valmistella pankkiveroa. ”Edunvalvonta petti”, hän arvioi (Aamulehti 12.9.2013).

Voi siis olla, että jonkin ajan kuluttua FK on paria suurta jäsentä pienempi liitto, ellei se pysty sääntelemään sisäisiä ristiriitojaan.

Kuva: Janne Tervamäki.