Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Herlinin elämäkerta – helmiä sioille

Kustaa Hulkko
Blogit Nurkanvaltaaja 25.9.2009 12:45

Mitä opimme Pekka Herlinin elämäkerrasta käydystä keskustelusta? Sen ettei samanlaisia kirjoja kannata vähään aikaan odottaa.

Suomi kuohuu Pekka Herliniä. Lehtien eiliset etusivut kirkuivat paljastuksia hänestä. Myös tänään ilmestyvässä Suomen Kuvalehdessä on juttu Pekka Herlinistä ja hänen elämäkerrastaan Koneen ruhtinas, jonka on kirjoittanut amerikkalainen John Simon.

Niklas Herlin, Pekka Herlinin toiseksi nuorin lapsi, kirjoitti Uuden Suomen blogissaan viime keskiviikkona, että kirja on hyvä, ei ollenkaan sellainen ”normaali yritysjohtajaelämäkerta, jossa edesmennyttä öykkäriä vain kehutaan”. Niklas Herlinin teksti oli muutenkin mykistävä, kuten Jari Lindholm sanoi blogissaan.

Heikki Haapavaara taas arvioi eilisessä Kauppalehdessä (KL 24.9.), että Pekka Herlinin elämäkerta taitaa jäädä lajissaan ainutlaatuiseksi, sillä ihmisten kantti ei yleensä kestä totuutta.

Olen kummankin kanssa samaa mieltä. Kirja on raa’an totuudellinen ja sikäli harvinainen poikkeus, koska tavallisesti muistelijat itse ja heidän perheensä suosivat kiiltokuvajuttuja. Jo siksi on todennäköistä, että samanlaista kirjaa ei tehdä pitkään aikaan.

Mutta siihen on toinenkin syy. Se on se, ettei tällaista riskiä näköjään kannata ottaa. Siis rehellisen muistelun riskiä, jonka Herlinien perhe on ottanut. Hehän tämän kirjan ovat auktorisoineet. Ongelma ei ole siinä, että John Simon olisi osoittautunut epäpäteväksi tai sensaationhakuiseksi kirjoittajaksi. Päinvastoin, hän on hieno, objektiivisuuteen pyrkivä kirjoittaja, ja perhe on kyllä tuntenut hänet etukäteen.

Riski on siinä, miten julkisuus ryöstöviljelee kirjan ja antaa siitä ja sen kohteesta yksipuolisuudessaan väärän kuvan. On totta, että kirjassa puhutaan perhehelvetistä ja juoppoudesta ja henkisestä väkivallasta, mutta Pekka Herlinin elämässä ja Simonin kirjassa on paljon muutakin, mikä on tähänastisessa keskustelussa jäänyt unhoon.

Mitä sitten? No, eipä muuta kuin se, että ne jotka harkitsevat vastaavia elämäkertaprojekteja saattavat nyt ottaa sen kannan, ettei kannata heittää helmiä sioille.

Aiheesta lisää SK:ssa 39/2009 (ilm. 25.9.)

Suomen Kuvalehden julkaisija Yhtyneet Kuvalehdet kuuluu samaan konserniin Koneen ruhtinas -kirjan kustantaneen Otavan kanssa.

Kustaa Hulkko

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Keskustelu

Pitihän se jonkun olla ensimmäinen.Nyt kun on pää saatu auki niin eiköhän noita paljastusjuttuja ala kohta pulpahtelemaan.Tulee semmonen suma inhorealismi muistelmia ”suuräijistä ja ämmistä” että alta pois.Viina, seksi ja väkivalta myy.Tirkistelyä kansa kaipaa.Ja markkinointikin on helppoa; tarpeeksi skandaalinkäryä niin mainosbudjettikin pysyy plussan puolella.Kansakunnan äijäkurittajien pääemäntä, tyyliräkyttäjien kuningatar, miesten nolaajien ylinoita, suomen hienostokurtisaanien ruhtinatar Lenitakin julkaisi muistemat ja mainoskanavana toimii iltapäivälehdistö.No, kaipa se on niin että kunnon miehet ymmärtävät kiimaisia naisia tarpeessaan.

Erittäin mielenkiintoiselta vaikuttaa tämä kirja. Toivottavasti mediassa ei kerrota ihan kaikkea ennen kuin kirjaan ehtii itse tutustua.

Kirja on aiheeltaan erittäin mielenkiintoinen, mutta kieli on surkeaa. Pitkät sanasta sanaan kirjoitetut sitaatit eivät toimi kirjassa, niitä olisi pitänyt muotoilla. Ei se asia siitä kärsi, jos tekee lauseet ymmärrettäviksi. Myös paikoitellen muuten kirjassa on rutkasti editoitavaa.

Näitä luetaan juuri nyt