Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Heiveröisen elpymisen jälkeen talous sukeltaa taas

Paul Lillrank
Blogit Nurkanvaltaaja 22.8.2011 06:31

symbolikuva finanssikriisistäFinanssiromahduksen suden hetki kolme vuotta sitten nähtiin markkinatalouden kriisinä. Markkinoiden eläimellisiä viettejä piti paeta valtion syliin. Viileä virkamies kehittäisi uudet pelisäännöt vastuullisen valtion ja järkevän politiikan johtamana.

Mutta nyt yllättäen onkin käsillä valtion kriisi. Pelastaja ei ollutkaan pehmonalle, vaan tappajakarhu.

Parlamenttien istuntosalit näyttävät samanlaiselta sekamelskalta kuin markkinoiden pörssisalit. Eläimelliset vietit jahtaavat poliittisia pisteitä ja positioita samalla tavalla kuin sijoittajien sopulilauma. Talouden kasvuodotukset ovat yhtä katteettomia kuin kiinteistökupla.

Sekä markkinoista että valtiosta pitää nähdä molemmat puolet, symbolitaloudellinen eläimellisyys ja reaalitaloudellinen rationaalisuus.

Markkina ei ole yhtenäinen eläinlauma, pikemminkin monen pipertäjän ekosysteemi.

Markkinat perustuvat ajatukseen rationaalisista valinnoista. Asiakkaan ostopäätösten perusteella myyjät ja tuottajat saavat korvauksensa. Mutta miten paljon ostaja voi tietää kaupan kohteesta? Jos hyödykkeellä on käyttöä, sillä on käyttöarvo. Määrätty, suppea käyttöarvo ankkuroi markkinat riittävän rationaalisiin päätöksiin. Näkkileivän, sukkahousujen ja maansiirtokoneiden markkinoilla harvoin näkee kuplia tai sopulilaumoja.

Bulkkituotteilla, kuten öljy ja vilja, on lukuisia käyttötarkoituksia. Niinpä niiden hintoihin vaikuttavat määrälliset muutokset kysynnässä ja tarjonnassa.

Finanssimarkkinoiden tuotteilla ei ole käyttötarkoitusta, poislukien suora investointien rahoitus. Arvopaperit ovat korkotuoton tai hinnanmuutoksen toivossa ostettuja symboleja. Yksittäinen ostaja ei niihin juurikaan voi vaikuttaa, muutokset määräytyvät kaikkien päätöksistä. Niinpä toimija näillä markkinoilla käyttäytyy samalla tavalla kuin kadulle kuukahtaneen ohi kävelevä kansalainen: hän ei päätä katsomalla kohdetta, vaan muiden käyttäytymistä.

Reaalitalouden ja symbolitalouden markkinat käyttäytyvät eri tavoin ja vaativat erilaista säätelyä.

Lohikäärme ja tiikeri

Valtiolla on samanlainen monijakoinen luonne. Sen ytimessä on yövartijavaltio, sisäisen järjestyksen ja ulkoisen turvallisuuden kiistattomien käyttöarvojen takaaja. Valtio säätää säännöt ja valvoo niiden toteutumista hallinnon rationaalisuudella. Yövartijan lampun piiriin mahtuu koulutus, liikenne ja muu infrastruktuuri.

Ytimen ympärille on kuitenkin kertynyt sopuleiden lauma vaatimaan elatusta ja etuisuuksia. Politiikkatoimenpiteet ovat käyttöarvoltaan sumeita. Niitä pitää saada koska muutkin ovat saaneet.

Poliittisten pisteiden symbolitalous ajaa eläimelliset vietit lupaamaan enemmän kuin voi täyttää.

Reaalipolitiikka ja symbolipolitiikka käyttäytyvät eri tavoin. Valtio säätelee markkinoita, mutta nyt markkinat rajoittavat valtiota.

Seuraavassa luvussa paikalle saapuvat kiinalainen lohikäärme ja intialainen tiikeri.

Kuvitus Janne Tervamäki

Paul Lillrank

Keskustelu

Ajatuksia herättävä mielipide. Symbolitalouden eläimellisyys saattaa nyt todella olla edessä, jos Kiinan lohikäärme alkaa vetää rahoitustaan pois rappiotalouksilta.

Suomen vaatimat vakuudet, kytketäänkö siinä tämä reaalitalous ja symbolipolitiikka keskenään?

Onpa hyvä analyysi. – Yli 30v olen ollut asioista täsmälleen samaa mieltä kuin artikkelissa kirjoitetaan.
-Muutos huonoon suuntaan alkoi jo 1970-luvulla ja on vain kiihtynyt. – Olin niihin aikoihin erään maaseutupankin luottamustoimisena tilintarkastajana, mutta istuin myös kunnanhallituksessa. Kuntaan oli pakko rakentaa uusi koulu, mutta omat eikä valtion rahoitus siihen riittänyt. Tarvittiin lainaa ja sitä kunnanhallitus päätti ankarasta vastustuksestani huolimatta ottaa ”kannatuksen vuoksi” paikalliselta SP:ltä ja OP:lta. – Vastustin asiaa ankarasti, koska tiesin, että SP:llä ainakaan ei ollut tarpeeksi rahaa, vaan sitä piti lainata SKOP:lta kovalla korolla ja silloin tietenki myös paikkakunnan yritysten ja viljelijöiden lainakorkoja olisi pakko korottaa. – Todellista vastustukseni syytä en tietenkään voinut sanoa. – Niinpä laina annettiin ja kävi kuten pelkäsin. Muutama yrittäjä vaihtoi pankkia naapurikaupunkiin ja samaten muutama isäntä. 2 yritystä otti niin nokkiinsa, että vaihtoi kotipaikkansa pois pitäjästä!
-Siis 30-40v olen ollut sitä mieltä, että pankit eivät saisi lainoittaa yhteiskuntia!!! Säästäjien rahat ja täysvakuudelliset lainat eivät yksinkertaisesti vaan ole yhteismitallisia yhteiskuntien verorahojen ja vakuudettomien lainojen kanssa! – Kysymyksessä on 2 täysin erilaista ”rahaa”!!! – Tuona aikana samaan kasaan ovat tulleet lisäksi ( 1970-luvulla niitä ei ollut) eläkevakuutusyhtiöt ”verotuksen omaisesti” kerättyine kolmansine rahoineen ja lisäksi kaikenmaailman läpinäkymättömät johdannaiset yms instrumentit ja kaikki ne muodostavat sen ns. ”rahamarkkinan”. – Kyseessä ei voi olla ”markkina”, sillä eihän se edes toimi ollenkaan. Nyt rahat ohjautuvat aina ja toistuvasti ihan vääriin paikkoihin ( Kreikka, Espanja, Irlanti. Helsingin alueen miljoonat tyhjät toimistoneliöt, 7 ABC-asemaa Helsingin ja Ylöjärven välillä, Matinkylän Prismat 100 m välein jne!!!!

Näitä luetaan juuri nyt