Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Haluatko kiintiönaiseksi pörssiyhtiöön?

Juha Jaakkola
Blogit Nurkanvaltaaja 9.3.2010 12:00

Nyt astun vaarallisiin vesiin. Väitän nimittäin, että naisten tasa-arvo ei etene sillä, että naisia valitaan pörssiyhtiöiden tai valtioyhtiöiden hallituksiin kiintiöperiaatteella. Käy juuri päin vastoin. Päteväkin nainen saa otsaansa ”kiintiönaisen” leiman.

 

Pörssiyhtiöt yleensä ja valtionyhtiöt erityisesti ovat ottaneet tavoitteekseen naisten osuuden kasvattamisen yhtiöiden hallituksissa. Valtion osakesalkkua pyörittävä Solidium seuraa tavoitteen toteutumista yhtiökohtaisesti prosenttiyksikön tarkkuudella.

Tasa-arvotavoitteen minimi on valtio-omistajan mielestä saavutettu, kun 40 prosenttia hallitusten jäsenistä on naisia. Tavoite on vielä monissa yhtiöissä kaukana, mutta koko ajan kehitys kehittyy.

Suuren kansainvälisesti toimivan pörssiyhtiön hallitus on periaatteessa paljon vartija. Hallituksen puheenjohtajalla, mutta myös jäsenellä pitäisi olla laaja ja pitkäaikainen kokemus ylimmän liikkeenjohdon tehtävistä. Muuten hänellä ei ole paljon annettavaa.

Nyt on vain niin, että Suomessa ei vielä ole syntynyt laajaa kokeneiden naisliikkeenjohtajien reserviä, josta ammentaa. Täytyy tyytyä vähempään määrässä, laadussa tai molemmissa. Kun yksi sopiva nainen löydetään, hänellä riittää kysyntää. Se ei koske ainoastaan yritysten hallituksia, vaan esimerkiksi liike-elämän luottamustoimia ja talouslehtien kansikuvia. Anne edestä, Anne takaa, Anne istuu, Anne makaa…

Yritysten kansainvälistyessä hallitusten vaatimustaso kasvaa entisestään ja ennen muuta puheenjohtajan merkitys korostuu. Enää ei ole sopivaa tulla hallituksen kokoukseen kutsukirje avaamattomana.

Kansainvälisessä palkka- ja palkkiovertailussa suomalaisten pörssiyhtiöiden hallitukset pärjäävät jopa paremmin kuin niiden toimitusjohtajat. Hallitusammattilaisten yhdistys on ajanut mainiosti jäsenkuntansa etuja ja nostanut heidän arvostustaan.

Nyt on jo menty niin pitkälle, että voi hyvin kysyä, ovatko hallituspalkkiot enää missään järkevässä suhteessa työn määrään ja laatuun.

Esimerkiksi Sampo Oyj:n huhtikuun yhtiökokous saa päätettäväkseen esityksen, jonka mukaan hallituksen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan vuosipalkkiot ovat 160 000 ja 100 000 euroa. Jäsenien palkkio on 80 000 euroa.

Esimerkiksi lääkärin ja diplomi-insinöörin vuoden kokonaisansiot jäävät keskimäärin Sammon hallituksen jäsenen vuosipalkkion alapuolelle. Hallituksen jäsen ansaitsee palkkionsa osallistumalla noin kerran kuukaudessa hyvin etukäteen valmisteltuun kokoukseen, joka päättynee sananmukaisesti hyvin ansaittuun lounaaseen.

Esityksen Sammon hallituksesta tekee hallituksen omasta keskuudestaan valitsema nimitys- ja palkkiovaliokunta. Samalla valiokunta esittää, että se ja koko muu Sammon hallitus jatkaa yhtiökokouksen jälkeen entisellä kokoonpanolla.

Sammon pääomistaja, Solidium, tuskin rettelöi esitystä vastaan, vaikka esityksen mukaan vain joka neljäs hallituksen jäsen on nainen.

 

 

 

Juha Jaakkola

Keskustelu

Pörssiyhtiöissä ei tejhdä päätöksiä sukupuolielimillä, vaan pitää olla substanssia. Naisethan tunnetusti kouluttautuvat hoito- ati muille pehmoaloille, joten kovaa taloustiedettä ja insinnöritietoutta sekä ylejään pitkän matikan taitajia ei heissä ole sellaisessa määrin että voisivat astua johtoon. Kun se rukkikin on käymättä, niin ei sitä munaa ole monellakaan mimmillä päättäjäksi. Ja pitäähän niistä lapsistakin välittää jonkun, mutta sitten yli nelikymppisenä paremmin ehättää pomohommiin. Muuten naiset ovat monipuolisempia ajattelijoita, joten voisivat olla parempiakin pomoina kuin putkiaivoiset lihaskallet.

Samaa mieltä kirjoittajan kanssa: kiintiöillä ei naisten tasa-arvoasiaa paranneta ainakaan hallitusten suhteen. En välittäisi itse päätyä kiintiömiehenä naisvaltaiselle alalle, vaan haluaisin ansaita paikkani jutan kommenttien mukaisesti substanssipohjalta. Eri asia tietenkin on mikäli jossain on vielä olemassa laajaa yhteiskunnallista merkitystä omaavia miesten linnakkeita joihin eivät pätevätkään naiset pääse. Toisaalta muutoksen pitäisi tällöinkin lähteä liikenteeseen sisäisesti jos mahdollista. Kiintiöihin ja muihin pakkokeinoihin ei pitäisi ainakaan ensimmäisenä turvautua.

En ole kummoinen Tony Halme-fani, mutta hän muistaakseni sanoi aikoinaan että vanhemmuus on maailman tärkein ammatti. Olen samaa mieltä. Kaikki kunnia hallitus- ja muulle vastaavalle työlle, mutta kyllä sillä joukolla jotka omalta osaltaan vääntävät ne nuoret vitsat joista Suomenkin tulevat veronmaksajat tulevat on keskimäärin suurempi vaikutus tähän maailmaan kuin hallitustyöllä.

Sitä kokemusta voi hiukan hankaloittaa ihan nykyaikaan saakka jatkuvat alkulttuurit, jotka aivan selvästi pitävät naiset lasikaton alla. Jos insinöörikuntamme jo opiskeluaikoinaan koulutetaan tiimiytymään saunomalla ja juomaan viinaa urakalla, niin naisten on aika vaikea lähteä mukaan näihin sitseihin ihan tasa-arvoisina osallistujina. Olen monesti nähnyt, kuinka nuoret naiset yrittävät olla kovaa jätkää tullakseen hyväksykyksi sisäpiiriin. Mutta sitten he vain huomaavat jossain vaiheessa, että he vain epäonnistuvat sekä jätkänä että naisena. Jos insinöörejä valmistavan yliopiston professoriliitto pitää kokouksiaan saunassa, niin naisprofessorien on hiukan vaikea päästä mukaan mielenkiintoisiin projekteihin, joista ihan oikeasti turistaan saunan lauteilla, pienessä pöhnässä. Ja vaikka yrityselämämme johtajistoon kuuluu insinöörien lisäksi ekonomeja ja muiden akateemisten tutkintojen suorittajia, monilla muillakin on aika sovinistisia toimintakulttuureja.

En kannata kiintiöitä täydellisen kilpailun markkinoilla. Suomen johtajamarkkinat eivät ole lähelläkään täydellistä kilpailua.

Yhtiön hallitusjäsenyys ei ole sukupuoli – sidonnainen vaan osaamiskompetenssirajoitteinen.
Olet Pro tai sitten ei.

Valtionyhtiöiden hallintoneovostot ovatkin hyvä paikka tarkastella reaalitodellisen päättämisen kautta ja syntyvä’n lisäarvon tuloksentekovälineenä.
Ei synny yhtiölle …. Juuri mitään
.

Näitä luetaan juuri nyt